Sosiaaliviranomaiset vastuuseen tekemistään virheistä

Toivon perheellenne voimia taistellessanne oikeuksistanne.Oletteko jo kääntyneet lakimiehen puoleen?Esim. kunnallinen oikeusapu voisi auttaa.

Olemme vieneet asian korkeimpaan-oikeuteen asti. Hallinto-oikeuden istunnossa sattui olemaan paikalla " tuttavan kimppa " joten kukaan ei halunnut tallata kenenkään varpaille,joten hallinto-oikeus pysyi sosiaaliviranomaisten päätöksen puolella. Asianajaja on hankittu jo siinä vaiheessa kun soitettiin pojan huostaanottamisesta. Olemme edelleen ihan ihmeissään tilanteesta ja huostaanotto on saanut avioliitokin rakoilemaan. Paperi sotaa saa käydä 24/7. Todella rankkaa myös sukulaisille sekä tuttaville,jotka ovat käyneet Kunnan sosiaalitoimistossa asiasta valittamassa. Lääkärin vaihduttua,saatiin pojan terveyteen järkeviä selvityksia, jopa oli sanottu että tehdään kromosomitutkimukset. Vuoden verran kuulimme vain että olemme laistaneet pojan kasvatuksesta ja emme anna hänelle tarpeeksi,jotta kehitys etenesi. Pojan kehitys ei ole edennyt senkään vertaa siajisperheessä ja meille määrättiin tapaamisoikeudet kerran kuussa 2 tuntia. ajamme yli 600km,joka tarkoittaa yöpymistä matkalla hotellissa. Olisi väärin ajaan tyttären kanssa edestakaisin matkat. Tuntuu niin pahalta, kun tytär kyselee,koska veli tulee takaisin. Poika todella täyttää 3v ja ei puhu, eikä kävele. Polviseisontaan menee auttamalla,mutta siihen se jääkin. Konttaaminen ei onnistu,ryömiminen kutakuinkin. Joulukuussa 06 lääkäri kirjoitti epikriisiin pojan olleen 7kk tasolla kun kesäkuussa 07 poika oli edelleen 7-8kk tasolla, Tällähetkellä taso on alle vuoden ikäisellä, eli samassa jyrätään, oli poika kotona tuttujen parissa taio vieraan hoidossa. Poika kehtittyy omaa tahtiaan ja keskosuudella on suuri merkitys asiassa,siitä olen todella varma äitinä.En halua tätä edes vihamiehen kohdalle koettavaksi. Sellaisia ei edes ole, muuta kuin sosiaaliviranomaiset. Minulla on perussairaus munuaisten menetys. He yrittivät saada minusta sen vuoski huonoa huoltajaa, mutta lääkärini antoi lausunnon,jossa ilmeni ettei terveydentilani ole syy huostaanottamiseen,koska se ei estä lastenhoitamista. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja meillä kävi uuden paikan sosiaaliviranomaiset, jotka eivät ymmärtäneet alkuunkaan huostaanottoa. tekivät paperin,jossa sanotaan ettei perheessämme tarvita lastensuojelua, voivat antaa vain kriisi apua pojan viemisen suhteen. .. Mitä siitäkin selviää..?

Todella törkeää... Toivon paljon voimia teille perheenä, äitinä ja isänä... Yrittäkää pitää toisistanne huolta, koska perheenä olette paljon vahvempia kun kumpikaan yksinään... Kova koettelemus se on joka tapauksessa, mutta älkää antako periksi... Omiakin kokemuksia on sosiaaliviranomaisista, mutta ei aivan noin törkeää, eikä lastani ole väkisin huostaanotettu, mutta väärin toimittu kuitenkin... Oma tuskani on kestänyt 5 vuotta sosiaalitoimen takia... Voimia ja uskoa parempaan..:)

Lääkärit ovat myöntäneet tehneensä virhearvioinnin poikamme suhteen,joka johti huostaanottoon. Nyt mikäli sos.viranomaiset hoitavat työnsä oikein, niin HO pitäisi purkauntua elokuun aikana. Viivytys johtuu lomista kunnassa. Hieman epäilen ,suostuuko kunnan sos.viranomaiset myöntämään tapahtunutta virhettä. On mahdollista,että uusilla väärennetyillä tiedoilla,siis totuuden muuntamisella, yritetään jatkaa HO. Sen jälkeen asia lähtee julkisuuteen, sillä emme ole ainuita jotka ovat joutuneet sosiaaliviranomaisten uhreiksi,jo pelkästän sen vuoksi,että toinen vanhemmnista on erilainen siis koon suhteen. Lisäksi on perussairaus,joka ei ole este perhe-elämälle,kuten oma lääkärinikin on sen kirjallisesti ilmoittanut.
Huostaanotot ovat lisääntyneet suomessa hurjasti ja osa HO ei ole tehty rehellisillä perusteilla. Väitetään, ettei tulevaisuudessa keretä toimia kuin vakavimmissa tapauksissa,mutta jo yksi virhe HO, vie todellisiltä tarvitsijoilta paikan. Mielestäni pitäisi tutkia tarkemmin , onko HO tarpeellinen,eikä toimia pikaisesti,ilman tarkempaa tutkintaa,kuten kohdallamme tapahtui. Vihdoinkin löytyi läkäri, joka on oikeilla jäljillä pojan terveyden suhteen. Ja pojan kehitys ei ole juurikaan edennyt,sillä v, 2007 kesäkuussa, lääkäri lausunnossaan kirjoitti, pojan kehitystason olevan alle 1v tasolla ja 2008 toukokuussa uusi tieto kehityksen viiveestä todisti,että poika on edelleen hieman alle 1 v tasolla. Käytännössä, pojan kehitysviive kasvaa,joka on todettu kirjallisesti ja viive kasvaa, vaikka poika on sijaisperheessä. Syynä epäiltiin kehitysviiveeseen vanhempien jaksamattomuus ja virikkeiden antamattomuus,josta tässä ei siis ole ollenkaan kyse vaan neurologisesta vammasta,joka estää kehittymisen normaalin kulun. Joten,maalaisjärjelläkin ajateltuna, pojan HO päätös tulisi kumota SLK:ssa mahdollisimman pian.

