Karjala takaisin!/Return Karelia!

Tuota kuulee niin usein palautuksen vastaisena perusteena sen, että Karjalaiset ovat tyytyväisiä siellä missä ovat, joten ei pitäisi venäjän kanssa senkään takia vääryyksistä neuvotella.

Toinen on tuo taloudellinen menetys, jota aina kauhistellaan ja suurennellaan. Toki, lyhyellä tähtäimellä se maksa mansikoita, mustikoita ja kenties vähän mustaamakkaraakin, mutta pitkällä tähtäimellä Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueiden palautuminen tuottaisi aimosti vaurautta Suomeen. Kuten on laskelmoitu, n. 30 miljardia maksaisi Karjalan kunnostus. Siihen menisi noin 10-20 vuotta, että tuo summa saadaan takaisin, ellei nopeamminkin jos asiat hoidetaan siellä kunnolla.

Moni ei tunnu ottavan Viipurin geopoliittista sijaintia vakavissaan tai ainakaan ymmärtävän sitä kovinkaan hyvin. Ei Viipuri syyttä ollut Suomen toiseksi suurin kaupunki aikanaan, vaan nimenomaan siksi, kun siellä kävi vilkas idän kauppa. Nyky markkinoilla Viipuri olisi hyvinkin kiinnostava markkina-alue senkin vuoksi, että Pietari on siinä ihan vieressä, mutta Venäjän vallan alla Viipuriin ei ole järkeä sijoittaa, ellei siitä pidetä parempaa huolta. Ottaen huomioon Venäjän johdon ja nykyisen valtavan luottamuksen puutteen, Suomelle siirtyessään Viipurista tulisi hyvinkin kiinnostava paikka. Suomeen on paljon turvallisempi sijoittaa ja etenkin palautettuun Viipuriin, koska aivan vieressä olisi myös Pietarin markkinat. Tätä sillanpääasemaa moni ei tunnu tajuavan, viipurin todellista potentiaalia.

Se ei ole kultamuniamuniva hanhi, mutta työllä ja panostuksella siitä voi hyvin saada Suomelle vahvan talousveturin. Ei siis ole markkinamielessäkään huono ajatus sitä kannattaa.

Mitä tulee siihen, että nykyväestö siellä on ihan tyytyväistä ja sen vuoksi ei tulisi asiasta neuvotella on ihan ymmärrettävä, mutta samalla ei mikään perustelu sille, miksi vääryyttä ei tulisi korjata. Me suomalaiset, eritoten juuri sotien evakot, menettivät kotinsa noiden sodanjälkeisten vilunkipelien/aiheettomien ja epäreilujen aluevaatimusten takia. Heillä on edelleen oikeus maihinsa, sillä valtio ei niitä pakkolunastanut heiltä eikä näin omistus voinut siirtyä Neuvostoliitolle luovutuksen yhteydessä. Jo Atlantin julistuksesta lähtien on säädetty, jonka USSR allekirjoitti myös, että vaikka raja siirtyisikin, ei yksityinen omistusoikeus muutu ellei siitä erikseen sovita. Tällaisia sovintoja ei ole tehty tiettävästi kenenkään osalta. Joten pitäisikö meidän sitten unohtaa heidän menetyksensä sen vuoksi, että pakkoluovutetuilla alueilla on nykyään n. 250 000 Venäläistä? Onko se oikeutus katsoa läpi sormien toisen oikeuden loukkausta? Oikeuttaako se USSR:n teot Suomea kohtaan? Eipä juuri. Miksi siis siitä ei tulisi sen vuoksi neuvotella, kun tässä ei olla heidänkään ihmisoikeuksiaan rikkomassa? Eri asia on jos menet sinne riistämään heiltä kaiken takaisin väkisin, mutta kukaan ei tässä adressissa sellaista hae.