Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Päättäjien ehdottomuus ei saa näivettää suomalaista turvetuotantoa
torstai 24.07.2014 Kommentit0

Tämä kesä voi jäädä viimeiseksi turpeennostokesäksi Jalasjärven Valkianevalla, jos turpeen verokohteluun ei tule muutosta.
Eteläpohjalaisilla turvesoilla paiskitaan näinä viikkoina pitkiä ja kuumia päiviä, kuten tämän päivän Ilkan uutinen kertoo. Yrittämisen intoa varjostaa kuitenkin huoli alan tulevaisuudesta.

Tummia pilviä turvetuotannon taivaalle on tuonut 1,9 prosentista 4,9 prosenttiin megawattitunnilta paisunut energiavero.

Tämä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen päättämä veronkorotus on ollut voimassa viime vuoden alusta lähtien.

Ensi vuoden alusta voimaantulevaksi kaavaillusta uudesta energiaveron korottamisesta hallitus sen sijaan onneksi luopui.

Yhtäaikaisesti kun turpeen verotusta viime vuonna kiristettiin, myös puuhakkeen tukiperusteita täytyi muuttaa. Entisellään säilytetty puuhakkeen tuki olisi yhdessä kiristyneen turveverotuksen kanssa johtanut EU:n valtiontukisäännöksiä polkevaan hakkeen ylitukemiseen.

Kotimaisen puuenergian kysyntä tyrehtyi turpeen verokorotuksen ja käytön vähenemisen kautta myös siksi, että turpeen polton rinnalla tarvitaan puuta.

Samaan aikaan turpeen veronkorotuksen kanssa liuskekaasusta tuotettu energia valtasi alaa Yhdysvalloissa, mikä johti kivihiilen hinnan laskuun.

Viime talvena monissa Suomen lämpövoimaloissa poltettiinkin kotimaisen turpeen tai puuenergian sijaan ulkomailta laivattua kivihiiltä.

Lähihistorian valossa näyttää siltä, että joillekin nykypoliitikoille turvetuotannon alasajosta on tullut ikään kuin itseisarvo. Turpeen tuotantoa on haluttu ajaa jääräpäisesti alas miettimättä, mitä siitä voi seurata.

Nyt yli puolitoista vuotta energiaveron korottamisen jälkeen näistä seurauksista jo tiedetään.

Suomessa on hävinnyt noin 2 000 työpaikkaa suoraan turvetuotannosta. Euronivaskat, jotka turpeen suosiminen olisi pitänyt kotimaassa, ovat lihottaneet kukkaroita ulkomailla, kun energian tuonti Suomeen on lisääntynyt huomattavasti.

Ympäristökään ei ole kiittänyt, sillä kivihiilen päästöt ovat turpeen ympäristörasitusta suuremmat.

Suomalainen energiapolitiikka on turpeeseen suhtautumiseltaan malliesimerkki siitä, miten yksittäinen asia ohittaa joidenkin päättäjien mielissä kokonaisuuden hahmottamisen.

Turveteollisuuden ajama verotason palautus vuoden 2012 tasolle on kannattamisen arvoinen esitys. Turpeen käyttöä kannattaa ehdottomasti suosia, jos vaihtoehtona on kivihiili.

Näillä näkymin korvaavien kotimaisten uusiutuvien energiamuotojen saanti ja käyttöönotto suuressa mitassa kestää vielä pitkän aikaa.