on tuollainen toiminta. ja ylipäätään ihan käsittämätöntä valtaa -ja varsinkin mielivaltaa sosiaalitoimella ym. "asiantuntijoilla". voin (surukseni minun täytyy) kertoa, että vastaavaa tapahtuu muuallakin. huostaanottoja tehdään mitä ihmeellisimmin, jopa keksityin/laittomin perustein... ja kun nämä ns. asiantuntijat saavat mitä haluavat, voidaankin unohtaa vanhemmat ja lain velvoitteet heitä kohtaan. Tällainen pitää saada loppumaan ja siksi oman taistelun tiimellyksessä on hyvä tietää -ja muistaa, ettei ole yksin.

Minun mielestäni se on myös törkeää, viedä lapsi väärin perustein pois omasta kodista. Pitäisikö meidänkin mennä näiden sosiaali-ihmisten koteihin katsomaan hoitavatko he kotiaan ja lapsiaan, niin kuin he käskevät muita tekemään. Tai asua viikko sijaisperheessä jonne lapsi on sijoitettu ja seurata heidän toimintaansa ja tehdä muistiinpanoja. Kohtelevatko he varmasti lasta oikeudenmukaisesti. Välillä tuntuu siltä, etteivät nämä vanhoihin kaavoihin kangistuneet sosiaalitädit päivitä laki tietouttaan ollenkaan, vaan huostaavat lapsia jonkun omakätisen kriteerin perustana. Minun mielestäni sellaisen ei pitäisi tehdä huostaanottoja ollenkaan jonka tarkkanäköisyys ei ole harjaantunut kunnolla. Vaan sellaisen joka tietää ja erottaa mikä on väärin ja mikä oikein. Joku sais kyllä valvoa...mielellään joku puolueeton ihminen sossuun nähden...näiden sossujen huostaanottoja. Varsinkin jos on joku sellainen huostatäti, joka on huostannut lapsia väärin perustein.

#6: Marjo Puisto - Enemmän valvontaa

olen hyvin läheltä nähnyt kuinka erään "yksityisen lastensuojelulaitoksen" johtajien perheissä olisi todellakin olosuhdetarkistuksen paikka...

tässäpä esimerkki eräästä tilanteesta:

perhe: äiti; lastensuojelulaitoksen johtaja, on ammattipohjaa ja hienoja tutkintoja

isä; reissaa ilmeisen paljon töidensä vuoksi

lapset; 2 alle kouluikäistä (adoptoitua) tyttöä.

eräänä päivänä perheen äiti oli (jälleen kerran) töissä. vanhempi tytöistä soittaa äidilleen: "äiti, vietkö sä mut tarhaan?" vastaus: "kuule, äiti ei nyt ehdi, äiti on töissä. soita isille, isi vie. tai jos ei isi ehdi, soita mummolle." ...

...hetkinen!!! sehän on LAPSEN tehtävä selvittää, miten menee/kuka vie hoitoon??? ei todellakaan ole. vanhemmat on vastuussa lapsistaan -eikä päinvastoin...

eräässä toisessa tapauksessa tämä samainen "rouva johtaja" kieltäytyi osallistumasta johonkin ystävänsä/tuttavansa ehdottamaan tilaisuuteen... "ai se on lauantai. no en mä kyllä sitten pääse, kato en mä voi lauantaiks ottaa mitään ku meillä on sopimus että mä oon kotona. mulla on aikaa perheelle VAAN lauantaisin..."

 

ja tuo nyt oli sieltä lievimmästä päästä... paljon muitakin "kauhutarinoita" olisi...

 

en vaan voi lakata ihmettelemästä, miten ihmiset, joilla omakin (perhe-)elämänhallinta on tuuliajolla, ovat muka kykeneviä päättämään toisten perheistä ja "toimivat lapsen parhaaksi"..? niinkuin tuo esimerkin johtajarouva oli vahvasti vaikuttamassa erääseen itseäni hyvin läheltä koskettaneeseen huostaanottotapaukseen...

 

Toivottavasti saatte pian lapsenne takaisin ..tosi ikävää että suomessa voi tapahtua tällaista vääryyttä ...tosi paljon voimia teille

Sosiaaliviranomaisten laittomat päätöksentekotavat koskettavat käytännössä jokaista heidän kanssaa tekemisissä olevaa suomalaista.