Ojakatu säilyköön Ojakatuna

Totta! Kiitos oikaisusta: Aukiolla siinä Ojakadun alkupäässä todellakin on oiva potentiaali tulla nimetyksi Eeva-Liisa Mannerille ja samalla hyödynnetyksi runollisena levähdyspaikkana Tampesterin kiivaan menon keskellä - ja kuin kutsuvana porttina Ojakadun rauhalliseen idylliin!

Siinä olisi avaruutta ja tilaa enemmällekin "kalustukselle" - ehkä penkki ja pöytä? - ja kaupunginpuutarhurin hyväntahtoisesti järjestämälle somistelulle: oliko Eeva-Liisalla jotain erityisiä lempikasveja?

Sitten paikalle sopisi vielä pystyttää sopivasti elegantti MUISTOTAULU, jossa olisi muuutamia kuvia runon kuningattaresta ja hänen viipurilaisesta ja tamperelaisesta menneisyydestään. Tai niistä kuuluisista ESINEISTÄ: marokkolaisista viuluista ja sirkuksen konkurssista pelastetuista kieroista peileistä hataran Espanjan talon seinillä. Siis Eeva-Liisalle akustis-visuaalisena henkilönä ominaisesti kaikkea epätavallista ja riemastuttavaa suomalaisen katsojan tarpeisiin!

Ulkolaisen turistin kiinnostusta herättäisi joku tarkasti valittu RUNO tai REPLIIKKI NÄYTELMÄSTÄ käännettynä usealle eri kielelle, jopa japaniksi tai kiinaksi! Sepä vasta olisi jotakin! Onhan Eeva-Liisa meidän eurooppalaisin ja kansainvälisin runoilijamme, ponnistanut sieltä Ojakadun kellarihuuruista kohti ajatuksen, kielen, filosofian ja  uutta etsivän sanataiteen korkeimpia sfäärejä. Sillä pienellä vakuutusvirkailijan käsialallaan niitä pula-ajan paperilippusia ja lappusia huolellisesti täyttäen ja joka sanaa hioen, koska paperi oli kallista...  Arvotavaraa, vaikkakin huonoa ja huokoista. Tämä oli hänen tarkkuuttaan ja yksityiskohtien rakkauttaan, josta mieleeni tulee sekä Camus että Weil.

Annetaan Eeva-Liisan ylikansallisesti ja historiatietoisesti avaran ja jopa "maapallollisen" SIELUN näkyä siinä pikkuisessa vehreässä puistossa. Se patsas jo jotenkin hahmollaan ennakoi tulevia, näin asian näen.

Kaupunki voisi järjestää ne kalustukset ja istutukset, samoin sen muistotaulun yhdessä Eeva-Liisa Mannerin nimikkoseuran ja häneen perehtyneiden kääntäjien ja yliopistotutkijoiden kanssa. Tietenkin niin, että siitä ei tulisi ihan tavallista (= keskiarvoista ja sovinnaista) kaupungin nähtävyyspistettä, vaan uteliaisuutta herättävä ja virkistävä levähdystila tavalliselle kulkijalle. Sellainen, joka hauskasti kommentoisi Eeva-Liisaa ja näin houkuttelisi satunnaisessakin kävijässä esiin hänen omia yksityisiä kirjallis-filosofisia ajatusituja ja -versojaan. Ja kaikki tämä aikana, jolloin KIRJA esineenä ja ajatusten anturina uhkaa atomisoitua ja hävitä bittiavaruuksien yöhön eli sanalla sanoen EKSYÄ kuin Hannu ja Kerttu Grimmin sadussa tuohon pipareista rakennettuun mökkiin = aidattomaan ja paimenettomaan tarhaan...

KIRJAN luo voi johtaa pieni polku, vaikka ympärillä olisi helvetin koliseva kuilu ja äänettömyyteen johtava kadotus. Tämä aukio olisi symbolinen askel takaisin kirjan luo, pieni silta elämän "tuonen virralta" takaisin totuudentavoittelun luo, se on: runon ja draaman ja muun muotoa antavan luo, ja jota ilman elämään ei synny yhtäkään juhlaa eikä tähtihetkeä.

Kyllähän se Kyttälän asukkaillekin oli juhlaa päästä nappikengissään kuivin jaloin kuravettä  pärskivän Ronganojan yli. On siinä varmaan runkoja ja rankoja vieritetty moneen parsikertaan liikenneoloja paranneltaessa. Kunnes taas tulva yllättänyt, kastellut kengät ja kellarit...  Nietzschen tuntijan ja tavallisen kaduntallaajan teema on yksi ja yhteinen: "ikuinen paluu"... Pohjavirtana Eeva-Liisankin teemoissa, joissa hävityksen kauhistus ei aina ollut niinkään kaukana...

Tulipa mieleen sellainenkin, että Eeva-Liisa Mannerin aukiolle ja miksei myös koko Ojakadulle voisi laittaa ikioman sivuston Naamakirjaan, sikäli kuin sellaista ei vielä ole! Siinä olisi tamperelaisille aivan ikioma "kiasma"! Ajatusten kehräämö, siellä missä muut rukit ja "kehruujennyt"  ovat tiiliseiniensä takana jo kauan sitten vaienneet...

Onnea aukiohankkeelle! Se nimittäin takaa sen, että Ojakatu pysyy edelleen Ojakatuna, ja koko ympäristö saa piristyksellistä lisäarvoa sekä kulttuurisesti että taloudellisesti. Niitä mitenkään toisistaan erottelematta. :-)

Hyvä, Tampere!