Ojakatu säilyköön Ojakatuna

Ota yhteyttä adressin tekijään

Tämä viestiketju on automaattisesti luotu adressista Ojakatu säilyköön Ojakatuna.

Kulttuurin säilyttämiseksi

#1 Ojakatu on Ojakatu

31.01.2014 17:17

Ojakatu on Tampereella brändi, joka tunnetaan laajemminkin. Tällaista ei sovi mitätöidä.

Muutoksesta olisi haittaa myös Ojakadun varren asukkaille, joiden osoite muuttuisi ja taloyhtiöille, joiden täytyisi päivittää yhtiöjärjestyksensä.

Adressissa oleva ehdotus Ojakadun alkupäässä olevan nimettämän aukion nimeämiseksi Mannerin mukaan on kaikin puolin järkevä ehdotus. Kulttuuria ei kannata tuhota uuden tieltä.

Vieras

#2

31.01.2014 19:14

Kiitoksia Henriette!
Ojakadun nimi ei saa kadota Tampereen historiallisesta kadunnimistöstä.
V.1980 elokuisen palon jälkeen hallituksen jäsenenä talon kunnostamisen puolesta osan töitä tehneenä Ojakatu on Ojakatu ja pysyköön kuten jo 1900-luvun alussa.
Jaakko Keränen
Reijo Määttä

#3

01.02.2014 09:28

Tuhannet ihmiset tuntevat ja asioivat Ojakadun Sähköliikkeessä, Ojakadun Vohvelikahviossa ja Ojakadun Runo-kahvilassa. Uusi osoite aiheuttaa hämmentäviä ajatuksia, minne tutut paikat ovat muuttaneet? Ojakdulla on perinteitä. Aukion nimenmuutos olisi Eeva-Liisa Mannerin aukioksi olisi erinomainen asia ja kunnianosoitus.

Vieras

#4

02.02.2014 09:13

Luulin tätä touhua jonkinlaiseksi hupailuksi mutta siskoni joka asuu ojakadulla soitti ja kertoi että valtuustossa on jo aika lailla kannatusta tälle älyttömyydelle.Nyt nimiä adressiin ja stoppi koko touhulle. O.Roine
Marjo Saarinen

#5

03.02.2014 10:58

Ojakatu pysyköön Ojakatuna, siellä Eeva-Liisa Mannerkin asui!

Pispalanharju saa olla Legendaarinen Pispalanharju, vaikka sen alkupäässä on asunut Aaro Hellaakoski ja keskivaiheilla Lauri Viita. Näiden merkittävien kirjailijoiden jalat kopisivat aikoinaan Pispalanharjuun ja moreeniin, eivät Hellaakosken- tai Viidan katuun.

Ojakatu elää kirjallisuushistoriaa ja sykkii tätä päivää kuten Pispalanharju!

Vieras

#6

03.02.2014 17:22

Aukion nimeäminen kirjailija Mannerin mukaan on kannatettava, mutta kadun nimen muutos olisi turha toimi.

Vieras

#7

04.02.2014 16:53

Ojakatu on aina Ojakatu !
Entinen tamperelainen
Vieras

#8

06.02.2014 11:08

Älkää hyvät ihmiset nyt typerehtikö! Kysymys on kulttuurista. Tässä tapauksessa PAIKAN KULTTUURI on syvempi ja vanhempi kuin ihmisten kulttuuri. Aikoinaan avoin Ronganoja virtaa nyt putkessa Rongankadun alla (Tammerin ankkalampi saa siitä vetensä!). OJAKATU sai nimensä ylityspaikasta, josta Kyttälän asukkaat pääsivät kuivin jaloin tulvivan kuraojan yli. Kadun nimessä meitä puhuttelee "locus" eli paikan henki. Henkeä kannattaa suojella!

Runon kuningatar kissoineen taisi muistikuvan mukaan asua kosteahkossa kellarissa musiikilla ja pikakahvilla itseään raviten. Runo oli hänen asiansa, oman nimen hohto katujen kulmilla ei. Haudastaankin olen kuulevinani jyrkän ein ja ironisen naurahduksen sen päälle...

Mitä aukioon tulee, sillä lienee jo ainakin epävirallinen nimi. Tamperelaisten suussa se on kulkenut nimellä "Karhunkulma". Se kannattaisikin säilyttää muistona Karhu-Apteekista, joka hallitsi aukion näkymää komean tiilitalon kulmasta käsin (nykyinen Baronan talo). Vastapäisen talon matalassa siivessä oli sielläkin kulttuuria: Tarkan kirjakauppa ja kahvila, jonka isot lasi-ikkunat avautuivat aukiolle. OLYMPIA-elokuvateatterissa näytettiin venäläisiä oopperoita ja ihania seikkailuelokuvia: se oli Tampereen paras kinoteatteri!

