5-viikkoiset koiranpennut ovat liian nuoria erotettavaksi emostaan

Tapahtui toukokuussa 2010 jossakin päin Suomea - tänään ja huomenna tämä tapahtuu ihan varmasti jossain toisaalla:

Vuolasvirta-palkinnolla palkittu koirankasvattaja oli sijoittanut nartun. Sijoitussopimuksen lisäehtoihin oli kirjattu, että narttu synnyttää ja hoitaa pennut sijoituskodissaan. Kasvattaja halusi pennut luokseen, kun ne täyttivät sijoitussopimuksen alaikärajan eli 5 viikkoa. Sijoituskoti sopi kasvattajan kanssa, että narttu lähtee viikoksi pentujensa kanssa kasvattajan luokse. Kun kasvattaja haki pennut, hän ei ottanut narttua mukaansa. Narttu ei ollut vieroittanut pentujaan. Pennut matkustivat yli 500 kilometriä autossa tuntemattomaan paikkaan ilman emoaan. Emo etsii poisvietyjä pentujaan edelleen, vaikka niiden lähdöstä on jo 1,5 viikkoa. Sijoituskoti joutui käyttämään emon eläinlääkärissä ja hakemaan sille Galastop-kuurin, koska maidosta täyttyneet nisät aiheuttivat tuskaa emolle.  Ainoastaan aika näyttää, millä tavalla tämä traumaattinen emosta erottaminen tulee vaikuttamaan pentuihin ja sitä kautta myös  niiden uusien omistajien elämään.

Hyvä, että asioihin puututaan !

Yritetään nyt pitää mielessä sekin tosiasia, että tämä tapaus mistä nyt kohistaan ja kasvattajaa syyllistetään tapahtui nykyisten Kennelliiton ohjeiden mukaisesti! Eikä tämä ole ainoa 5-viikkoisena emostaan eroon joutunut pentue. Henkilökohtaisesti tunnen eräänkin saksanpaimenkoirapentueen (poliisikoiralaitoksen kasvattama), joista kasvoi erittäin tasapainoisia, hyvähermoisia koiria. Parempia saa hakea! Kannattaa muistaa: asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia! Itse olen tämän nykyisen kohupentueen tuleva tyytyväinen pennunomistaja.

...mutta oletan, että tämä adressin tarkoitus on viimekädessä se, että  nuo 5vko iässä tehdyt vieroitukset nimenomaan EIVÄT enää vastaisuudessa tapahdu Kenelliiton ohjeiden  mukaisesti, vaan tuo ohjeistus tulee muuttumaan.

Tässähän ei ole kyseessä mistään yhdestä pentueesta, vaan Kennelliiton sijoitussopimuksen sisällön muuttamisesta nykyaikaiseksi.

Kyllä, näin toimii vielä moni kasvattaja eikä se ole kiellettyä. Mutta toivottavasti se on sitä jatkossa. Nykyaikaistetaan kaikkia muitakin sääntöjä, kun tietoa tulee lisää. Niin toivottavasti tätäkin pykälää.

Ei kai kukaan voi kiistää selviä tutkimustuloksia, joita aiheesta on tehty useita???

Nykyvalossa tiedetään myös, että esim koiria voi kouluttaa muutenkin kun nujertamalla tai alistamalla niitä. Käytäntö oli kuitenkin yleinen vielä 70-luvulla eikä positiivisesta vahvistamisesta oltu kuultu juttuakaan.

Maailma muuttuu ja toivottavasti me sen mukana.

Miksi pitäisi tehdä niinkuin ennen, jos on selvinnyt että siitä on selvää haittaa?

Miksi häkkikanalat tai turkiseläinten virikeettömät häkit ovat keskustelun aiheena? Koska on todettu, että eläin voi niissä hyvin?

Jos eläinten hyvinvointi ei ole pääasia, ei kannattaisi koiraa edes ottaa.

Lait ja asetukset elävät. Tämä adressi on laitettu pystyyn sen vuoksi, että Suomen Kennelliitto muuttaisi sijoitussopimuksen pykälää, joka mahdollistaa liian varhaisen vieroittamisen. Vaikka jotain lukee Kennelliiton sijoitussopimuksessa, ei tarkoita sitä, että niin pitäisi tai edes saisi toimia - ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Tämä adressi ei ole kannanotto yksittäistä kasvattajaa vastaan, vaan kaikkia niitä kasvattajia, jotka erottavat pennut emostaan niiden ollessa ainoastaan viisiviikkoisia. Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta pentujen ja niiden emon eettinen ja hyvä kohtelu ei vaadi ylettömiä ponnistuksia keneltäkään. En keksi yhtään eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävää syytä sille, miksi pennut eivät saisi olla edes yhtä viikkoa kauemmin emonsa luona. Ihmisten väliset riidat, eripura, itsekkyys ja halut EIVÄT saa mennä koirien ja pentujen hyvinvoinnin edelle!

