Ensihoidon, pelastuksen ja poliisin edustajille anonymiteetti todistajina

#43: EI HYSTERIA JA PELKO LAKEJA. - Re: Yksityinen puoli mukaan

Edellisen kommentin kirjoittaja, kuvittele itsesi seuraavaan tapahtumaan:

Olet työtehtävällä missä lasta on pahoinpidelty rajusti. Toimitat lapsen sairaalaan polisin turvatessa työrauhan kohteessa.
Myöhemmin saat haasteen oikeuteen syyttäjän todistajaksi. Istut oikeussalin oven takana, syytetty istuu muutaman penkin päässä. Hän kävelee luoksesi ja sanoo tietävänsä missä sinä ja lapsesi asuvat." Jos et pidä turpaasi kiinni niin voit olla varma että joku tulee käymään".
Oikeussalissa istutte vierekkäisissä pöydissä. Istunnon aluksi kerrotaan nimesi, syntymäaikasi, kotikuntasi ja työpaikkasi. Kun vastaat syyttäjän kysymyksiin, tuijottaa syytetty sinua herkeämättä.

Uskallatko muistaa kaiken mitä tehvällä näit ja kuulit? Vai mietitkö, että jospa vastaan etten muista, jos näin voisin turvata omani ja lasteni turvallisuuden ? Se mitä olet työtehvän raporttiin kirjoittanut sinun on joka tapauksessa muistettava, täyteen tietämättämyyyteen ei siis ole mahdollisuutta paeta.

Kenen etu tässä toteutuu, jos työtehtävällä ollut virkamies ei uskalla kertoa totuutta , vaan pelkää kostoa? Ei ainakaan sen pahoinpidellyn lapsen etu. Ja mielestäni pelko on välillä ihan tervettä, mielestäni on kohtuutonta sanoa, että se olisi heikkoutta tai syy vaihtaa ammattia näiltä aloilta.

Me joudumme näihin tilanteisiin työtehtäviemme takia, olemme niissä ensihoitajina, palomiehinä ja poliiseina. Eikö se ole erikoista, että oikeudessa todistamme kuitenkin täysin yksityishenkilöinä? Me kohtaamme näitä tilanteita työmme takia usein, olemme tilanteissa, joihin siviilit joutuvat tuskin koskaan.  Mielestäni tässä on selkeä ristiriita mitä pitäisi pohtia. Edellä mainittu tarina on kuviteellinen, mutta realistinen.