Koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tomin muistolle.

Kiitän taas kaikkia allekirjoittaneita ja adressin jakaneita. Luen kaikki kommentit, mutta en mitenkään voi kaikkiin vastata yksityisesti. Aurinkoista päivää kaikille.

Adressiin on tarkoitus kommentoida koulukiusaamiseen liittyviä asioita. 

Vieras 278, kommenttisi oikea osoite taitaa olla muualla.

Adressin allekirjoittaneille ja sitä jakaneille lämmin kiitos. Jatketaan samaan malliin.

Toivon myös todella, että kenenkään ei tarvitse kokea tällaista. Siksi ja siitä syystä Adressi kulkee Tomin muistolle.

Enkelipoikani toivottavasti herättää kaikki ihmiset tajuamaan, että koulukiusaamiseen on puututtava suuresti, ettei yhdenkään lapsen/nuoren tarvitse joutua koulukiusatuksi. Kiusaaminen voi johtaa pahimmillaan Tomin kohtaloon, siksi kerroinkin meidän tarinan. (Tarina tietysti on väärä sana kuvaamaan tapahtumia, koska ei nämä ole tarinaa vaan täyttä totta, tositarinaa)

Monet koulukiusaamiset, vaikka eivät vaikuttaisikaan niin vakavilta ulkopuolisten silmissä ja korvissa, voivat olla kiusatulle loppuelämään vaikuttavia asioita. Kiusaamista ei missään tapauksessa saa vähätellä, vaan on heti puututtava ja otettava vakavasti.

Tehdään koulukiusaamisesta LOPPU!

Koulukiusaaminen on vaikea ongelma, koska lapsen empatiakykykin kehittyy n. 10 vuotiaana. Koulukiusaamiseen pitää puuttua jo ala-asteen alussa. Ongelma on se, että kiusaaja voi kokea saamansa huomion positiivisena - pitäisi selvittää kiusaamisen syy ja puuttua siihen. Esim. kiusaaja on huomionhakuinen, kiusaaja ei osaa hyväksyä erilaisia ihmisiä, kiusaajalla on ongelmia kaverisuhteissa tai kotona jne.

Nuorten kiusaaminen voi johtua kateudesta, kiusaajan omista ongelmista, siitä kun kaikki tekee niin ja kaikki on aina tehnyt niin. Aiemmin kiusatun on ehkä vaikea kaverustua entisten sivusta seuraajien kanssa, kun ei tiedä mitä he ajattelevat kiusatusta (omaa kokemusta..).

Kiusaaminen on rikos ja siihen pitää puuttua niin koulun kuin kodinkin ja selvittää syy. Rangaistukset voi pönkittää kiusaajan asemaa.

Kiusaamista on yritetty jo kymmeniä vuosia vähentää korostamalla opettajien ja vanhempien puuttumista. Se ei toimi. Olen itse kokenut ala ja yläasteasteajan jatkuvasta kiusaamisesta. Opettajat puuttuivat kyllä kiusaamiseen ja se loppui välillä, mutta alkoi taas uudestaan. Vanhemmat yrittivät myös puuttua siihen, mutta valehtelin vanhemmilleni, ettei minua kiusata. Opettajien ja vanhempien puuttuminen oikeastaan pahensi ainakin omia kokemuksiani, koska silloin koin häpeää, kun kukaan oppilaista ei puuttunut tilanteeseen vaan siihen tarvitsi opettajan. En sano, etteikö opettajan pitäisi puuttua kiusaamiseen, koska tottakai pitää, mutta se ei ole ratkaisu kiusaamisen lopettamiseen. Omalla kohdalla kiusaamisesta ei ole jäänyt traumoja. Kärsin pitkän aikaa masennuksesta, mutta en tiedä oliko kiusatuksi tulemisella osuutta siihen. Nyt olen 33-vuotias ja ihan hyvin menestynyt. Toisin kuin kiusaajat, joista moni on kuollut huumeisiin. 

Ratkaisuna tulisi lisätä oppilaiden sosiaalisia taitoja ja yhteishenkeä kohottavia harjoituksia. Myös erilaisia myötätuntoharjoituksia voisi kokeilla. Lisäksi tulisi lisätä koulupsykologien määrää kouluttamalla lisää koulupsykologeja. Kiusaajat tulisi pakottaa osallistumaan koulupsykologille. Myös kiusatuille tulee tiestysti tarjota mahdollisuutta koulupsykologiin. 

Toivottavasti tällä adressilla saadaan aikaan muutoksia. Toivon vain, ettei tyydytä taas samoihin kaavoihin ja hakata päätä seinään kokeilemalla keinoja, jotka eivät ole toimineet ennenkään. 

Eilen tuli taas tieto 8-vuotiaan pojan pahoinpitelystä. Nyt hän taistelee elämästä sairaalassa...ei välttämättä selviä! Nostakoon kätensä, joka haluaa, että hänet pahoinpidellään kuoliaaksi!!