Onnea vaan pennun kanssa, toivottavasti olet yhtä tyytyväinen siihen sitten, kun se on kotona ja kasvanut aikuiseksi. Itse en kasvattajana enkä toisilta kasvattajilta pennun hankkivana pennunostajana ostaisi IKINÄ emostaan 5-viikkoisena vieroitettua pentua. Mutta kukin taaplaa tyylillään ja ottaa pennun sieltä, mistä parhaaksi katsoo. Onneksi jokainen saa ihan itse valita, millaisilla periaatteilla toimivan kasvattajan taskuun ne penturahat kantaa ja allekirjoittaako tämän adressin vai ei.

Kennelliiton sijoitussopimus asettaa vähimmäisvaatimukset, joita noudattaa. Siis VÄHINTÄÄN. Kuten esim. ihmisoikeussopimuksissa nämä vähimmäisvaatimukset eivät takaa vielä kovinkaan korkeaa tasoa.

Kennelliitto ajaa omien sanojensa mukaan koirien etuja sekä kansallisesti, että kansainvälisesti ja edistää puhdasrotuisten koirien kasvatusta niin luonteen, terveyden, käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodon osalta. (www.kennelliitto.fi)

Koiran etu on se, että se saa olla emonsa kanssa vieroitukseen saakka. Liian aikainen pentujen erottaminen emosta voi aiheuttaa pitkässä juoksussa ongelmia, jotka myös Kennelliiton tulisi tunnustaa ja korottaa sijoitussopimuksen vähimmäisvaatimuksia. Pennunostajankin tulisi voida luottaa kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneen eettisyyteen työssään.

Millähän perusteella 5-viikkoiset pennut pitäisi erottaa emästään,ei millään,pennut tarvitsee aivan varmasti emoaan vielä tuon ikäisinä,aivan järjetön ajatus!!

..... alkaako joku ihan oikeasti puolustelemaan sellaista ihmistä joka erottaa pennut emostaan 5-viikkoisina?

Ja jos nyt ei ajatella ollenkaan, mitä tuo on aiheuttanut pennuille, niin miettisi ihminen vähän, miltä siitä emosta on täytynyt tuntua. Ihan fyysistä kipua aiheuttaa maitoa täynnä olevat nisät!!!

Tottakai pentujen kehityksen kannalta emo ja pennut on pidettävä yhdessä luovutusikään asti. Pitääkö tästä edes neuvotella?

PENNUT TARVITSEVAT PITEMPÄÄN EMOA!!!!!!!!!!!!!

Riskihän piilee aina siinä, että aina löytyy vielä se kasvattaja joka nipistää tästäkin säännöstä pikkuisen pois - siksi ikärajaa tulisi mielestäni nostaa. Pahimmissa tapauksissa ikävä kyllä törmäämme jo tilanteisiin, joissa näin pienet pennut on luovutettu uusiin koteihinsa ilman minkäänlaista koiraseuraa :(

Luovutusikään asti ei ole omakaan narttuni pentujensa kanssa viihtynyt...

#1: - Tämän adressin taustasta

Minkäs ikäisinä luovutettiin uusiin koteihin? Mikä rotu?

Kyse ei ole koirien luovuttamisesta UUTEEN KOTIIN, vaan adressin tarkoitus on lopettaa sijoitussopimuksen sallima pykälä EMÄN JA PENTUJEN VIEROITTAMINEN 5-viikkoisena. Viikko tai kaksi tuossa iässä tekee ihmeitä, eikä se ihmiselle ole mikään ylipääsemätön saavutus. Tai ei ainakaan pitäisi olla, jos pennutukseen ryhtyy.

#16: Tämä ei ole keskustelu LUOVUTUSIÄSTÄ -

#3: Päivi Siltanen - Rauhoitutaanpas nyt...

 Olet oikeassa siinä, että kennelliiton ohjeet sallivat tämän, mutta kukaan vastuullinen kasvattaja ei tee pentujen emälle noin röyhkeää temppua. Pennuista ehkä kasvaa tasapainoisia, mutta silti ihmisen häikäilemättömyydellä ei ole rajaa. Minä kyllä harkitsisin kerran jos toisenkin pennun hankintaa tällaiselta kasvattajalta. Ihminen ei voi olla koskaan liian varovainen; "ei savua ilman tulta".

eihän ihminenkään omaa lastaan vieroita (äidin) maidosta liian varhain..vaikka ei se nyt ihan suoraan ole verrattavissa, mutta kuitenkin.

