Metropolian musiikin koulutusohjelman puolesta

Aloituspaikkoja AMK:issa on takavuosina tunnetusti ollut järjettömän paljon, koska rahoitus tuli kouluille ainakin osin läsnäolevien opiskelijoiden mukaan. Tämä sai tietenkin AMK:t ahnehtimaan opiskelijoita täysin piittaamatta siitä, millaisen määrän porukkaa työelämä vetää ja kenellä on riittävät edellytykset alalle. Alaa tuntevat olisivat voineet varoittaa tästä kehityksestä jo silloin, jos heitä olisi kuunneltu. Nyt kuitenkin ihmetyttää tuoreen ratkaisun mustavalkoisuus. AMK:t käyvät läpi rakenne- ja rahoitusuudistusta, ja valtiontaloudessakin kiristetään vyötä. Mutta onko muka välttämätöntä lakkauttaa kokonaan yksi laadultaan tunnustettu koulutusala, johon kuuluu sellaisia erityisalueita kuten varhaiskasvatus ja vanha musiikki, joiden opetusta ei ole tarjolla joka AMK:ssa? Miksei toiminnan supistaminen, vaikka sitten rajukin, riitä? Muissa korkeakouluissa on koulutusaloja, joille esim. ei oteta opiskelijoita kuin joka toinen vuosi.

Epäilen, ettei taustalla ole pelkkä huoli ylikoulutuksesta. Metropolian strategia- ja viestintäjohtaja Sinimaaria Ranki kirjoittaa blogissaan näin:

"Korkeakouluja tulee nyt osata johtaa kuten yrityksiä, taloudelliseen analyysiin pohjautuvia strategisia valintoja tehden."

Tämä johtuu siitä, että koulut on laitettu kilpailemaan keskenään:

"Rahoitusmalli palkitsee tuloksellisesta toiminnasta: mitä enemmän tuloksia tuottaa suhteessa kilpailijoihin, sitä suuremman osuuden kaikkiaan ammattikorkeakoulutukseen osoitetusta rahasta saa."

Koulut ovat siis yrityksiä, sen johtajat yritysjohtajia. Ja taidemusiikin opetushan on suhteellisesti kallista. Mainittu taloudellinen analyysi tuottaa siis helposti tuloksen, että koulutusta ei kannata järjestää. On helppoa pyöritellä tietokoneen ruudulla numeroita niin kuin kauppiksessa opetettiin ja tehdä puhtaasti niiden perusteella kauaskantoisia päätöksiä. Pitää muistaa, että monialaisen megakoulun johdossa ei mitenkään voi olla kaikkien alojen asiantuntemusta. Jos oikein huono tuuri on ollut, hallinnossa ei ole yhtäkään laajasti sivistynyttä ja taiteita harrastavaa henkilöä. Sellainenhan ei ole yleisesti arvostettua nykyään, talousjargon sen sijaan on.

Moni enteili pahaa, kun jättiyksikköjen huumassa taidemusiikki sulautettiin osaksi valtavaa koulua. Tässä nähdään nyt kaikessa voimassaan yritysmaailman julma markkinalogiikka, jota meidän viheliäinen aikamme soveltaa yksisilmäisesti myös koulutukseen ja kulttuuriin. Joskus ehkä ajateltiin, että hyvä johtaja on se, joka tuntee oman alansa läpikotaisin ja edistää sen asemaa ja arvoja. Nyt päätäntävallan myös koulutuksessa on annettu liukua niille, joiden mielestä on upeaa ja fantastista, että

"Korkeakouluja tulee nyt osata johtaa kuten yrityksiä, taloudelliseen analyysiin pohjautuvia strategisia valintoja tehden."