Kunniaa Konsuli Simo Pietiläiselle
Ota yhteyttä adressin tekijään
Viktoria Frolova#2 May 18, 2009, 23:08
Oikeuden nimessä kunnelkaa äitiäkin.
Sankarivirkailijan apuna oleva lakinies Simo Pietiläinen on vapautettu Suomen asianajajaliiton jäsenyydestä.
Äidin kirje, mielestäni erittäin uskottava tarina, minun sydän on ehdottomasti äidin puolella. Kyseessä on väkivaltainen mustasukkainen vanhus, vastaavia tapauksia on monta. Julmaa touhua, äiti raukka!
Rimma Salosen vastine Paavo Salosen hyökkäyksiin.
Tässä on totuus ahdistuksista, pilkkaamisesta, henkisestä väkivallasta sekä oman ja poikansa elämän uhasta kärsineen venäläisnaisen Rimma Salosen tarina. Tämän kaiken on aiheuttanut entinen mies Paavo Johannes Salonen.
Julkaiskaa kirjeeni mahdollisimman nopeasti!
Miten voi varastaa omaa lasta? Miten voi viedä vilkkaan pojan pois maasta salaa? Sehän ei ole mikään tavaraa. Anton syntyi jo avioeron jälkeen lokakuussa 2003. Virallinen avioero P. J. Salosen kanssa astui voimaan v. 2002 lopussa.
Silloin olin Venäjän kansalainen ja Anton Armas Salonen sai myös Venäjän kansalaisuuden, koska silloin olin yksinhuoltaja. Myöhemmin Paavo monesti on pyytänyt ja tuonut lahjojakin yrittääkseen suostutella minut Antonin yhteishuoltajuuteen ja jotta pojalle annetaan isän sukunimi. Loppujen lopuksi suostuin siihen, koska hän vakuutti minulle, kuten myös sosiaalityöntekijöille, että hän on kunnollinen ihminen huolehtimaan ja kasvattamaan poikansa hyvin ja antamaan pojalle kaiken tarvittavan.
Isyyden tunnistamisen jälkeen Paavo kuitenkin unohti kaikki velvollisuutensa ja lopetti myös elatusmaksutkin. Paavo oikeastaan ei raskauden aikana, eikä lapsen syntymänkään jälkeen auttanut ollenkaan ja on väittänyt, että tuleva lapsi ei ole hänen. Raskaana ollessani olin useasti taloudellisissa vaikeuksissa ja kanssani vielä asui vanhempi poikani Nikita. Kaiken tämän takia yllämainittuna aikana monesti pyysin apua sosiaalitoimistosta. Saamilla 30 - 50 euroilla kk:ssa olen voinut ostaa sitten maitoa ja leipää. Ensimmäisen elatusmaksun minä sain oikeudenkäynnin jälkeen, pojan ollessaan 3-vuotias!
Avioeron jälkeen Paavo alkoi seurata minua eikä antanut rauhaa ja tehdä sitä, mitä halusin. Hän kontrolloi minun jokaista askelta missä käyn ja mitä teen. Talon naapurit seurasivat minua ja kertoivat sitten kaikki Paavolle.
Sitten Paavolta alkoi tulla tappouhkauksia, jos hän näkee minut toisen miehen seurassa. Muutaman kerran jouduin soittamaan poliisit paikalle koska Paavo hyökkäsi kimppuuni, hakkasi minua, raapi käteni ja kasvoni verille, repi hiukseni, rikkoi silmälasini, jne.
Paavolla oli edelleen hallussaan omat avaimet asuntooni jotta voisi tulla minä hetkenä tahansa. Minä elin jokapäiväisessä pelossa omani ja poikani hengestä, sillä Paavo olisi voinut päättää tehdä minulle mitä tahansa. Tämäkään ei riittänyt hänelle.
Paavo kahdesti haki Antonin yksinhuoltajuutta itselleen. Ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen Paavo sai oikeuden tapaamisiin. Eli joka perjantai hän tuli Tampereen päiväkotiin ja vei lapsen kotiinsa Kokemäelle viikonlopuksi. Sunnuntai-iltana Anton tuli kotiin.
Arkipäivinä Anton oli klo 8.00 -17.00 päiväkodissa ja vain iltaisin minun kanssani. Tällainen järjestely jatkui vähän yli vuoden. Joka ikinen kerta Anton tuli isän luota ylivilkkaanaja väsyneenä. Sen takia pojalla alkoi allergia ja hän sairasti useasti.
Paavo aika usein uhkasi minua. Kerran hän uhkasi puukottaa minua ja toisella kertaa, kun ajettiin kaikki yhdessä autolla, hän sai ajatuksen päähänsä, että koko perhe voisi kuolla auto-onnettomuudessa kun vain kääntää auton kuorma-auton alle, niin kaikki kuolevat samanaikaisesti.
