Teretulemast susihukka- Mielipiteen ilmaisu

#10: Seppo Mäkinen -

Elämässä ei ole muuta pakollista kuin kuolema - kaikki siinä välissä on vapaaehtoista valintaa. Ei tartte allekirjoittaa, mutta miksi se pitää tässä ilmoittaa?

#26: Maalaisliittolainen - Rotan suojelu ja sille ihmisarvo ?

Tämän ns. addressin tarkoitus on tuoda YLE:n A2 susi-iltaan kekusteluun mukaan myös tämä näkemys asiasa, joka tässä adressissa esitetään. Kaikkien vaiva säästyy kun asia toteutetaan näin, eikä niin, että sadat  ihmiset kirjelmöivät toimitukseen erikseen.

Maalaisliittolainen on selkee kepulainen eli maalaistollo. Itse ruokin rottia, koska niistä ei ole minulle haittaa. Sudet on tietenkin rauhoitettava ja metsästys on harrastuksena skeidaa. Elitistinen kepulainen muinaisjäänne. Lihaa saa marketista jos haluaa välttis syödä kuolleen raadon kurjan elämän viimeisen tomumajan. Meikä syö kasviksii vaan. Mutta voisin totta tosiaan laittaa adressin rottien pesimäajan rauhoittamisen puolesta. Mielummin niitä katselen ja susia, kuin kepulaisia stadissa.

#1: -

 

"Elämme haja-asutusalueella normaalia arkea, jota ei sävytä jatkuva pelko sutta, eikä muutakaan petoeläintä kohtaan." Ja suurinosa allekirjoittajista asuu isohkoissa kaupungeissa ;)

Suuri osa asuu maalla ja pikkukaupungeissa. Suomessa ei ole suurkaupunkeja.

Toivotaan että ottavat esille myös tuon adressin jossa kannatetaan susikannan hoitoa metsästyksellä, se missä on se 16000 allekirjoitusta. Hävettää kun jotkin ovat kirjoitelleet kehäkolmosen ja pääkaupunki seudun ulkopuolelta nimiään tähän. Etenkin hävettää kun Pohjois-Karjalaisiakin on kirjoitellut nimiä. Luulisi täällä olevan edes järki ihmisiä

Täällä on susia ja on aina ollut. Välillä käyvät pihoillakin. Jos alkaisivat oleilemaan pihoilla ja ihmisten lähistöllä, silloin pitää olla mahdollisuus puuttua tilanteeseen, joten en allekirjoita. Toistaiseksi asiat ovat hoituneet hyvin, eikä meilläpäin susi ole muodostunut uhkaksi, kun käyttää tervettä järkeä. Karhua en kaipaa takapihalleni, en varsinkaan pentunsa kanssa.

Tajuatteko että susia ei luultavasti ole enää edes 100 yksilöä...

#35: allekirjoitin - Tajuatteko että susia ei luultavasti ole enää edes 100 yksilöä...

Missä? Pelkästään Kuhmosta löytyi silloin parin vuoden takaisessa laskennassa enemmän ja Kainuusta vieläkin enemmän. Viralliset laskennat ovat arvioita, jotka kertovat vain vähimmäismäärän, mutta todelliset luvut ovat olleet paljon suurempia joka kerta, kun oikea laskenta on toteutettu.

Susikanta on sopiva, kun se on nolla. Siihen ei silti päästä koskaan kun niitä lappaa ryssän puolelta lisää jatkuvasti. Minun mielestä verorahojen suuntaus susivahinkoihin ja nollatutkimukseen on väärin. Sudet pois ja sen jälkeen ei ole mitä tutkia. Pannoitus on myös eläinrääkkäystä. Haittaelukoista susi on vaarallisin ja pahin.

