Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Seppo J. Ojala totesi 7.7. tällä palstalla, että ”suon omistajalla mahdollisuus korvauksiin”. Ojala on oikeassa näin kirjoittaessaan, mutta olisi ollut reilua kertoa, kuinka paljon on varattu rahaa erilaisten soidensuojeluohjelmien toteuttamiseen ja mistä rahat tulevat.

Tullin tilastojen mukaan suurin yksittäinen syy kehnoon kauppataseeseemme on energian tuonti. Suomi tuo vuosittain energiaa noin 8,5 miljardin euron arvosta. Rohkenen väittää, että toisenlaisella energiapolitiikalla voisimme puolittaa tuontienergia määrän. Jos lähdemme pienentämään energialaskuamme, joudumme tukeutumaan oman maan antimiin -turpeeseen ja puuhun. Molempia riittää.

Kysymys on vain siitä, haluammeko me käyttää omaa energiaa vai ostaa sitä ulkomailta. Jos puolitamme tuontienergialaskumme, jää kotimaan kulutukseen yli 4 miljardia euroa. Uskon, että rahalle olisi käyttöä nykyisessä taloustilanteessa.

Pietarsaaressa on maailman suurin uusiutuvaa energiaa käyttävä voimalaitos. Laitos suunniteltiin polttamaan turvetta ja haketta. Turpeen käytön lopettamiseen tähtäävän politikoinnin seurauksena turpeen haittaveroa nostettiin. Turpeesta tuli kivihiiltä kalliimpaa polttoainetta. Myös turvetuotantoalueiden luvittaminen ”jostain syystä” takkuilee ympäristökeskuksissa. Turvetuotannosta poistuu alueita enemmän kun tilalle tulee uusia, eli edetään Ojalan toivomaan suuntaan turpeen polton lopettamisen suhteen.

Vihreän politikoinnin seurauksena Pietarsaaren voimalaitos ei enää saa riittävästi kotimaista polttoainetta, joten se joutuu polttamaan kivihiiltä. Kivihiiltä palaa kuukaudessa noin 2,5 miljoonan euron edestä. Vuodessa kivihiililasku on 30 miljoonaa.

Jokainen voi miettiä millainen vaikutus maakuntaan olisi, jos tuo 30 miljoonaa jäisi tänne, turpeen ja hakkeen tuottajille. Millainen työllistävä vaikutus sillä olisi? Miten se lisäisi alueen asukkaiden ostovoimaa ja sitä kautta työllistäisi myös muita?

Myös moni muu suuri lämpövoimala on joutunut muuttamaan turpeen ja hakkeen polttoon suunniteltua laitteistoaan kivihiilen polttoon sopivaksi. Tällaiset muutokset ovat erittäin kalliita, eikä ole tarkoituksenmukaista muutella voimaloiden laitteita hallituskausittain vaihtelevan energiapoliittisten suuntausten mukaan. Tämän takia energiapolitiikkaamme on saatava pitkäjänteisyyttä, jotta laitteita hankkivat voivat ennakoida laitteiden elinkaaren verran, mitä polttoainetta käyttävät.

Metsien ja soiden suojeluun varatut rahat tulevat valtion kirstusta. Samasta kirstusta varataan rahaa kaikkiin muihinkin valtion toimiin. Budjettia tehtäessä joudutaan tarkkaan miettimään mihin raha riittää. Jos rahaa kohdennetaan metsien- ja soiden suojeluun, on se vastaavasti pois jostain muualta.

Jokainen voi mielessään pohtia, mistä muusta yhteiskunnan toiminnasta olisi valmis tinkimään soiden suojelun nimissä. Minä en enää lisäisi aariakaan yhteiskunnan varoilla suojeltavia alueita, vaan käyttäisin jokaisen suojeluohjelmaan varatun euron yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitoon. Sosiaali- ja terveyspuoli, vanhusten hoito, sisäinen turvallisuus ja moni muu sektori kaipaa kipeästi lisärahoitusta.

Minun mielestäni suot on jo suojeltu, nyt on ihmisten vuoro.

Reijo Hongisto

kansanedustaja maa- ja metsätalous- valiokunnan jäsen