Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#25127: - Re: Re: Re: Kiinnittymisen vaikutukset seksuaalisuuden ilmentämiseen

Käyt vuolaasti läpi perhe-elämän kipukohtia ja sen  yhteydessä yrität kovin spekulatiivisesti linkata ne lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen. Vastaan lyhyesti keskeisiin kohtiin, joissa ajattelusi perusteet eivät kestä.

Lasten homoseksuaalisuus ei tiettävästi ole lisääntynyt kuvaamasi perheissä tapahtuneen ”juurettomuuskehityksen” myötä. Ydinkysymyksenihän oli, onko se, että äiti on vähemmän läsnä, lisännyt homoseksuaalisuutta ja vielä eri tavoin tytöissä ja pojissa. Vastaus lienee selvä: Ei ole. Tällöin putoaa pohja pois merkittävältä määrältä hypoteeseistasi. Muistutan vielä tuosta vastakysymyksestäni:

...lapsilla on tapa kiinnittyä tunteittensa suhteen primääristi äitiinsä, joka kulttuurissamme on eniten heidän kanssaan turvallisuuden tuojana ja tunteiden välittäjänä. Eikö tämän pitäisi ohjata lapsia samoihin seksuaalisen rakkauden kohteisiin omasta sukupuolesta riippumatta, jos sen ja kiinnittymisen välillä ei ole perustavanlaatuista eroa?

Kuvaat myös kehityksen, joka selittää hyvin irtosuhteisiin taipuvuuden, mutta ei millään tavoin seksuaalisen suuntautumisen kehityskulkua.

Perheessä saadut isä- ja äitimallit vaikuttavat omaan perhedynamiikkaan ja kykyyn kasvattaa omat lapset. Yksilön toteuttamaan perhesuhdemalliin totta kai oma lapsuuden perhetausta voi vaikuttaa, mutta tämä taas on ihan eri tason asia kuin oman seksuaalisuuden hahmotus. Rakastavien vanhempien lapset useimmiten kasvattavat lapsensa rakastavasti – vanhempien sukupuolesta riippumatta. Tästä on näyttöä. Hypoteesisi vaatisi, että eroja lasten sukupuoliorientaatiossa pitäisi syntyä juuri puutteellisten/estyneiden isä- tai äitisuhteiden kohdalla, eikä siitä ole mitään näyttöä. Fetisismi on asia erikseen ja sillä voi tämä kytkös ollakin.

Trauman kautta kehittyvä seksuaalinen suuntautuminen taas on tunnettu asia juuri esimerkiksi pedofilian tapauksessa, mutta ei selitä millään tavoin homoseksuaalisuutta.