Paavo ei antanut minun elää rauhassa vapaassa demokraattisessa maassa, jossa on kaikki ihmisoikeudet. Mutta valitettavasti suojellaan vain suomalaisten oikeudet. Vaikka minulla olikin jo silloin Suomen kansalaisuus, muttei sekään auttanut asiaa. Minä kuitenkin aikaisemmin olin toisen maan kansalainen mutta suomen kansalaisuuden kanssa olin muukalainen.
En ollut ennen enkä ole nytkään minkä lahkonjäsen. Paavon mukaan minusta tehtiin uskonnollisen fanaatikon.
Olin ennen ja olen edelleenkin jäsenenä Pyhän Nikolauksen seurakunnassa, joka sijaitsee
Helsingissä. Kirkkoherrana toimii Nikolai Voskoboinikov. Kirkko on tavallinen ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Moskovan Patriarkaattiin. Silloin kun ei ollut mahdollisuutta käydä juhlissa Helsingissä, niin minä kävin Tampereen ortodoksisessa kirkossa tai Vammalan ortodoksisessa kirkossa.
Viimeisinä kuukausina Suomessa asuessani (ja se oli alkuvuosi v.2008) olin elänyt täydessä hämmennyksessä ja pelossa elämästäni ja henkeni puolesta, koska P. Salonen ei lopettanut henkistä väkivaltaa ja uhkaamista.
Lähdin Venäjälle, jotta voisin rauhoittua edes vähäsen. Seuraavana päivänä lähtöni jälkeen Paavo meni asuntotoimistoon ja valehtelemalla sai asuntoni avaimet. Sitten hän vei asunnostani kaikki arvokkaat esineet (television, videonauhurin, digiboxin, DVD:n, kalliin pölynimurin ym.). Viikon päästä hän alkoi kirjoittaa lehdistölle itse keksimänsä valehtelut. Kaikki on täyttä valhetta. Miten ihmeessä ihmiset voivat uskoa sellaista?
Paavo soitti poliisillekin ja minun Nordea pankkitilini jäädytettiin. En ole koskaan saanut rahoja yhteisessä omistuksessa olevan asunnon myynnistä. Paavo taaskaan ei maksa elatusmaksuja. Vuoden kestänyt oikeudenkäynti jätti huomiotta elatusmaksujen suoritukset.
Kun minä sain internetistä tietää mitä Suomessa tapahtuu, tajusin heti, että paluuni on tällä hetkellä täysin mahdotonta. Eli sitten minä hain Venäläisen sisäpassin itselleni ja Antonin nimi on laitettu siihen.
Miten voi vapaassa demokraattisessa maassa syyttää ja tuomita vuodeksi vankilaan vain kantajan väitteisiin nojaten, syytä tietämättä, tutkimatta asiaa! Antonin yksinhuoltajuus myönnettiin Paavolle! Se on epäoikeudenmukaista!
Tietäköön kaikki myös kärsivän naisen version, joka haluaa nukkua rauhassa eikä kuunnella enää uhkauksia. En halua pelätä lapseni psyykkisen terveyden puolesta koska lapseni revitään kappaleiksi eri suuntiin.
Nyt kukaan ei seuraa minua. Vasta Venäjällä olen saanut rauhan ja turvallisuuden tunteen P. J. Saloselta.
Pyydän julkaista kirjeeni kokonaisena ilman poistoja, jotta kaikki saisivat tietää totuuden. Äidin huutavasta ja kärsineestä sydämestä!
Harmillista on se, että minun tragedian takia saavat kärsiä myös täysin syyttömät ihmiset eli Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistoyhdistyksen jäsenet. Pahoittelen kovasti tapahtunutta ja pyydän puhdistamaan P. S. Sarovilaisen muistoyhdistyksen puheenjohtajan Tatjana Kuusiston maineen. Hän on kärsinyt turhaan meidän takia.
Rimma Salonen
Lähde: http://www.suomi.ru/forum/show…&pp=30
Äidin kirje, mielestäni erittäin uskottava tarina, minun sydän on ehdottomasti äidin puolella. Kyseessä on väkivaltainen mustasukkainen vanhus, vastaavia tapauksia on monta. Julmaa touhua, äiti raukka!
Rimma Salosen vastine Paavo Salosen hyökkäyksiin.
Tässä on totuus ahdistuksista, pilkkaamisesta, henkisestä väkivallasta sekä oman ja poikansa elämän uhasta kärsineen venäläisnaisen Rimma Salosen tarina. Tämän kaiken on aiheuttanut entinen mies Paavo Johannes Salonen.
