Isän oikeusturva ei toteudu elatusmaksuja määrättäessä, säännöt pitää oikeudenmukaistaa ja kohtuullistaa

Elatusmaksun suuruudesta päättää lastenvalvoja käytännössä vaikka sopimusta ei ole pakko hyväksyä. Kuitenkin ainoa tapa kieltää asia, on mennä oikeuteen. Jos ex-puolisolla ei ole tuloja tai pienet tulot, hän saa oikeusavustajan ja on valmis oikeuskäsittelyyn. Mutta jos esim etävanhempi (yleensä isä) on töissä ja hänen tulot ylittää 2400€ (mihin ei lasketa velanmaksuja ja asuntolainan lyhennyksiä, mistä lapset saavat isän luona etua kun saavat asua hyvässä asunnossa), ei oikeusavustajaa saa ja palkalliseen asianajajaan ei ole varaa omalla palkalla. Eli käytännössä keskituloisella isällä ei ole varaa mennä oikeuteen, ja näin ollen lastenvalvoja voi käytännössä sanella maksun suuruuden etävanhemmalle / isälle.

Nyt elatusmaksuissa jätetään pois esimerkiksi päivähoitomaksut vaimon poikien osalta, koska eivät ole minun lapsia, mutta koska lapset asuvat vaimoni kanssa minun luona, kuitenkin heidän hoitomaksut määräytyvät minun tulojen mukaan. Eli toinen käsi ottaa ja sitä ei huomioida kun toinenkin käsi käy taskulla.

Toinen esimerkki: Sosiaalityöntekijä kysyi ex-vaimolta hyväksyykö hän tulo ilmoitukseni brutto vai nettotulojen mukaan. Eli jos netto tulojen mukaan ennen veroja katsotaan elatusmaksun suuruus niin se ei vastaa sitä rahaa jota isälle, etävanhemmalle todella jää käteen.

Kolmas esimerkki: eräs lastenvalvoja oli sitä mieltä että on minun päätös asua omistusasunnossa ja kaikkia asumiskulujani ei siksi huomioida oikeasti.

Mitä?? Eli lastenvalvojan vallassa on päättää mielivaltaisesti, mitkä etävanhemman tulot huomioidaan eikä todellisilla menoilla ole mitään merkitystä. Isää / etävanhempaa saa siis vapaasti ryöstää sosiaaliviranomaisten mielivallalla. Tähän on tultava loppu jos halutaan, että lapsia tähän maahan joku uskaltaa tai haluaa tehdä. Säännöt on pakotettava hyväksymään Isän - etävanhemman todellinen taloudellinen tilanne ja oikeusturvaa on keskituloisten osalta parannettava.