Tampereen erityiskoulujen puolesta

#8: - integraatio

Monet nykyisissä erityiskouluissa (ja erityisluokilla) opiskelevista oppilaista ovat olleet jossakin vaiheessa lähikouluissaan. Tukitoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä tai ympäristö ei ole ollut erityislapselle sopiva, jolloin lapsi on 'siirretty' (=päässyt) täysiaikaiseen erityisopetukseen. Jopa saman 'diagnoosin' saaneet erityisoppilaat ovat keskenään ihan yhtä erilaisia kuin me muutkin, ja tiettyjen ryhmien opetukseen erikoistuneet erityisopettajatkaan eivät aina koe 'pärjäävänsä' kaikkien oppilaidensa kanssa täysiaikaisessa erityisopetuksessa pienluokassa. Miten tällaiset lapset sitten oppisivat 25-30 oppilaan luokissa 'tuettuina' (=1 avustaja luokkatasolla/koko koulussa, 1 tunti erityisopetusta viikossa tms.)?

Nyt lukioon erityisluokalta jatkavan 'erittäin haastavan' erityislapseni olisi lähikoulun normiopetuksen ekalta luokalta voinut rehtorin mukaan "heittää susille, että muut 24 pelastuisivat". Niin siinä olisi käynytkin, jollei erityisluokkia olisi kaupungista löytynyt erinäisten vaiheiden ja vääntöjen jälkeen. Kotiopetukseen ei tarvitse ainakaan peruskouluikäisillä suostua, koska lapsilla on sekä oppivelvollisuus että oikeus opetukseen. Kunnan on siis järjestettävä kullekin oppivelvolliselle soveltuva opetus eikä vedota jatkuvasti resurssipulaan tai muihin tekosyihin. Valtiohan sitä paitsi korvaa kunkin erityisopetuksessa olevan oppilaan kulut. Tosin rahoja ei ole korvamerkitty, joten niitä voidaan käyttää vaikkapa valtuuston ulkomaanmatkoihin tai muihin tärkeämpiin tarkoituksiin.

Toivoisinkin kaikille nykyisille ja tuleville erityisoppilaille rauhallista ja itselleen sopivaa oppimisympäristöä, myös erityisluokilla ja -kouluissa.

Vaikka nyt keskipisteenä ovat tietenkin erityisen mahtavat muksumme, olisi päättäjien syytä ymmärtää, että erityislapsi haastaa aina koko perhettä erityistarpeillaan. Kaikilla lapsilla ei ole kahta jaksavaa vanhempaa, vaan jo nyt on paljon yksin lapsen kanssa sinnitteleviä, sekä sijoitus- ja tukiperheitä, jossa erityisen tuen saaminen lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen on todellakin paljolti kiinni riittävän ammattitaitoisesta ja tukea antavasta koulusta, jossa vielä nyt lapsilla on mahdollista käydä. Kauhuskenaariona integraation seurauksena on myös vanhempien tai yksinhuoltajan totaalinen uupuminen, perheiden hajoaminen, huostaanottojen kasvu; näille lapsille ja perheille koulu ei ole vain "koulu", vaan sieltä saatava tuki ja tsemppi kantaa myös koko lapsen läheistä joukkoa. Kuka tulee sitten kertomaan uudistuksen eduista, kun uudistuksen myötä uudessa "lähikoulussa" lapsi kerta toisensa jälkeen epäonnistuu, syrjäytyy, tulee kiusatuksi tai ryhtyy itse häiritsemään ja kiusaamaan, koska ei yksinkertaisesti osaa pelata samoilla sosiaalisilla pelikorteilla kuin ns. tavalliset lapset? Ja vielä "lähikoulusta": meillä matka suunniteltuunn lähikouluun tulisi olemaan puolet kauemapana kuin nykyinen erityiskoulu, aivan toisella puolella kaupunkia kuin kotimme. Se siitä kiinnittymisestä asuinympäristön kaveripiiriin.

#5: Pakkko yrittää vaikuttaa - Vaihtoehtoja vailla

mä olen kans miettinyt tuota kotiopetusta... taitaa olla vaan aika rankkaa. Meillä ei poika tule sopeutumaan ongelmiensa kanssa isoihin luokkiin.

#21: Naapurikunnasta, päivää! -  

 ERITTÄIN HYVÄ POINTTI! Olen ajatellut tätä itsekin hyvin paljon, sillä vaikutukset tämän tiimoilta näkyy jokaisessa Treen ympäristökunnassa ellei jopa ympäristökuntien ympäristökunnissa. Mutta Treen opetushallinnon asiaa valmistelevat virkamiehet sen paremmin kuin kunnallispoliitikotkaan eivät lie hokanneet tätä asiaa kunnolla ollenkaan. Tai mitäs se heitä oikeastaan liikkuttaa. Siksi tässä lie oikea vaihtoehto yrittää vaikuttaa Treen kaupungin politiikassa oleviin päättäjiin, sillä hehän loppuviimein tekevät päätökset suuntaan tai toiseen. Kimpassa ottamaan yhteyksiä eri valtuustoryhmiin!!!