IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

#272: Pauli Pajunen - 263 Taisto Hollan huomioimaa 

Mahtaakohan toi olla edes laillista, että luvanvarainen toiminta aloitetaan vaikka muutoksenhakumenettely on kesken!?

Ympäristöministeriön vuonna 2006 antamassa tiedotteessa sanotaan (löytyy www.ymparisto.fi): "Oikeus muutoksenhakuun on tärkeää erityisesti kansalaisten oikeusturvalle. Muutoksenhaulla voi olla myös vaikutusta ympäristönsuojelun tasoon. Useimmiten muutoksenhaku johtaa alkuperäistä tiukempiin lupamääräyksiin."

Tuossa tilanteessahan ilmiselvästi rikotaan kansalaisten oikeusturvaa.

Lisäksi ihmetyttää että jos tuotantoalueen käyttöönotossa valvova viranomainen ei viitsi käydä hyväksymässä vesiensuojelurakenteita ennen tuotantotoiminnan aloittamista niin milloin niitä tarkastuksia oikein tehdään.

Kainuussa koko maakunnan pinta-alasta on 12 % vettä. Suurempia kuin hehtaarin kokoisia järviä on liki 5000. Kainuun vesistöt ovat pääosiltaan karuja ja humuspitoisia. Vesien laatuun vaikuttavat oleellisesti valuma-alueen ominaisuudet ja käyttö. Kainuun maakunnassa etupäässä metsät.

Metsätalous on Kainuussa ylivoimaisesti merkittävin vesistöjen kuormittaja, paikallisesti myös maatalous ja eräät muut pienempiä ravinnepäästöjä aiheuttavat toiminnat kuten kalankasvatus, joka aiheuttaa rehevöitymistä alapuolisissa vesistöissä. Kainuun järvien vedenlaatu on kuitenkin hyvä, vaikka alueella on myös  turvetuotannossa olevia suoalueita. Niiden päästöt ovat marginaaliset.

#280: Metsäojitus ja metsän uudistus ! - Metsän päästöt ja metsäojien valumat 

Aika tarkoitushakuinen mielipide. Metsäojituksien tekemisessäkin täytyy tehdä laskeutusaltaat eikä vesiä saa suoraan päästää ojaa pitkin vesistöön. Mihin perustat näkemyksesi, että metsäojituksien yhteydessä tehtäisiin laiminlyöntejä ja turvetuotannossa ei?

Turvetuotannnon asenteista kertoo jotain se, että eräs kansanedustaja kertoi että vuonna 2007 turvesoiden padot olivat järjestään auki. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä että vesiensuojelusta luistettiin törkeästi, koska oli sateinen kesä. Mitä enemmän vesiensuojelulle on tarvetta niin sitä enemmän nostotavoitteet laittavat fuskaamaan luonnon kustannuksella. 

#282: Faktatieto - Maa- ja metsätalouden päästöt valtavia 

Nimimerkkikirjoittaja "Faktatieto", omasta ja luonnon puolesta vastaus sinulle: Ole ystävällinen ja lue uudelleen kommenttini jonka löydät edelliseltä sivulta numerolla 258. Yksittäisten sanojen valikoinnin sijasta kannattaa kommenteista lukea kokonaisuus, lukea ne kokonaan. Metsäojituksia ei tietenkään voi vapauttaa osallisuudesta vesistöjen pilaamiseen, eikä tehometsätalouden saastuttavuutta kukaan järkevä ihminen kiistä.

Mitä kuitenkin tulee nykyisten metsäojitusten ja turvekenttien ojitusten kiintoainepäästöihin, niin turpeenkaivuu moninkertaisine saman pinta-alan ojankaivuineen on saastuttavuudeltaan ylivoimaisen iso pinta-alayksikköä kohti, verrattuna metsäojituksiin. Eli suhteellisuudentaju on todellakin tarpeen.