Koirat ja ihmiset ovat loppujen lopuksi aikalailla samantapaisia.Koirallakin on uhmaikä,murkkuikä jne.

#12: Tanja Hartonen-Pulkka - Siis ei voi olla totta

Montako pentuetta sinä olet kasvattanut ?

Sääli sinun narttujasi , jotka joutuvat olemaan pentujensa rääkättävänä luovutusikään asti.

Se jos mikä on kamalaa nartulle ja selvää eläinrääkkäystä

Montako pentuetta anonyyminä kirjoittava Vieras on kasvattanut ja missä olosuhteissa?

Minä olen kasvattanut kahdeksan pentuetta, eikä yhdessäkään pennut ole rääkänneet emoaan. Minulla on ilmeisesti harvinaisen tervepäisiä ja hyvät äidinvaistot omaavia narttuja, koska ne kykenevät täysin itsenäisesti opettamaan pennuilleen, että emoa ei kiusata. Ellei emon anneta opettaa tätä pennuilleen, kärsivät pentujen uudet omistajat sen nahoissaan - tälläiset pennut tuppaavat käyttämään hampaitaan enemmän, koska puremisenesto ei ole kehittynyt riittävästi emon ohjauksessa.

Jos pennuilla on asiat hyvin, eli riittävästi aktiviteetteja, ne eivät pura energiaansa emoonsa tai rääkkää emoaan. Ne kasvattajat, jotka väittävät pentujen kiusaavan emonsa hengiltä, eivät luultavasti kiinnitä riittävästi huomiota pentujen virikkeisiin. Jos pennut saavat riittävästi ulkoilua, ihmiskontakteja, leikkikaluja ja tekemistä, ne jättävät emon rauhaan sen jälkeen, kun emo on ne vieroittanut. Ne toki oppivat jatkuvasti emolta koirien käyttäytymistä, mutta tekevät sen sivistyneesti, ei emoa rääkäten.

Mutta kaipa sellaiset penturaukat, jotka elävät eristyksissä pentulaatikossa tai kennelissä, purkavat energiaansa väärään kohteeseen, eli emoon. Siinä voi kasvattaja katsoa peiliin ja miettiä, mitä tuli tehtyä väärin, kun pennuilla ei ole muuta purkautumiskohdetta kuin emo.

Pennut tarvitsevat tuntikausia päivässä ihmisen antamaa toimintaa (ulkoilu, leikkiminen, käsittely, uusiin ihmisiin tutustuminen, ruokailu, puruluiden syöminen jne). Ilmeisesti Suomessa on paljon kasvattajia, jotka tähän eivät kykene tai halua kyetä - siitä on todisteena nämä väitteet siitä, että pennut rääkkäävät emonsa hengiltä, ellei emoa eroteta pennuista niiden ollessa viisiviikkoisia!

Mitenköhän moni luonnossa elävä koiraeläin dumppaa pentunsa niiden ollessa viisiviikkoisia siksi, että pennut rääkkäävät emoaan? Hieno on sellainen jalostustyön tulos, jos ihminen on tähän kyennyt.

5 viikkoiset pennut kuuluvat vielä emon hoiviin. 7 viikkosetkin ovat mielestäni pikkuisen liian nuoria luovutettavaksi.

PENNUT OVAT VIELÄ SILLOIN LIIAN PIENIÄ,EMO LUO TURVALLISUUDEN JA OPETTAA PENTUJA VIELÄ.

Lähettäjä: värry
Päivämäärä: 9.6.10 14:07:49

Olen kasvattanut useamman rodun pentuja ja erittäin hyviä emoja pennuilleen ovat olleet kaikki. Kuitenkin lähes poikkeuksetta jokainen on alkanut vieroittaa pentuja 4 viikon iässä itse ja viiden viikon kohdalla ovat vain ohimennen käyneet kurkkaamassa pentulaatikossa niitä mutta eivät ole antaneet imeä eivätkä sen enempää opettaneet niitä. Ulkona kun ovat olleet yhdessä emo ja pennut niin tämän viiden viikon jälkeen pennut ovat olleet hyvin omatoimisia ja tuskin huomanneet emoa vaan hakeutuneet avoimena ja iloisena ihmiskontakteihin.