No, onneksi eu vahtii tässä asiassa takapajuisia junttisuomalaisia ja iskee MMM:lle uhkasakon jos erävalvontaa ei saada kuriin:)

#10: Seppo Mäkinen -

Viherpiiperö sitä ja viherpiiperö tätä. Pitääkö haukkua ihmisiä jotka haluavat säilyttää luonnon tuleville sukupolville. Jokainen terveellä järjellä varustettu ihminen haluaa. Piiperöi sinä kätesi parissa, kuten tähänkin asti.

Hyvin sanottu ano nyymi. Näillä tuntuu olevan tarve vain keksiä erinäisiä haukkumanimiä normaaleille ihmisille, jotka eivät perusta silmittömästä vihasta susia ja muita petoja kohtaan. Olit kuinka lihaasyövä maalainen tahansa, foliohatun ja ituhipin leima lyödään otsaan, jos uskaltaudut petoja puolustamaan.

Yli 500 nimeä!! Hieno suoritus vähän yli 2 vuorokaudessa!

Suden taljat jalostetaan turkeiksi ja talvikäsineiksi. Olipa punavihreä lainsäädäntö mikä tahansa, ihminen puolustaa elinympäristöään, lapsiaan ja elinkeinoaan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla.
Virkakunta on asettunut tahallisesti ristiriitaan rationaalisen demokratian kanssa ja se puolustaa virkaeliitin itselleen luomia etuisuuksia. 30 miljoonan euron vuosibudjettia pyöritetään 150-1000 suden tutkimiseen, kuljetteluun ja pannoitteluun-NOIN 50 000€/SUSI.
Suomessa on satojatuhansia ihmisiä leipäjonoissa ja elävät kuukauden 100€ karkkirahalla. Ympäristömonsterio ja Vihreä rp pitää lakkauttaa ja siitä säästyvät budjettivarat täytyy korvamerkitä näiden ihmisten paremminvointiin.

Sivistys on kautta aikojen työntänyt pedot erämaihin asututa, elinkeinoja ja metsästystä häiritsemästä. Susi ja ihminen kiistelevät samoista resursseista ja ihminen on aina voittanut tämän kamppailun-niin tälläkin kertaa.
Adressin allekirjoittajat ovat hoivavietin puuduttamia naisia ja tyttölapsia sekä muutama vihreä poikalapsi. Sairasta - niin sairasta.

Miksi pitää valehdella? Varat, joita susitutkimukseen kuluu, löytyvät MMM:n budjetista. Ne ei todella ole esittämääsi luokkaa.

Tulee väkisinkin mieleen että ,sudenvihaajat ovat jotenkin henkisesti vajaita.

Sudenvihaajien kärkipäässä on Marko Lind Imatralta katsokaahan miehen taustoja netistä.

Susi on verenhimoinen laumapeto,se tekee siitä erityisen vahingollisen ja vaarallisen.Marko Lind puhuu asiaa ja se perustuu faktoihin sekä luonnon tuntemukseen,ei tunteisiin.

Vai Marko Lind puhuu asiaa ja vielä faktapohjalta:D vuosituhannen paras VITSI! Rivarilähiöstä huuteleva, metsästysoikeudet menettänyt lahkolainen se on, ei todellakaan mikään luonnontuntija edes!

Ne tunteet, ne tunteet - kuinka ovatkin siirtyneet osalle kansasta. Tiedolla on työlästä korvata tunteet varsinkin silloin, kun tunteet syrjäyttävät ajattelun.

Eläimet, jotka syövät ravinnokseen toisia eläimiä luokitellaan petoeläimiksi. Ihminen on yksi niistä. Yhdessä toisten samaa lajia olevien kanssa eläviä eläimiä kutsutaan laumaeläimiksi. Ihminen on yksi niistä. Eläimien muodostamia laumoja, joissa on lisääntyvä pari ja näiden jälkeläisiä kutsutaan perhelaumoiksi. Ihminen kuuluu näihin.