Tottahan toki maatalousmaiden ja ojitettujen metsämaiden kokonaispinta-ala Suomessa on monikymmenkertainen turveaavikoihin verrattuna, mutta täytyy nähdä myös se, että turvekentiltä -  nykyisistä vesienkäsittelymenetelmistä huolimatta  -  valuu kiintoaineita pinta-alaa kohti suhteellisesti paljon suuremmat lietemassat kuin vanhoista metsäojista.

Se on erinomaisen hyvä, jos "Faktatieto" nostaa myös muiden kuin turvekenttien ojitukset syyniin. Mitkään maiden kaivelut eivät koskaan paranna alapuolisten vesistöjen tilaa ja ojitusmenetelmien vesiensuojeluratkaisuissa olisi aivan varmasti paljon parannettavaa, kuten nimimerkkikirjoittaja antaa ymmärtää. Mutta sen sijaan, että nimimerkin takaa yrittää muuksi muuttaa turveteollisuuden ilmiselvää osuutta vesistöjen tilan heikkenemiseen, olisi "Faktatiedonkin" oman sisäpiiriverostonsa kautta pyrittävä vaikuttamaan puolustamansa elinkeinoalan epäkohtiin. Siitä olisi myös turpeenkaivajien imagolle paljon hyötyä, jos siellä omat heikkoudet kyettäisiin tunnustamaan, loppumattoman vastakarvan sijaan.

Joku edellä kertoi Kainuun vesistöjen luontaisesta humuspitoisuudesta. Siihen voi vain sanoa, että ennestäänkin humuspitoiset vedet eivät enää turpeenkaivuun aiheuttamaa lisäkuormitusta ja veden happamuuden kasvua kestä. Vesiekologian ja luonnon toimivuuden näkökulmasta turpeenkaivuun lisääminen on "venäläistä rulettia" jonka lopullisia seurauksia eivät mitkään turveteollisuusgurut kykene varmuudella takaamaan. Vuolaan turvelobbauksen pimeä puoli on siinä, etteivät lobbarit koskaan joudu henkilökohtaiseen vastuuseen edustamansa elinkeinon tulevista tuhovaikutuksista. Se on raaka realiteetti.

Keskusteluissa ja kommenteissa on tullut esille selkeästi, kuinka metsätalousmaiden perusojitukset ja yhä uudelleen ja uudelleen vuosien mittaan tehtävät kunnostus-ojitukset tuovat vesistöihin suuret typpi- ja fosforipäästöt sekä kiintoaine- ja humuspäästöt.

Tuonkin nyt keskusteluun mukaan seikan, mitä tapahtuu silloin kun metsässä suoritetaan päätehakkuu. Suomessahan sataa keskimäärin noin 600 mm vuodessa. Tutkimusten mukaan metsä haihduttaa sadevedestä yli 50%. Laskettuna puuston haihduttama vesimäärä on täten noin 3000 m³/ha/vuosi. Toisten tutkimusten mukaan 1 kg kuivaa kasviainesta tarvitsee kehittyäkseen 200-1000 kg vettä.

Suomessa metsä kasvaa noin 10 m³/ha vuodessa, josta päädytään siihen, että puiden haihduttama vesimäärä on 1000-5000 m³/ha vuodessa. Kun puusto poistetaan jää haihduttamatta tuhansia kuutiometrejä vettä hehtaaria kohti. Jos kaikki tämä vesi jäisi maastoon, syntyisi hakkuualueelle kymmenessä vuodessa 3 m syvä järvi. Vesi siis valuu jokiin ja vie nopeasti mukanaan liukoisia ja hienojakoisia aineita, jotka ovat varastoituneet kasvillisuuteen ja kallioperään. Kolloidisesti liuennut humus ja ravinteet kulkeutuvat järviin ja mereen. Huuhtoutumista lisäävät tietysti vielä se kun hakkuualueella tehdään aurauksia. Hedelmättömäksi tullut metsämaa tarvitseekin siksi lisälannoitusta kun puun tuotanto aloitetaan uudelleen. Ja jälleen huuhtoutuu lannoitteista päästöjä vesistöihin. Nykyisin on alkanut yleistyä myös kantojen repiminen irti maaperästä, ja hakkuualueen maaperä on tässäkin tapauksessa avoinna sille, että vesi huuhtelee ja kuljettaa "ne pahat aineet" jokiin ja vesistöihin. Tässä tarvittaisiin vähintäänkin yhtä tehokkaita vesiensuojelutoimia kuin turvetuotannolla on käytössään kuten laskeutusaltaita ja pintavalutuskenttiä. Näitä kun valitettavasti ei ole. Tälle asialle pitäisi tehdä pikaisesti jotain. Metsämaat ja niiden vesistöpäästöt pitäisi saada samanlaisen lupakäsittelyn piiriin kuin on turvetuotantokin. Maa- ja metsätalouden harjoittajat saavat riehua kuinka haluavat, eikä kukaan puutu siihen samalla aktiviteetillä kuin turvetuotantoon. Turvetuotannon päästöt ovat tarkan valvonnan alaisia ja monenlaiset lupakäsittelyt läpikäyneitä. Olisipa maa- ja metsätaloudella yhtä tiukat normit niin vesistöjen tila olisi täysin toisenlainen kuin se nykyisin on.