Julkaiskaa kirjeeni mahdollisimman nopeasti!
Miten voi varastaa omaa lasta? Miten voi viedä vilkkaan pojan pois maasta salaa? Sehän ei ole mikään tavaraa. Anton syntyi jo avioeron jälkeen lokakuussa 2003. Virallinen avioero P. J. Salosen kanssa astui voimaan v. 2002 lopussa.
Silloin olin Venäjän kansalainen ja Anton Armas Salonen sai myös Venäjän kansalaisuuden, koska silloin olin yksinhuoltaja. Myöhemmin Paavo monesti on pyytänyt ja tuonut lahjojakin yrittääkseen suostutella minut Antonin yhteishuoltajuuteen ja jotta pojalle annetaan isän sukunimi. Loppujen lopuksi suostuin siihen, koska hän vakuutti minulle, kuten myös sosiaalityöntekijöille, että hän on kunnollinen ihminen huolehtimaan ja kasvattamaan poikansa hyvin ja antamaan pojalle kaiken tarvittavan.
Isyyden tunnistamisen jälkeen Paavo kuitenkin unohti kaikki velvollisuutensa ja lopetti myös elatusmaksutkin. Paavo oikeastaan ei raskauden aikana, eikä lapsen syntymänkään jälkeen auttanut ollenkaan ja on väittänyt, että tuleva lapsi ei ole hänen. Raskaana ollessani olin useasti taloudellisissa vaikeuksissa ja kanssani vielä asui vanhempi poikani Nikita. Kaiken tämän takia yllämainittuna aikana monesti pyysin apua sosiaalitoimistosta. Saamilla 30 - 50 euroilla kk:ssa olen voinut ostaa sitten maitoa ja leipää. Ensimmäisen elatusmaksun minä sain oikeudenkäynnin jälkeen, pojan ollessaan 3-vuotias!
Avioeron jälkeen Paavo alkoi seurata minua eikä antanut rauhaa ja tehdä sitä, mitä halusin. Hän kontrolloi minun jokaista askelta missä käyn ja mitä teen. Talon naapurit seurasivat minua ja kertoivat sitten kaikki Paavolle.
Sitten Paavolta alkoi tulla tappouhkauksia, jos hän näkee minut toisen miehen seurassa. Muutaman kerran jouduin soittamaan poliisit paikalle koska Paavo hyökkäsi kimppuuni, hakkasi minua, raapi käteni ja kasvoni verille, repi hiukseni, rikkoi silmälasini, jne.
Paavolla oli edelleen hallussaan omat avaimet asuntooni jotta voisi tulla minä hetkenä tahansa. Minä elin jokapäiväisessä pelossa omani ja poikani hengestä, sillä Paavo olisi voinut päättää tehdä minulle mitä tahansa. Tämäkään ei riittänyt hänelle.
Paavo kahdesti haki Antonin yksinhuoltajuutta itselleen. Ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen Paavo sai oikeuden tapaamisiin. Eli joka perjantai hän tuli Tampereen päiväkotiin ja vei lapsen kotiinsa Kokemäelle viikonlopuksi. Sunnuntai-iltana Anton tuli kotiin.
Arkipäivinä Anton oli klo 8.00 -17.00 päiväkodissa ja vain iltaisin minun kanssani. Tällainen järjestely jatkui vähän yli vuoden. Joka ikinen kerta Anton tuli isän luota ylivilkkaanaja väsyneenä. Sen takia pojalla alkoi allergia ja hän sairasti useasti.
Paavo aika usein uhkasi minua. Kerran hän uhkasi puukottaa minua ja toisella kertaa, kun ajettiin kaikki yhdessä autolla, hän sai ajatuksen päähänsä, että koko perhe voisi kuolla auto-onnettomuudessa kun vain kääntää auton kuorma-auton alle, niin kaikki kuolevat samanaikaisesti.
Paavo ei antanut minun elää rauhassa vapaassa demokraattisessa maassa, jossa on kaikki ihmisoikeudet. Mutta valitettavasti suojellaan vain suomalaisten oikeudet. Vaikka minulla olikin jo silloin Suomen kansalaisuus, muttei sekään auttanut asiaa. Minä kuitenkin aikaisemmin olin toisen maan kansalainen mutta suomen kansalaisuuden kanssa olin muukalainen.
En ollut ennen enkä ole nytkään minkä lahkonjäsen. Paavon mukaan minusta tehtiin uskonnollisen fanaatikon.
