Sairastuneen sosiaaliturvaa parannettava ja hakemista helpotettava

 

Sairastuessaan ihminen joutuu melkoiseen lomakeviidakkoon ja väliinputoamisen tilanteisiin, hakiessaan apua eri järjestelmien kautta. Ei ole oikein, että kun ihminen on heikoimmillaan, niin hänen pitää jaksaa täyttää lomakkeita ja hakea apua eri tahoilta.

 

Sairastuneen tukijärjestelmään liittyy monia kohtuuttomuuksia. Monilla etuisuuksilla on omavastuurajat (mm. lääke- matkakorvaukset, terveydenhuollon maksukatto), jotka saattavat potilaat taloudellisiin ahdinkoihin, koska pienituloisille omavastuurajat ovat liian korkeat. Apua hakiessaan sairastunut törmää siihen, että vaikka laki antaisi oikeutuksen palveluun tai tukeen, niin päätöksentekijä saattaa tulkita niin, ettei oikeutusta etuisuuteen/tukeen ole huolimatta puoltavista lääkärin- ja muista asiantuntijalausunnoista. Näitä tulkintaepäselvyyksiä ratkaistaan sitten eri valitustahoilla vuosikausia. Hylättyjen tukien valitusten pitkät käsittelyajat vaarantavat monien potilaiden tuen ja avunsaannin jopa vuodeksi ja se on todella kohtuutonta. Lyhytaikaisia päätöksiä etuuksista tehdään paljon, joten usein täytyy jo olla tekemässä uutta hakemusta, kun edellisestä tulee päätös.  Myös sen oikeutusta täytyisi arvioida, että sosiaalialan virkamiesten päätöksiä (mm.omaishoidontuki, vammaispalvelut, toimeentulotuki) oikaistaan kuntien perusturvalautakunnassa, joka on luottamusmieselin eikä asiantuntijaorganisaatio. Onko oikeudenmukaista, että asiantuntijapäätöksen ensimmäinen oikaisutaho on luottamusmiesorganisaatio, jonka jäseneltä ei vaadita asiantuntemusta ko.päätöksentekoon?

 

 Monet sairaat jäävät ilman mitään tukea, kun jokainen auttajataho tulkitsee, ettei apua heidän kauttaan saa. Sairastuneen arkea on se, että monet sairastuneen läheiset toimivat omaishoitajina ja vammaisen tai vakavasti sairastuneen apuna, kun mikään laki tai järjestelmä ei tuo apua. Ja on jopa niin, ettei ole edes läheisverkostoa vaan sairastunut on vailla riittävää apua. Järjestelmässämme on myös sairaita, jotka eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka lääkärinlausunnot asiaa puoltavat, vaan elävät puolisonsa tai toimeentulotuen varassa. Myös se on ongelmallista, että läheskään kaikkia sairastuneita ei ehditä ohjata ja neuvoa riittävästi ja siksi myös tuen saanti usein viivästyy, jolloin monet sairauden aiheuttamat ongelmat ehtivät pahentua. Koska sairastuneen sosiaaliturvaviidakko on niin monisäikeinen ja tulkinnallinen, tuottaa se väliinputoajia ja eriarvoisuutta, joten sen vuoksi järjestelmää tulisi uusia siten, ettei potilaan itse tarvitse olla asiantuntija apua hakiessaan. Hakemista voisi helpottaa siten, että tietyt diagnoosit oikeuttaisivat aina tietyt etuisuudet ja palvelut ja ne voitaisiin saada lääkärinlausunnon perusteella ja yhtenäisellä haittaluokituksella. Tämä vähentäisi myös tulkintaa ja epätasa-arvoa ja siten myös valitusten määrää. 

 

Me allekirjoittaneet vaadimme, että sairastuneen sosiaaliturvan kokonaisuutta korjataan siten, että sairastuneella olisi oikeus riittävään taloudelliseen ja toiminnalliseen tukeen ja sen hakeminen olisi nykyistä huomattavasti helpompaa.

 

Heini Ristavaara

Johtava sosiaalityöntekijä (Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri)