Suvivirsi-päätös peruttava

Jos minä en usko Jumalaan, voin mielestäni silti osallistua sellaisten laulujen kuunteluun, joissa on kaunis sävel, kauniit sanat, joilla toiset kiittävät Jumalaansa ja joilla on toisille juuri siinä tilaisuudessa tärkeä arvo. Koulussa kukaan ei kieltänyt minua vain kuuntelemasta Suvivirttä. Monikulttuurisessa maailmassa tulemme varmasti kohtaamaan tilanteita, joissa jonkun arvomaailmaan kuuluvat tavat tulevat esille ja jotka on hyväksyttävä toisille oikeuksiksi, vaikkemme itse niitä kannatakaan.
Itse osallistuminen on eri asia kuin mukana oleminen. Menen ystävieni häihin, vaikka ne vietetään muslimien tai kristittyjen tapaan. Voin silti pitää kiinni omasta arvomaailmastani. Tässä maailmassa tähän on vain totuttava. Eikö tämä ole juuri sitä rikkautta. Mitä kulttuurien erojen rikkautta on se, että jokainen joutuu salaamaan niitä ja toteuttamaan niitä vain omissa ympyröissään. Sitäpaitsi kevätjuhlassa lauletaan paljon sellaisia rallatuksia, joissa ei mainita mitään "hengellistä", näin kaikki saavat omaansa, Jumalaan uskomattomat jopa enemmän kuin kristityt tai muut uskontokunnat.
Lapsille olen antanut ohjeeksi, että vaikkeivät itse osallistuisi koulussa johonkin "kunnioitus"toimintaan, heidän tulee käyttäytyä siten, ettei heidän oma toiminta saa loukata eikä häiritse muille tärkeää tilannetta. Jos muut nousevat ylös laulettaessa "Nyt Jumalalle kunnia...", heidänkin kannattaa nousta ylös, koska heidän ylösnousemisensä ei osoita heidän Jumalan kunnioittamista, jos eivät kerran mielessään Jumalaan usko. Mutta itse ylös nouseminen isossa salissa ei aiheuta hämminkiä, tilanne pysyy rauhallisena eikä aiheuta riitoja eikä loukata muita. Toinen tapa olisi jäädä juhlasta kokonaan pois, mutta miksi opettaisin lapsia eristäytymään ympäröivästä maailmasta, jossa vielä tänään on kaikilla oikeus olla omaa mieltä.
Vain omien oikeuksien vaatiminen ei tule koskaan onnistumaan monikulttuurisessa maailmassa. Jokaisen on opittava luovimaan ja silloin löytää paljon hienoja kokemuksia!
Rehellisesti sanoen, kyllä minullekin tulee todella ihania muistoja, kun kuulen lasten laulavan "Jo joutui armas aika" Miksi jättäisimme uudet sukupolvet paitsi sellaista kokemusta? Eihän se minun arvomaailmaani kuitenkaan siitä mihinkään muuta.