Olin ennen ja olen edelleenkin jäsenenä Pyhän Nikolauksen seurakunnassa, joka sijaitsee
Helsingissä. Kirkkoherrana toimii Nikolai Voskoboinikov. Kirkko on tavallinen ortodoksinen kirkko, joka kuuluu Moskovan Patriarkaattiin. Silloin kun ei ollut mahdollisuutta käydä juhlissa Helsingissä, niin minä kävin Tampereen ortodoksisessa kirkossa tai Vammalan ortodoksisessa kirkossa.
Viimeisinä kuukausina Suomessa asuessani (ja se oli alkuvuosi v.2008) olin elänyt täydessä hämmennyksessä ja pelossa elämästäni ja henkeni puolesta, koska P. Salonen ei lopettanut henkistä väkivaltaa ja uhkaamista.
Lähdin Venäjälle, jotta voisin rauhoittua edes vähäsen. Seuraavana päivänä lähtöni jälkeen Paavo meni asuntotoimistoon ja valehtelemalla sai asuntoni avaimet. Sitten hän vei asunnostani kaikki arvokkaat esineet (television, videonauhurin, digiboxin, DVD:n, kalliin pölynimurin ym.). Viikon päästä hän alkoi kirjoittaa lehdistölle itse keksimänsä valehtelut. Kaikki on täyttä valhetta. Miten ihmeessä ihmiset voivat uskoa sellaista?
Paavo soitti poliisillekin ja minun Nordea pankkitilini jäädytettiin. En ole koskaan saanut rahoja yhteisessä omistuksessa olevan asunnon myynnistä. Paavo taaskaan ei maksa elatusmaksuja. Vuoden kestänyt oikeudenkäynti jätti huomiotta elatusmaksujen suoritukset.
Kun minä sain internetistä tietää mitä Suomessa tapahtuu, tajusin heti, että paluuni on tällä hetkellä täysin mahdotonta. Eli sitten minä hain Venäläisen sisäpassin itselleni ja Antonin nimi on laitettu siihen.
Miten voi vapaassa demokraattisessa maassa syyttää ja tuomita vuodeksi vankilaan vain kantajan väitteisiin nojaten, syytä tietämättä, tutkimatta asiaa! Antonin yksinhuoltajuus myönnettiin Paavolle! Se on epäoikeudenmukaista!
Tietäköön kaikki myös kärsivän naisen version, joka haluaa nukkua rauhassa eikä kuunnella enää uhkauksia. En halua pelätä lapseni psyykkisen terveyden puolesta koska lapseni revitään kappaleiksi eri suuntiin.
Nyt kukaan ei seuraa minua. Vasta Venäjällä olen saanut rauhan ja turvallisuuden tunteen P. J. Saloselta.
Pyydän julkaista kirjeeni kokonaisena ilman poistoja, jotta kaikki saisivat tietää totuuden. Äidin huutavasta ja kärsineestä sydämestä!
Harmillista on se, että minun tragedian takia saavat kärsiä myös täysin syyttömät ihmiset eli Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistoyhdistyksen jäsenet. Pahoittelen kovasti tapahtunutta ja pyydän puhdistamaan P. S. Sarovilaisen muistoyhdistyksen puheenjohtajan Tatjana Kuusiston maineen. Hän on kärsinyt turhaan meidän takia.
Rimma Salonen
Lähde: http://www.suomi.ru/forum/show…&pp=30
| This discussion has been closed. |
Epäilen miehen sydäme suruutta...
Uskon vakavasti, että konsulivirastojen työntekijät valittu työhön monien testien perusteella, jossa nimenomaan tarkistetaan, ettei virkailija epäitsekkyyden takia voisi tehdä hölmöyksiä ja panna vaakalaudalle koko diplomaattiasian uskottavuutta.
Mies jatkaa työtä UM:n leivissä, uskon että hyvillä bonuksillakin. Jos tämä teko olisi epäitsekyyden suursydämen tekona, mies olisi jo poistettu UM:n työntekijöiden listalta.
Suomesta viedään lapsia ulkomaalle pysyvästi, missä ovat ne suurisydämiset epäitsekkäät sankarit? Miksi se tunteiden purkaus tapahtui nyt ja Pietarissa? Miksi ihmiset antavat sananvuoron eläkeläisisälle, mutta ei äidille? Miksi äiti meni Suomesta karkkuun, vaikka virta muka vie kovasti Suomeenpäin?
Viime viikolla Lahdesta oli heitetty Turkkiin vauva, joka syntyperältä oli Suomen kansalainen. Missä oli ne suurisydämiset virkailijat?
Syntymämaaperiaate: Suomen lainsäädännössä omaksuttu toissijainen periaate, jonka mukaan Suomessa syntyvä lapsi saa syntymäpaikan perusteella Suomen kansalaisuuden, jos hän ei saa syntyessään minkään vieraan valtion kansalaisuutta.