Helsingin rautatieaseman romaniongelma ratkaistava

Olen astunut rautatieaseman romanikerjäläisasiaa ratkaistaessani ilmeisesti vihervasemmiston maahanmuuttopoliittisen strategian tielle. Sain tänään Helsingin kaupungilta keksityn laskun. Yritän selvittää asiaa parhaillaan. 

Rautatieasemalla on pandemian mahdollisuus, se on suorastaan järkyttävää, että ihmisten hengillä leikitään tahallaan! Lukekaa ote Hesarin jutusta!

**********************

Lokakuun alussa 2008 Kimmo Oksanen oli palannut matkalta Romaniasta. Siellä hän oli vieraillut romanien asuinalueilla ja kerännyt materiaalia kirjaansa varten. Aihepiiri oli hänelle entuudestaan tuttu: Oksanen työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana ja oli pureutunut erityisesti yhteiskunnan heikoimpien, kuten romanikerjäläisten, tarinoihin. Niistä hänet oli myös työssään palkittu.

Romaniassa hän oli halunnut löytää Helsingissä puolisen vuotta aiemmin syntyneen vauvan ja nähdä, missä tämä eli. Häntä oli onnistanut. Maan pohjoisosassa, transilvanialaisessa kylässä, hän oli pidellyt vauvaa sylissään, katsellut mekastavia mustalaislapsia. Puutarhoissa omenat, appelsiinit, kirsikat ja rypäleet olivat roikkuneet pulleina ja kypsinä.

Vain pari viikkoa matkansa jälkeen Oksanen makasi sairaalassa tunnistamattomaksi muuttuneena. Virus- ja bakteerijoukot etenivät tappavalla vauhdilla kudoksia tuhoten. Pää oli turvonnut jalkapallon kokoiseksi. Silmät olivat peittyneet rakkuloiden ja paiseiden alle. Kudosnesteet, veri ja hoitovoiteet valuivat puroina päätä pitkin samaan aikaan kun lääkärit ja hoitajat taistelivat estääkseen infektioiden leviämisen verenkiertoon. Koska sekä silmät että korvat olivat muurautuneet umpeen, Oksanen oli käytännössä sokea ja kuuro. Hän pyysi hoitajaa pitämään kädestä kiinni. Kosketus varmisti, että hän oli edelleen olemassa.

Meri Valkama, teksti
Lauri Rotko, kuva

*******************

#1: Terhi Törrö - Sain kaupungilta rangaistuksen