Jos taas hiukan vaihteeksi laskeskellaan. Koska Suomessa avohakkuita on keskim.1500 neliökilometrin alueella, niin tuo hakattu alue lisää jokien virtausta useitten vuosien ajaksi noin 500 miljoonan kuutiometrin vuotuisella määrällä. Esimerkin vuoksi tämä kyseinen vesimäärä vastaa noin kaksinkertaista määrää mitä esim. Aurajoen virtaama on. Tuollainen "ylimääräinen" vesimäärä kuljettaa mukanaan kymmeniä tuhansia tonneja humusta ja tietenkin lisää ravinteitten huuhtoutumista vesistöihin.

Metsä- ja maatalouden päästöt ovat melko monimutkainen tapahtumaketju, mutta tutkimuksilla voidaan todeta niiden valtava osuus kokonaispäästöistä vesistöihin ja kuten nimim. "Ranex" totesikin niin viimein ne kulkeutuvat Itämereen joka on yksi koko maailman pahimmin saastuneista meristä. Aivan kiistatta on monien eri Itämeren ympärysvaltioiden tutkimuksissa tullut selville, että maatalouden päästöt ovat ylivoimaisesti pahin saastuttajataho. Lisäksi tulevat sitten jätevedenpuhdistamojen, laivojen, asutuksen jne päästöt. Turvetuotannon päästöt eivät ole vaikuttava tekijä.

Kuluvan vuoden lokakuun alussa käynnistyi Pien-Saimaan kuormituksen vähentämishanke nimeltään "PISA 2013". Tuon hankkeen tarkoitus on keskittyä toimiin, joilla pystytään vähentämään maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen vesistökuormitusta. Kuormitusta vähennetään tiiviissä yhteistyössä Pien-Saimaan koko valuma-alueen maanviljelijöiden, metsänomistajien, kiinteistönomistajien ja asukkaiden kanssa

Esiselvityshankkeessa vesistön ylivoimaisesti suurimmaksi kuormittajaksi nousi täälläkin maa- ja metsätalous, kuten on joka puolella Suomea. Toiseksi suurin on haja-asutus sekä kolmantena ilmasta tuleva laskeuma. Turvetuotantoa ajatellen Vapolla on Taipalsaarella tuotantoa ja se on todettu esiselvityksessä ja monissa edeltäneissä tutkimuksissa päästöiltään erittäin pieneksi. Turvetuotannon päästöt ovat olleet tarkassa seurannassa ja mm. vuonna 2010 on turvetuottaja ottanut käyttöön ympärivuotisen fosforin saostuksen joka aina vaan vähentää jo ennestäänkin pieniä päästöjä. Pien-Saimaan kunto on kaikkein huonoin kyseisen vesistön pohjoispäässä. Tuolle alueelle PISA 2013 -hankkeen tulevia toimenpiteitä halutaankin nyt kohdistaa.Lappeenrannan kaupungin hulevesien kuormittava vaikutus on hyvin merkittävä ja se näkyy eniten Sunisenselällä.