Myös susi on petoeläin. Se elää laumassa - perhelaumassa. Mutta verenhimoinen - tässä sitä taas mennään tunteiden vietävänä. Mitä tarkoittaa verenhimoinen? Himoitsee verta? Ei susi pelkällä verellä elä, kyllä sen täytyy saada lihaa (sille kelpaa ne jänteisetkin osat) ja luita (oletteko maistaneet luusoppaa? On muuten hyvää). Hyttynen on oikeasti verenhimoinen varsinkin naaraspuoleinen.

Ihminen on mitä on. Ja mikä eläin on sen mieleen, sillä hän kuvastaa itseään.
En allekirjoita tätä adressia missään nimessä !!!
Olen asunut omakotitalossa taajaman takana, jossa oleskeli susia. Ne tappoivat ihanan lassie-koiramme enkä anna sitä niille koskaan anteeksi.
Voin sanoa pelastuneeni itse, vain oman tietämättömyyteni takia.
Tässä muutama esimerkki:
Olimme lähdössä aamulla töihin omalla autolla, kun portille oli ilmestynyt kaksi pitkäjalkaista koiraa. Sanoin miehelleni täyttä ymmärrystä vailla: "Voi, kenenkähän koirat ovat eksyneet ja tulleet tänne ehkä ruokaa hakemaan ?" Olin menossa silittämään niitä. Mutta mieheni karjui: "Etkö tunne niitä !" Olin hämmästynyt ja vastasin: "En tietenkään tiedä kenen ne on, mutta pitäiskö niille antaa ruokaa, kun näyttävät jostain karanneen." Silloin mies komensi: "Ja nyt ÄKKIÄ autoon!!!" Hän tunsi ne susiksi, minä en. Siksi en osannut pelätä. Ja jos olisin tuntenut, olisin jopa voinut jäädä saaliiksi, sillä peloissani olen kuin hullu.
- Menin kuitenkin käskystä autoon ja ihmettelin miehen vauhkoa käytöstä, joka ei yleensä pelännyt mitään eikä ketään.
Arvatkaapa mitä sitten tapahtui. "Koirapari" tulikin automme eteen estääkseen meitä lähtemästä. Ei auttanut tööttääminen eikä mikään. Mies jo hermostui, ja minäkin, kun pelkäsin myöhästyvämme töistä. Mutta kun "koirat" eivät näyttäneet eleelläkään väistyvänsä, sanoin miehelleni: "Pane auto käyntiin ja lähde hitaasti liikkeelle, että pääsemme edes töihin. Eihän tässä niiden vankina voi olla!. Ja niin hän teki. Mutta hyvin vastahakoisesti ja hitaasti lopulta pari väistyi ja pääsimme ajamaan töihin.
Eivät todellakaan olleet koiria, jonka vasta paljon myöhemmin tajusin. Mies ei kertonut minulle koskaan totuutta, koska pelkäsi että muuttaisin sieltä heti muualle. Ja asia jäi silleen.
Seuraavan kerran ulkoiluttaessani illalla lassie-koiraamme, tuli vastaan kiireesti kävelevä mies perässään irrallaan kulkeva "scheeferi". Kun tulimme koirani kanssa kohdalle, niin "scheeferi" hyökkäsi heti rajusti koirani kimppuun. Ärähdin heti miehelle:"Pidä koirasi kiinni,kun se hyökkää toisten koirien kimppuun!!!" Ja huutamalla käskin ärisevää koiraa pois koirani kimpusta. Mutta mies jatkoi entistä rivakammin kävelyään ja huusi: "Ei se ole koira !" En ymmärtänyt yhtään mitään mitä tarkoitti. Ja jatkoin lenkkeilyäni pitemmälle.
Onneksi en tunnistanut "koiraa" sudeksi, sillä se oli suojelus kohdallani, koska jos olisin tunnistanut, olisi pelkoni lamauttanut minut siihen paikkaan.
