Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#23713: - Re: Re: Re: Re: Re: Uutuuden läsnäolon vaikutus olevaiseen

"Vara-Ahvion ongelma on siinä, että hän käyttää pitkissä sepustuksissaan paria tieteellistä tutkimusta, loputtomasti näennäistutkimuksia ja vielä tutkimuksia, jotka mahdollisesti ovat olemassa, mutta joita hän ei ole löytänyt eikä lukenut. Suurimmaksi osaksi hänen tekstinsä ovat perustelemattomia väitteitä, uhkakuvien maalailua ja tunteisiin vetoamista.

Eikä tämä V-A suinkaan hallitse tiedollisesti sitä aluetta, josta yrittää kirjoittaa. Kaikki on silkkaa bluffia."

Kova on tarve vähätellä "Vara-Ahvion" ulosantia, oli vähättely agendan mukaista tai ei. Asiasta kirjoitin jo vastauksessa #23726, mutta syvennän tässä hiukan.

En ole "sepustuksissani" täällä vedonnut tieteellisiin tutkimuksiin. Sen sijaan olen kyllä kommentoinut ja kritisoinut muiden esittämiä lainauksia ja linkkejä tieteellisistä tutkimuksista. "Loputtomiksi näennäistutkimuksiksi" tunnistettavia olen yhden kerran käyttänyt, viestissä #23676 linkittämäni Jönköpingin "Högskolan för lärande och kommunikation" -koulun lopputyön, mikä kuten sanottua ihan vain esimerkiksi siitä, että Ruotsissa puidaan "sukupuolineutralisointia" koskevia asioita päiväkotitasolla. Linkin tarkoituksena ei todellakaan ollut verifioida mitään, mutta toivon mukaan innostamaan kiinnostuneita omaehtoisesti syventymään asiaan.

Noista "lukematta jääneistä" tutkimuksista kommentoin jo viestissä #23726.

Suurin osa minun "perustelemattomista väitteistä" on ymmärrettävissä "varteenotettaviksi kysymyksiksi", joita ei pelkän ylimielisyyden nojalla ainakaan kannattaisi jättää pohtimatta. Kysymysteni joukossa on varmasti myös sellaisia asioita, joihin meillä jo mielestämme on olemassa hyviä vastauksia, mutta jotka tarkemmin ajatellen eivät sitä ehkä olekaan. On paljon asioita, joita jotkut tahot haluavat meidän ajattelevan jollakin tietyllä tavalla, ja ovat saattaneet omilla tavoillaan pitää huolen, että ajattelisimmekin juuri niin. "Uhkakuvien maalailu" liittynee paljolti juuri tähän mielikuvaohjailuun, jonka kohteena päivittäin olemme. Matrix-elokuvan perusajatus ei ole syntynyt pelkästä viihde-intressistä, vaan se esittää meille kriittisen kysymyksen: onko todellisuus todella sitä miltä se näyttää olevan?

Tunteisiin vetoamisesta oli jo puhe linkitetyssä viestissäni.

Entä hallitsenko tiedollisesti kirjoittamiani asioita? Olen vakuuttunut siitä, ettei kysyjän tarvitsekaan hallita. Minä en väitä mitään, en yritä opettaa, vaikka minulla sellainen kirjoitustyyli saattaa ollakin. Minä olen havainnoitsija, tarkkailija, ja havaintojeni pohjalta esitän kysymyksiä (vaikkei niitä aina kysymyksen muotoon olisikaan kirjoitettu). Lopullisen vastauksen löytäminen jää aina lukijan omille harteille.

Ihmisellä on aina sisäinen Auktoriteetin kaipuu, sillä se keventää hänen omaa vastuun kantamisen rasitetta. Auktoriteetti kantaa vastuun puolestamme. Myös tiedollisissa asioissa kaipaamme Auktoriteettia, joka kertoo meille miten meidän tulee ajatella. Muuten joutuisimme itse vastaamaan ajatuksistamme ja teoistamme, jotka ajatuksistamme johtuvat.

Uskontoon uskovan auktoriteetti on Jumala, ja uskonnon kirjoituksista hän hakee perustelunsa. Tiedeuskovaisen auktoriteetti on tiede, ja uskomisen perustelut löytyvät tutkimuslähteistä. Tiede antaa siis tiedeuskovalle ajattelun raamit aivan kuin Uusi Testamentti Kristinuskoiselle.

Kuten Raamatussa myös tieteellisessä tutkimuksessa heikko lenkki on ihminen itse, joten kumpikaan lähde ei sen takia koskaan tule täysin vastaamaan todellisuutta, siitä huolimatta, että tiede toki lähestyy sitä aktiivisesti ja metodisemmin. Raamattu on staattinen, sellaisenaan valmis, ja vain tulkinnoille altis.

Uskoi ihminen sitten mihin uskontoon tahansa, se ohjaa ja myös rajoittaa hänen oma-aloitteista ajatteluaan, varsinkin jos ihminen antaa uskonnolleen täyden Auktoriteetin. Tiedeuskovainenkin helposti luopuu omasta havainnointikyvystään, ja ottaa mieluummin itseensä valmiiksi muokattua informaatiota median ja koulutuksen, tiedeuskonnon "papiston" kautta. Media, kuten koulutuskin, välittää meille tieteestä omanlaisen kuvan, joka toki voi olla lähteelleen uskollinen, mutta yhtä hyvin se voi olla värittynyt. Olemme siis melko riippuvaisia tällaisesta "toisen (ja kolmannen) käden tiedosta", ja siksi myös alttiita vääristelylle ja jopa valheelle ("me kerromme mikä on teidän totuutenne"). Emme ole tottuneita näkemään omilla silmillämme, emmekä edes fyysisesti voi olla jatkuvasti joka puolella kaikkea näkemässä. Siksi meidän on vain uskottava, jos ja kun haluamme uskoa.

Tiede voi olla myös tarkoitushakuista, se ei ole aina neutraalia. Hyvinä esimerkkeinä tästä vaikkapa ilmastonmuutostutkimus, 911-selitykset, tai lääketieteen, ruoka- tai tupakkateollisuuden oma tutkimustyö. Varojen jakelu vaikuttaa tutkimuksen suuntaan tilaajien intressien mukaan, ja rahan omistama media tuo esiin juuri sen, mitä ihmisten halutaan tietävän. Tämä ei välttämättä ole automaattisesti näin, mutta kuitenkin ihan mahdollista, ja mikäli jokin kätketty agenda olisi kysymyksessä, se olisi jopa todennäköistä.

Ihmiset sekoittavat helposti tieteellisen tutkimuksen, virallisen tiedotuksen ja julkisen keskustelun tasot keskenään. Tarkemmin ajatellessa ymmärtää kuitenkin helposti, ettei esim. julkisessa keskustelussa koskaan voi saavuttaa (eikä tosiasiassa tarvitsekaan saavuttaa) tieteellisen tutkimuksen asiatasoa, vaikka sinne usein viitataankin - mikä taasen yleensä tapahtuu virallisen tiedotuksen tason kautta.

Miten siis "Vara-Ahvion" tietojen laita? Tuon esille ajatuksia, mutta en pysty tekemään joka ajatuksesta (tai ehkä monestakaan ajatuksesta) tieteellisesti kattavaa selvitystä. Harva meistä pystyy siihen. Tällainen vaatimus on epärealistisuudessaan kohtuuton kenelle tahansa, ja on vain pyrkimys mitätöimään kirjoittajan arvovallan ja mielipiteiden arvon.

Esitän siis havaintojani ja niiden pohjalta kysymyksiä, ja perustelen niiden aiheellisuutta. Niin mukavaa kuin olisikin pystyä jakelemaan valmiita vastauksia ja totuuksia, mahdollisuuksiemme rajoissa on kuitenkin vain pyrkiä kysymään "ne olennaiset kysymykset", ja keskustelun eräänä päämääränä ja funktiona on pyrkiä lähestymään todellisuutta sellaisena kuin se todellisuudessa on - ei sellaisena, kuin sen miltään taholta (ei minunkaan taholta) väitetään meille olevan.