Kulttuuria oli siis aukion ympärillä moneen lähtöön. Mutta se kurja viherkolmio ja pari puuta ahtaassa tilassa äänekkään liikenteen keskellä eivät nykykatsojan silmää tai korvaa mairittele. Eivät kai runoilijaakaan hänen haudassaan...

Runoilijan kunnia on hänen teoksissaan, ei nimen käyttämisessä matkailunedistämistarkoituksiin. Sitäpaitsi runoilijan varsinainen koti taisi sijaita Espanjassa, ei Ojakadun sinänsä viehättävissä huuruissa. Kyllä sen plakaatin luulisi riittävän. Runoon vihkiytyneet ovat jo onnistuneesti löytäneet paikalle: katu on erinomaisen värikäs, viehättävä ja ruutukaavaa onnistuneesti rikkova. Pienyrittäjille pitttoreski paratiisi, kesäturisteille leppeä keidas. Pieni on kaunista. Älkää tuhotko sitä paisuttelulla. Tampereella on tarpeeksi hypetystä jo muutenkin! LOL

Henriette Hämeenaho

#9

06.02.2014 11:44

Aukio, jonka nimeksi ehdotin Eeva-Liisa Mannerin aukiota sijaitsee Ojakadun Rongankadun puoleisessa päässä. Tietääkseni aukio on vielä nimetön. Sen sijaan siinä on puu ja patsas, joka penkkimäisenä antaa mahdollisuuden hetken levähdykseen.
Entinen tamperelainen

#10 Ojakatu säilyköön Ojakatuna

07.02.2014 16:59

Totta! Kiitos oikaisusta: Aukiolla siinä Ojakadun alkupäässä todellakin on oiva potentiaali tulla nimetyksi Eeva-Liisa Mannerille ja samalla hyödynnetyksi runollisena levähdyspaikkana Tampesterin kiivaan menon keskellä - ja kuin kutsuvana porttina Ojakadun rauhalliseen idylliin!

Siinä olisi avaruutta ja tilaa enemmällekin "kalustukselle" - ehkä penkki ja pöytä? - ja kaupunginpuutarhurin hyväntahtoisesti järjestämälle somistelulle: oliko Eeva-Liisalla jotain erityisiä lempikasveja?

Sitten paikalle sopisi vielä pystyttää sopivasti elegantti MUISTOTAULU, jossa olisi muuutamia kuvia runon kuningattaresta ja hänen viipurilaisesta ja tamperelaisesta menneisyydestään. Tai niistä kuuluisista ESINEISTÄ: marokkolaisista viuluista ja sirkuksen konkurssista pelastetuista kieroista peileistä hataran Espanjan talon seinillä. Siis Eeva-Liisalle akustis-visuaalisena henkilönä ominaisesti kaikkea epätavallista ja riemastuttavaa suomalaisen katsojan tarpeisiin!

Ulkolaisen turistin kiinnostusta herättäisi joku tarkasti valittu RUNO tai REPLIIKKI NÄYTELMÄSTÄ käännettynä usealle eri kielelle, jopa japaniksi tai kiinaksi! Sepä vasta olisi jotakin! Onhan Eeva-Liisa meidän eurooppalaisin ja kansainvälisin runoilijamme, ponnistanut sieltä Ojakadun kellarihuuruista kohti ajatuksen, kielen, filosofian ja  uutta etsivän sanataiteen korkeimpia sfäärejä. Sillä pienellä vakuutusvirkailijan käsialallaan niitä pula-ajan paperilippusia ja lappusia huolellisesti täyttäen ja joka sanaa hioen, koska paperi oli kallista...  Arvotavaraa, vaikkakin huonoa ja huokoista. Tämä oli hänen tarkkuuttaan ja yksityiskohtien rakkauttaan, josta mieleeni tulee sekä Camus että Weil.

Annetaan Eeva-Liisan ylikansallisesti ja historiatietoisesti avaran ja jopa "maapallollisen" SIELUN näkyä siinä pikkuisessa vehreässä puistossa. Se patsas jo jotenkin hahmollaan ennakoi tulevia, näin asian näen.

Kaupunki voisi järjestää ne kalustukset ja istutukset, samoin sen muistotaulun yhdessä Eeva-Liisa Mannerin nimikkoseuran ja häneen perehtyneiden kääntäjien ja yliopistotutkijoiden kanssa. Tietenkin niin, että siitä ei tulisi ihan tavallista (= keskiarvoista ja sovinnaista) kaupungin nähtävyyspistettä, vaan uteliaisuutta herättävä ja virkistävä levähdystila tavalliselle kulkijalle. Sellainen, joka hauskasti kommentoisi Eeva-Liisaa ja näin houkuttelisi satunnaisessakin kävijässä esiin hänen omia yksityisiä kirjallis-filosofisia ajatusituja ja -versojaan. Ja kaikki tämä aikana, jolloin KIRJA esineenä ja ajatusten anturina uhkaa atomisoitua ja hävitä bittiavaruuksien yöhön eli sanalla sanoen EKSYÄ kuin Hannu ja Kerttu Grimmin sadussa tuohon pipareista rakennettuun mökkiin = aidattomaan ja paimenettomaan tarhaan...

KIRJAN luo voi johtaa pieni polku, vaikka ympärillä olisi helvetin koliseva kuilu ja äänettömyyteen johtava kadotus. Tämä aukio olisi symbolinen askel takaisin kirjan luo, pieni silta elämän "tuonen virralta" takaisin totuudentavoittelun luo, se on: runon ja draaman ja muun muotoa antavan luo, ja jota ilman elämään ei synny yhtäkään juhlaa eikä tähtihetkeä.

Kyllähän se Kyttälän asukkaillekin oli juhlaa päästä nappikengissään kuivin jaloin kuravettä  pärskivän Ronganojan yli. On siinä varmaan runkoja ja rankoja vieritetty moneen parsikertaan liikenneoloja paranneltaessa. Kunnes taas tulva yllättänyt, kastellut kengät ja kellarit...  Nietzschen tuntijan ja tavallisen kaduntallaajan teema on yksi ja yhteinen: "ikuinen paluu"... Pohjavirtana Eeva-Liisankin teemoissa, joissa hävityksen kauhistus ei aina ollut niinkään kaukana...

 

Tulipa mieleen sellainenkin, että Eeva-Liisa Mannerin aukiolle ja miksei myös koko Ojakadulle voisi laittaa ikioman sivuston Naamakirjaan, sikäli kuin sellaista ei vielä ole! Siinä olisi tamperelaisille aivan ikioma "kiasma"! Ajatusten kehräämö, siellä missä muut rukit ja "kehruujennyt"  ovat tiiliseiniensä takana jo kauan sitten vaienneet...


Onnea aukiohankkeelle! Se nimittäin takaa sen, että Ojakatu pysyy edelleen Ojakatuna, ja koko ympäristö saa piristyksellistä lisäarvoa sekä kulttuurisesti että taloudellisesti. Niitä mitenkään toisistaan erottelematta. :-)

Hyvä, Tampere!

 

Henriette Hämeenaho

#11

07.02.2014 20:28

Eeva-Liisa Mannerille omistettu, huomattavan kaunis muistolaatta on jo olemassa. Se sijaitsee Ojakatu 1 C:n kohdalla. Tässä portaassa, kolmannessa kerroksessa runoilija asui - ei suinkaan missään kellarissa.

Vieras

#12

08.02.2014 17:59

Kaikki kunnia runoilija Mannerille, mutta jos Ojakadun varrella asuukin jonkin mielestä vielä vaikutavampi persoona, nyt tai tulevaisuudessa, pitäisikö kadun nimeä (taas) muuttaa hänen kunniakseen?
Henriette Hämeenaho

#13

10.02.2014 20:14

Tampereen kaupungin Kadunnimitoimikunnalle on toimitettu 9.2.2014 seuraava kirjelmä ja adressi allekirjoituksineen (113) sekä kommetteineen(12):

Luimme yllätykseksemme Aamulehden Mielipide-osastosta, että kotikatumme Ojakadun nimeä ehdotetaan muutettavaksi Eeva-Liisa Mannerin kaduksi.
Tuntui välttämättömältä puolustaa Ojakadun nykyistä, Tampereen historiaan liittyvää, Ronganojaan viittaavaa nimeä.

Ojakadulla Eeva-Liisa Mannerista muistuttaa jo 1 C:n seinustalla oleva näköismuistolaatta, jossa on teksti "Maailma on minun aistieni runoelma". Laatta on Mauno Kiviojan muotoilema ja Suomen Kirjailijaliiton kustantama. Paljastustilaisuus oli Runon ja Suven päivänä vuonna 2005.

Tammerinpuisto uudistettiin 2007 kaupunkikuvallisesti laadukkaaksi niin, että sen eteläpäässä sijaitsevalta aukiolta avautuu Ojakatua pitkin näkymä Tuomiokirkkoon. Aukiolle pystytettiin Antero Koskisen veistos Matto ja Pallo. Aukiota ei ole erikseen nimetty, joten se voitaisiin nyt nimetä Eeva-Liisa Mannerin Aukioksi.
Se olisi kulttuuriteko - samoin kuin Ojakadun nimen säilyttäminen!

Henriette Hämeenaho, Kaarina Leinonen ja Jaakko Keränen
Ojakadun asukkaat

Liitteenä adressi Ojakatu säilyköön Ojakatuna, tähän mennessä 113 allekirjoittajaa, 12 kommenttipuheenvuoroa.
Adressin voi allekirjoittaa edelleen osoitteessa adressit.com