Nyt vaan täytyy toivoa, että tuo hanke tuo tullessaan joitain konkreettisia toimia millä maa-ja metsätalouden ja asutuksen päästöjä saadaan reilusti pienenemään. Turvetuottajat ovat noillakin kulmilla tutkitusti olleet etunenässä päästöjen torjunnassa jo pitkään ja se huomattiin selkeästi myös esiselvityksessä. Turvetuotanto oli hyvin marginaalinen päästöjen aiheuttaja. Saataisiinpa muutkin tahot tekemään samalla tavalla konkreettisia toimia kuten turvetuottajat ovat tehneet.

Selailin noita edellisiä sivuja ja siellä oli kyselyjä erilaisista lintujärvistä ja että misä päin niitä löytyy. Rautalammilla on. Täällä Rastunsuolla on ainakin yksi tuollainen lintujärvi. Vapo sen on tehnyt. Se oli kai muistini mukaan joskus 1990-luvulla. Silloin osasta nevaa nosto loppui ja ne perusti paikalle lintujärven. Upea paikka retkeillä. Järvellä on havaittu ainaskin 133 eri lintulajia. Olen lintujen ja luonnon harrastaja ja mun mielestä järvi on hyvin onnistunut. Lintulajit on ottanut sen omakseen. Paljon käy retkeilijöitä. Jos se olis nevaa niin eipä siellä ketään kävisi. Hieno juttu kaikkinensa. Rakensivat kaksi lintutornia ja nuotiopaikan jossa on katos. Paikkakuntalaiset täällä ainakin kiittelee Vapoa tuosta. Ja siitä että töitä on tarjolla ollut monille. Se tuo kylään vaurautta. Eikä täällä ole ollut haittaa mistään päästöistä. Altaat ja muut vehkeet toimmi hyvin. Tervetuloo vaan kaikki ihailemaan lintujärveä ja lintuja!

#292: Metsänhoitaja - Pien-Saimaan ylivoimaisesti suurin kuormittaja on maa-ja metsätalous 

Arvoisa ”Metsänhoitaja”, jokainen luonnon hyvinvoinnista aidosti huolta kantava ymmärtää, että mm. vesistöjemme ekologista tilaa, suoluonnon elävyyttä, luonnonsoiden tulvanpidätyskykyä ja hiilivarastoja sekä ilmakehän kaasukoostumusta uhkaavat monet  taloudellisen toiminnan ilmiöt.

Tehometsätalous, avohakkuineen ja rajuine maankäsittelyineen, on maatalouden ohella iso vesistöjen kuormittaja. Sitä osin aiheellisestikin olet, muutaman muun ohella,  korostanut yhä uudelleen. Tällä kuitenkin näytät pyrkivän kiistämään turpeenkaivuun todeksi osoitetut isot vesistö- ja ilmastopäästöt sekä turvekenttien aiheuttaman suoluonnon peruuttamattoman tuhoutumisen. Turvebisneksen epäkohtien peittely-yritykset eivät ole kestävällä pohjalla.

Vaikka ihmistoimien yhteisvaikutukset ovat uhka luonnolle, ei se muuksi muuta turveteollisuuden aiheuttamia suurtuhoja, ja tarkoitan tällä myös kaivettujen soiden ekosysteemien täydellistä tuhoutumista uhanalaisine eliölajeineen. Turveautiomaa hävittää koko suoeliöyhteisön kertaheitolla.

Jos olet koulutukseltasi metsänhoitaja, ymmärtänet mitä tarkoittaa toimivien ekosysteemien käsite, luonnon toiminnan kokonaisuus? Esimerkiksi luonnonsoiden verkoston pirstominen ojituksin yhä pienemmiksi ja toisistaan etäällä oleviksi eliöreservaateiksi on osoittautunut merkittäväksi suolajiston paikallisten sukupuuttojen syyksi, eikä suolajeille välttämätöntä geenivaihtoa osapopulaatioiden välillä enää tapahdu suoverkoston hajottua. Monimuotoisista suotyypeistämme yli 90 prosenttia on välittömän häviämisuhan alla. Sitä emme voi vähätellä.   

