Sairastuneen sosiaaliturvaa parannettava ja hakemista helpotettava

Olen itse monivuotisen sairauden ja työkyvyttömyyden vuoksi joutunut taistelemaan näistä asioista epäinhimillisen paljon (verrattuna siihen, että terveenä kykenisi mutta sairaana on kohtuutonta, että "viimeiset" voimat pitää käyttää tähän) ja jäänyt myös ilman perustoimeentuloturvaa, pitkiksikin ajoiksi.

Olen myös seurannut läheltä muiden tuntemieni sairaiden, kymmeniä vuosia jatkunutta taistelua ja nähnyt, millaiseksi se elämän tekee, kun päivän pääasia olisi jaksaa taas tehdä jokin uusi anomus, jossa joutuu toistuvasti selittämään ja eri keinoin todistelemaan samaa asiaa kasvottomille tahoille: omaa sairauttaan, avuttomuuttaan, kykenemättömyyttään, köyhyyttään, osattomuuttaan.... Voin kertoa: tämä ei paranna ketään, mutta tekee voinnin tauottomasti kauheaksi, kun ei saa hetkeä levätä sairaudestaan, ei edes vahingossa ajatella mitään iloista... ja sitten tarjotaankin jo masennusta seuraavaksi taudiksi. 

Toimeentulon odottaminen, kunnes joku suvaitsee siitä jotain päättää, ei ole pienituloiselle mahdollista, ilman, että elämä sinä aikana vaikeutuu massiivisesti. Olen myös ollut tilanteessa, jossa kaikki viranomaiset sanovat yhtäaikaa, eikä kukaan siis tee mitään: sinun täytyy ensin hakea päätös sieltä toisesta paikasta, vasta sitten me voimme ottaa kantaa.

Sairas voi odotusaikana esim. menettää työpaikan ja sitä myötä oikeuden työterveyshuoltoon, jolloin sairauksien hoidot keskeytyvät. Tämä on sairaalle raskas vaade, kyetä saamaan ne alulle jossain muualle, etenkin, jos ei ole edes rahallista toimeentuloa, millä sen tehdä.

On ihmisiä, joille on käsittämätöntä, ellei jollakulla ole varaa mennä terveyskeskukseen. Tähän tilanteeseen päätyy kuitenkin nopeasti, ellei ole toimeentuloa tai säästöjä sairautta edeltävältä ajalta. On myös ihmisiä joille on käsittämätöntä, että joku olisi koko elämänsä ajan muka ansainnut niin niukasti, etteikö siitä olisi ollut varaa säästää. Näillä ulkopuolisilla viisasteluilla ei hätätilanteessa tai sen jatkuessa tee mitään.

Allekirjoitin adressin, koska systeemi on sekava, mielivaltaisuuden mahdollistava, sairaalle mahdoton selviytyä.

Se on myös henkisesti ja psyykkisesti sairastuttava, mitä ei fyysisen sairauden lisäksi enää tarvittaisi, mielenterveysongelmista valmiiksi kärsivistä puhumattakaan. Ei ole kenenkään etu, että sairaudet jäävät hoitamatta, etenevät ja pahenevat, tai että kaikinpuolinen mahdollisuus enää koskaan tulla selviämään (toipumaan esim. osa-aikatyöhön tai selviämään peräti kokonaan joskus vielä omillaan), heikennetään tällä tavoin tahallisesti.

Elämä ehtii suhteettomasti vaikeutua päätöksiä odottaessa, ja joutuessa laittamaan kaiken liikenevän energian (jota tarvittaisi toipumiseen) hakemustenteon vaatimien liitteiden, todistusten, selostusten hankkimiseen, joista useat ovat maksullisia, minkä vuoksi usein jäävät lopulta hankkimatta, ei kertakaikkiaan ole rahaa muutaman kuukauden välein mennä anelemaan aina vain uutta ja uuden uutta ja uudenuudenuutta B-lausuntoa (a`37e/kpl)..... jolloin asia ei sitten etene muka hakemusten puutteellisuuden vuoksi, tai se voisi edetä vasta sitten, kun tämä seuraava todistus olisi hankittu... tämä on lääkäreidenkin resurssien tuhlaamista, usein asiat ovat heidän puoleltaan tätä valmiimmat ja selvemmät!

Pienituloisten tai sairautensa aikana kokonaan tulottomien sairaiden ihmisten oikeusturva ei toteudu. Pitää olla realistinen ja kyetä näkemään nämä seikat, jotka sitä heikentävät.

Ei ole järkeä tahallisesti huonontaa sairaan ihmisen tilannetta näillä "väkivaltakoneiston" toimilla, turhautuneena ja uupuneena itseni ja monien muiden puolesta sanon.