EI Viialan Keskustan koulun peruskorjaukselle

Teknisen lautakunnan kokoukseen toimitetusta selvityksestä (TEK 12.8.2013, asianro 6) muutamia kommentteja:
Asiat saadaan helposti näyttämään halutun laiselta ja siltä ajatukselta ei voi välttyä tätäkään selvitystä ja jo tehdyistä toimenpiteistä lukiessa. Kosteus- ja mikrobivauriot eroavat toisistaan, vaikka mikrobi- ja lahovaurioiden syntymekanismi sinänsä on samanlainen. "Kokemuksia vastaavista hankkeista"-osio, joka perustuu ilmeisesti pääosin oppilasmäärään suhteutetuista korjauskustannuksista, ei tosiasiassa ole miltään osin informatiivinen kustannusarvion tai korjaustavan vertailussa. Eri vauriot vaativat eri korjaustavat ja vaurioiden vakavuus ja laajuus vaihtelee. Esitetyt korjauskustannukset ja valittava toimintatapa eivät näin ollen ole verrannollisia peruskorjausta tukevan esityksen kanssa. Rakennuksen oppilaskoko on varsin epärelevantti tieto, eikä se tosiasiassa missään tilanteessa perustele aiheutuvia peruskorjauskustannuksia. Siten ei ole merkitystä onko kysymys 400 vai 600 vai 200 oppilaan rakennuksesta.Peruskorjauskustannukset eivät muodostu oppilasmäärän perusteella, vaan vaurioiden laadun ja laajuuden perusteella.

Toimimattomat salaojat, vesien pois johtaminen, pihan kallistukset, tuuletusputkien avaaminen ovat muuhun korjaamiseen verrattuna varsin yksinkertaista korjata. Asbestipurut Keskuskoulussa lienee tehty, kun kerran laajamittaiset korjaukset on jo ainakin kertaalleen asbestin kieltoaikana tehty.

Fysiikan lakien mukaan rakennuksissa rakenteellisen kosteuden kulun vuoksi pyritään sisätiloissa alipaineistukseen, alipaineistus itsessään ei siten liene ongelma. Ylipaine puolestaan kuljettaa rakenteellisen kosteuden sisätiloihin. Alipaineisen ilmanvaihdon vastaparina pitää olla saatavissa puhdasta tuloilmaa oikeassa suhteessa. Väärin säädetty ilmanvaihto repii korvausilman mikrobivaurioituneista rakenteista.

Selvityksessä on jargonia, josta esitän muutaman kysymyksen:
- mitä tosiasiassa mahtaa olla "pilaantuneen materiaalin hallintaan otto"?
- mitä tässä yhteydessä mahdetaan tarkoittaa materiaalilla, joka on kastunut, mutta ei vielä pilaantunut? Käsittääkseni tällaista ei tässä tilanteessa ole. Vaihdetaanko siis vain osa pilaantuneesta materiaalista uuteen. Kuka päättää mitä jätetään vaihtamatta?
- millä tavalla IV-järjestelmä on suunniteltu toimimaan, onko se vanha suunnitelma vai joku uusi?
- jne. jne.
Kummastuttaa, jos päätöksenteko paitsi kunnan talouden, myös rakennuksen käyttäjien terveyden kannalta tämän merkitysluokan asiassa perustuu tämän tasoiseen selvitykseen, arvuutteluun, ounasteluun ja ihmettelyyn. Samalla voi jo varmuudella ennustaa, että päätöksenteko, korjaus ja budjetti (ja poliittinen tulevaisuus) menee rytinällä metsään. Hengitysliitosta ja pelkästään googlettamallakin saa melkoisesti relevanttia tietoa asiasta.
Ei ole aina helppoa ja haastavaa on, niinkuin selvityksessäkin todetaan.