Sanot: ”Turvetuotanto oli hyvin marginaalinen päästöjen aiheuttaja. Saataisiinpa muutkin tahot tekemään samalla tavalla konkreettisia toimia kuten turvetuottajat ovat tehneet.”  Jos olet käynyt katsomassa miten huonosti kasvittomien turveaavikoiden vesiensuojelurakenteet käytännössä toimivat, niin huomasitko esim. niitä usein tehtyjä pintavalutuskenttien ohiojituksia, jotta suo saataisiin kuivumaan nopeammin? Turveluvan haltija valvoo niitäkin itse, eikä näitä lupaehtojen  rikkomuksia silloin ”ole olemassakaan”.

Kiitän nimetöntäkin turveväkeä aktiivisesta keskustelusta. Toivon, että otatte sisäpiirissänne  vakavasti esiin turpeenkaivuuseen liittyvien haittojen todellisuuden. Ne realiteetit tunnustamalla ja kuntoon saattamalla voitte ehkä(?) osoittaa todellista, rakentavaa tahtoa myös ainutlaatuisen luontomme elinvoiman säilyttämiseen. Turvealan ulkopuolisten tahojen syyttely saastuttamisesta ei ole viisasta, kun oma ala ei kaikilta osin päivänvaloa kestä.  

http://www.adressit.com/lintuneva

Mitenkähän turvetuottajat kuvittelevat avonaisen turvemaan pysyvän hallinnassa sateiden aikana, kun maat, karkea sora mukaan lukien, tulee vesiin rankkasateiden aikana. Oltuani yhdeksänkymmenluvulla Uuraisilla ruoppaamassa metsäojien tuomaa lietettä, joka oli ilmeisesti kaukana ulapan syvennyksessä.               Lietettä ei oletetulla alueella ollut, mutta sitä vastoin siinä oli karkeaa soraa. Hiekan ja 1-3 cm sora-aines, lienee vieläkin paikallaan muutaman sadan metrin päässä pumppauspaikalta.
Soran tulosta saimme todellisen näytteen tulvivan sateen myötä. Sadan mm. sade toi
kaiken järveen, sinne tuli katkennut maantie ja yläpuolella ollut kala-allas.
Tämänkin näkemyksen myötä täytyy ihmetellä sitä sinnikkyyttä, millä turpeen kannattajat puolustavat näkemystään, kuvittelevat ja yrittävät syöttää näkemystä, ettei turvetuotanto saastuta!
Muutamia ojitusten tuomia alueita olen ollut ruoppaamassa.                                                                        Uuraisten tapauksessa kertoivat, että yksin ennen sotia lapiolla ojittajatkin tuomittiin maksamaan.              Olis, edes ollut lietettä. Ruoppattavaksi määrätty massa oli ilmeisesti syvänteessä kaukana rannasta. Verrattain helppoa on todeta suo-ojien tuomiset heti ojien suista, johon raskaampi aines jää. Turvetuotannon kevyempi aines eteenee kauemmas, mistä se alkaa lähestymään puron ja ojien suita. Soiden uusinta-ojitukset aiheuttaa paljon valumia, koska kone joutuu olemaan avonaisen ojan päällä, missä, ei ole enää maata vastassa, niin kuin ensimmäisellä kaivuulla. Turvetuotanto tuo järviin humuksen ja happamuuden, jota tuotannon lopettaminenkaan, ei korjaa vuosikymmenessäkään.
Kaikki vesistöjä tuhoavat päästöt ovat järville tuho, jonka takia kaikkien tulisi
ryhtyä vastustamaan päästöjä, jonka huomaavat, niin metsänhoitajankin!?

Soiden ojitus on myös voimalaitoksia pyörittävien sähkölaitosten etu, koska vettä saadaan tuotantoon mahdollisimman nopeasti ja paljon.
Tässä yksi syy vesivoimalla energiaa tuottavilla suosia turvetta polttoaineena.
Ekolookisesti tuotettu vesivoimakaan, ei näin ole, läheskään vihreää luontoa suosivaa energiaa.