Turun Eläinhoitolaa ei saa lopettaa!

Eve Rehn
LAPPI

/ #21 Taidettiin päästä asiaan

30.05.2008 07:31

Katsoin lokakuussa 2002 poikkeuksellisen liikuttavan ohjelman "Koiranelämää". Siinä nuori mies hoiti kymmeniä raajarikkoisia, sairaita, hyljättyjä tai sodassa ihmisensä menettäneitä koiria.
En tiedä, onko ohjelmalle tehty jatko-osaa. Mitähän hänelle ja hänen perustamalleen koirakodille nyt kuuluu?
Katsottuani ohjelman kirjoitin runon:

Osumia ja uhreja

Jäi orvoksi siili pikkuinen,
emoon osui auto ihmisen.

Taas hyljättiin kissanpoikanen,
kisuun osui kylmyys ihmisen.

Ritilällään on sika surullinen,
silmänpilkkeen vei typeryys ihmisen.

Verijäljet näen hirviuroksen,
sitä haavoitti luoti ihmisen.

Jouduin lomalla keskelle lyöntien,
koiraan osui raivo ihmisen.

Emän ja vasikan pikkuisen
erottaa ahneus ihmisen.

Kanin silmiin nesteen myrkyllisen
tiputtaa kokeessaan ihminen.

Kivut kokeiden, kuoleman tuskaisen
kärsii apina puolesta ihmisen.

Katson kuvia raajarikkoisten,
miinat kylvää käsi ihmisen.

Vain pohjaton hätä ihmisten
tekee maailmasta tällaisen.

Voiko sittenkin, mentyä aikojen
myötätunnolla voittaa julmuuden?

Ehkä! - Sodan keskellä yksi ihminen
leikki hellästi kanssa koirien.