Vaadimme ruoan arvonlisäveron alentamista Saksan (7%) tasolle

On pakko tinkiä, kun ei enää muusta voi.

Muistan aina sen päivän, kun ymmärsin, ettei akateeminen koulutus takaa sivistystä.

1980-luvun lopulla sain istua silloisin työpaikkani kahvipöydässä kuuntelemassa akateemisesti koulutettujen naisten täysin absurdeja jorinoita silloisen Neuvosto-Karjalan ihmisten ylipainosta. Nämä akateemisesti sivistyneet helsinkiläisrouvat olivat sitä mieltä, ettei Neuvosto-Karjalan emännillä voi olla pulaa ruuasta, kun ovat niin rehevässä kunnossa. Vakavissaan olivat.

Suomessa tunnetusti luodaan aina uusia ongelmia vähän kaikesta vuorotellen ja jopa yhtä aikaa. Jos ei jakseta olla ylipainoisten kimpussa ja jauhaa siitä hyvän ruuan tärkeydestä, siirretään kaikki terrori tupakanpolttajiin, joihin nykyään suhtaudutaan kuin spitaalisiin.

Aina pitää olla joku ryhmä, jonka elämästä tehdään harvinaisen hankalaa. Henkinen väkivalta toimii hyvin meidän niin ihanassa yhteiskunnassamme ja tällä tavalla saadaan huomio siirrettyä pois niistä todellisista ongelmista kuten kasvava pahoinvointi, valtion talous, päättäjät, työttömyys, työuupumus (kenellä nyt töitä vielä on), mielenterveysongelmat, vanhusten hoito, koulujen homeongelmat, irtisanomiset, lomautukset, valtion velka jne.

Oli pakko puuttua tuohon asiaan, koska mikään ei ole niin silmiinpistävää kuin kanssaihmisten hiljainen uuvutus, mitä tapahtuu päivittäin sekä yhteiskunnan että yksilöiden taholta. Enää ei tarvita sakinhivutusta, kun kansalaisia kiristetään päättäjienkin taholta ihan kiitettävästi.

Mutta siis, kun olin silloin alle 30-vuotiaana toennut siitä järkytyksetä, että ihmiset oikeasti olivat joko fiksuja tai tyhmiä riippumatta ammattitutkinnostaan, tulin siihen tulokseen, että sama pätee myös päättäjiin. Ja näinhän se on nähty. Tosin siellä ei, päin vastoin kuin silloisessa työpaikassani, kansanedustajien ja ministerien ammattipätevyys ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla, jotta asiat hoituisi. Mutta hehän leikkivätkin politiikkaa, sekin asia tuli ihan harvinaisen selväksi viimeistään 1990-luvun laman aikana. Moni sai huomata, ettei heitä oikeasti kiinnosta ihmisten elämä, vaikka he saavat mandaattinsa juuri niiltä ihmisiltä, kansalaisilta, jotka maksavat heidän palkkansa.

Tämäkin tosiasia on jäänyt päättäjiltämme täysin unholaan. Ilmeisesti Kataisenkin mielestä oli ihan sama oliko hänet äänestetty eduskuntaan eli ei, häntä vaan ei se homma enää hurtsittanut ja päätti ottaa hatkat. Juuri noin toimii ihminen, jonka palkan maksaa veronmaksajat. Hui hai, rahaa tulee, rahaa menee!

Poliitikoilla on halu luoda rajoja, jotta ihmisiä on helpompi kontrolloida, mutta kun pyydetään apua milloin missäkin elämäntilanteessa, niin se ei käy, koska meillä on nämä säännökset ja muut, joiden mukaan toimitaan. Nykyään sanotaan, ettei ole resulsseja. Ei ole niin, kun resulssit on laitettu töistä pois. Resulssit on kotona ihmettelemässä, että mitä kummaa nuo yli 200 tyyppiä avustajineen oikein touhuaa.

Asioita tehdään, kun heille sopii, ei välttämättä silloin, kun olisi tarvetta. Joten, jos eivät päättäjämme tiedä millaisilla tuloilla valtaosan suomalaisista pitää tulla toimeen, tuskin he sitten tietävät sitäkään paljonko rahaa tarvitaan, jotta vodaan ostaa terveellistä ruokaa eikä jauhaa pelkkää vehnäleipää.

Jos halutaan, että kansalaisten ruokavalio on terveellä pohjalla, silloin on otettava huomioon, että hyvä ja terveellinen ruoka maksaa rahaa.

Jos meidän päättäjiä kiinnostaa pätkän vertaa se mitä Meikäläiset syövät ja millä rahalla, he ymmärtävät pudottaa ruuan verotusta ja antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden ostaa kalaa, lihaa, kasviksia ja hedelmiä, jotta ruokavalio olisi monipuolinen. Jos terveellinen ruoka, mikä on ihan ykkösasia asumisen ohella, muuttuu vain suurituloisten etuoikeudeksi, ei voida puhua sivistyneestä demokratiasta. Ruoka ja asuminen ei todellakaan ole asioita, joilla kannattaisi tehdä politiikkaa, perusasiat pitää olla kunnossa.

On täysin turha elvistellä EU:n turuilla ja toreilla miten kivasti meillä menee, jos kansalaiset täällä joutuvat ruuan korkean verotuksen takia syömään vehnästä ja perunaa, kun ei enää ole varaa muuhun. Nytkin 4 euron päiväbudjetti on siinä ja siinä, että joutuu miettimään mitä kannattaa ostaa, jotta nalkä pysyy kurissa, mutta saisi samalla ravintoakin eikä vai vatsantäytettä.