Kolmas kerta oli se, kun näin naapurin lampaiden karkaavan laitumelta ympärillä olevan aidan rikkoutuneesta aukosta. Jälleen scheeferiksi luulemani koira yritti vetää niitä takapuolesta takaisin, niin uskoin. Ja oma koirani, paimenkoira haukkui vimmatusti. Kielsin sitä haukkumasta ja se alkoi vikistä, kun en ymmärtänyt mitään. En tajunnut, että susi repi niitä, ja minun olisi pitänyt hakea apua. Minä pöljä !
Neljäs kerta oli se, kun tulimme töistä. Kun saavuimme pihalle, luulin nähneeni näkyjä. Koko piha oli tännä lampaita. Kysyin mieheltäni: "Näetkö saman kuin minäkin!"
En voinut ymmärtää miten se oli mahdollista. Kaikki kukat ym. oli syöty, ja menin soittamaan naapureille kysyäkseni, kenellä siellä oli lampaita.
Sain tietää niiden kuuluvan erääseen kartanoon. Mutta kun ilmoitin heille tapahtuman, niin kivenkovaan minulle väitettiin vastaan, ettei lampaat olleet heidän. Eivät tulleet edes katsomaan.
Lopulta hermostuin, kun eivät meidänkään pihaan kuuluneet. Soitin useampaan kertaan samaan paikkaan ja pyytämällä pyysin, että kävisivät edes katsomassa, tunnistavatko omikseen vai eivät.
Täytyihän jonkun olla niiden omistaja.
Lopulta emäntä suostui. Ja kuten arvelinkin - tunnisti lampaansa. Kutsui niitä pimeän metsän läpi takaisin laitumelleen.
Mieleeni jäi ikuisesti pieni karitsa, joka määki vauvan äänellä, kun ei uskaltanut mennä perään pimeään metsään. Koetin jutella sille, että mene pieni toisten perään, niin on parempi eikä tarvitse jäädä yksin itkemään. Ja niin se hypähti kiveltä ja juoksi joukkoon.
Sen jälkeen sudet tappoivat koiramme, joka oli ulkona.
Heräsin sitä ennen yöllä kauheaan kolinaan terassilla, mutta nukahdin uudelleen.
Menin terassille enkä nähnyt koiraani eikä tullut kutsuttunakaan takaisin.
Kysyin mieheltä, missä Stella oli.
Hän sanoi koiramme kuolleen ja laittaneensa sen isoon säkkiin sekä aikovansa haudata sen pian.
Olin järkyttynyt, kun ei ollut antanut minun nähdä koiraani. Mutta hän sanoi, etten olisi sitä kuitenkaan voinut katsoa, koska sillä oli pää irti.
Itkin ja surin vuosikausia koiraamme, joka oli meille kuin lapsi. Omia lapsia emme saaneet.
Myöhemmin meille tuli ero. Muutin pelottavasta paikasta kaupunkiin.
Aiemmin olin jo ihmetellyt, miks ei urheiluhenkinen mieheni lähtenyt millään iltalenkille vaikka kuinka pyysin. Ja jos pitkän ruikutukseni jälkeen suostui seuraksi, niin heti katuvalojen loputtua, hän käänsi tassunsa tulosuuntaan. Ja minä mistään älyämätön olisin jatkanut lenkkeilyä vaikka kuinka pitkään pimeälläkin tiellä, kun mielestäni olin vasta päässyt vauhtiin. Rähisin vielä, kun niin pienen lenkin vain suostui kävelemään.

Johan oli satu:)

ensinnäkään lassie ei ole mikään koirarotu vaan sadussa esiintyvän collie- eli skotlanninpaimenkoirarotuisen koiran nimi. erikoista jos koiranomistaja ei oman koiransa rotua edes tietäisi. saksanpaimenkoiraa (ruskea mustalla manttelilla) ei kenenkään pitäisi sekoittaa suteen ellei omaa pahoja näköhäiriöitä. siinä taisi todellakin joku avohoitopotilas kertoa märkää päiväuntaan :)