Itse pidän parempana ns. kaksivaiheista vieroittamista jossa ensin emo vieroittaa pennut mutta pennuille jää tuttu ympäristö sekä pentuesisarukset vielä kaveriksi.
Pennut luovutetaan 7- 8 viikon iässä jolloin tapahtuu vieroituksen ns. toinen osio eli pentu muuttaa uuteen kotiinsa. Kaikki pentuni ovat olleet reippaita heti uudessa kodissaan, syöneet hyvin ja nukkuneet rauhallisena ensimmäisestä yöstä alkaen kun on ollut tuttu peitto tai muu vastaava mukana.

Pahempana pidän sitä että pennut ovat emon ja pentuesisarusten kanssa kunnes tulee yhtäkkinen repäisy uuteen kotiin. Pidän tälläistä adressia hyvin harkitsemattomana ja se osoittaa vaan sen että ei ole kokemusta riittävästi henkilöillä jotka tätä ehdottavatkaan.

Tasapainoinen ja hyvän hermorakenteen omaava emo hoitaa hyvin pentunsa tuohon viiteen viikkoon asti, yleensä tuo ominaisuus on periytyvää ja näin ollen tälläisestä emosta tulee myös tasapainoisia ja hyvän hermorakenteen omaavia pentuja ja tälläisiä teennäisiä väkisin emon luona pidettäviä pitkiä vieroituksia ei tarvita vaan parasta pennuille on tuo mainitsemani kaksivaiheinen, lempeä vieroitus.

Lähettäjä: värry
Päivämäärä: 9.6.10 17:51:10

 Kokemusta meiltä löytyy liki kolmenkymmenen vuoden ajalta ja aakkoset on käyty läpi ja toisella kierroksella ollaan.

Jatkoa tuohon mitä kirjoitin edelliseen ulkona olosta pentujen kanssa. Sosiaalistan pentuja hyvin paljon sen jälkeen kun emo on vieroittanut pennut viimeistään viiden viikon iässä, pentujen kanssa oleskellaan paljon ja luodaan näin harmoonista koira-ihmissuhdetta jossa koira oppii luottamaan täysin ihmisiin sekä ulkona että sisällä. Pennut asuvat pääsääntöisesti perhekoirina tulevissa kodeissa joten pidän tätä luottamuksen luomista hyvin tärkeänä että pennuilla olisi jo hyvä pohja kun muuttavat uuteen kotiin.
Ulkoillessani pentujen kanssa minulla on myös mukana muita aikuisia, hyväluonteisia koiria jotta pennut saavat myös positiivisia kokemuksia kohdatessaan toisia koiria. Ilahduttavaa on aina huomata kuinka pennut hakeutuvat ihmisten pariin iloisina ja luottavaisina on sitten kyseessä oma väki tai pennun katsojat/ ostajaehdokkaat. Tällä tavoin toimien ei tule itkuisia öitä eikä muitakaan vastaavia ongelmia uudessa kodissa kun vielä ohjeistan kunnolla pennunostajat elämään pennun kanssa.

Toinen ongelma tulee, varsinkin pienten rotujen kanssa, jos emolta tulee paljon maitoa ja emo imettää pitkään niin saada pennut syömään kunnolla ennen luovutusta. Pidän tärkeänä sitä että pennut syövät kunnolla kolmen- neljän viikon ajan jo kasvattajan luona kiinteää ruokaa. Näin näen kunnolla että pentujen mahat toimii ja pentu syö hyvin. Tällä vältetään myös ongelmat uudessa kodissa.

Edelleen olen vakuuttunut että tuo adressi on ajattelematon ja selkeästi vähän/ ehkä yhden rodun kokemuksella laadittu ja näin ollen ei ole huomioitu erittäin tärkeitä asioita pennun tärkeässä vaiheessa: elämässä ennen uuteen kotiin menoa ja uuteen kotiin mennessä.

Edelleen nämä pentujen varhaista erottamista puolustavat eivät uskalla kirjoittaa omalla nimellään, vaikka kasvatustyötä on takana yksien aakkosten verran ja toisella kierroksella ollaan! Miten sellaista mielipidettä voi ottaa edes puolitosissaan, jonka kirjoittaja ei voi tehdä sitä omalla nimellään ja seistä sanojensa takana?

Jos mielipide esitettäisiin omalla nimellä, kuka tahansa voisi ottaa selvää, ovatko ne kasvatustyön "hedelmät" ja kasvatusolosuhteet yhtä hyviä, kuin nimimerkki antaa ymmärtää. ;)