Vetoomus vankilapastoreiden virkojen säilyttämisen puolesta

Itselläni taas on hyvin erilaisia kokemuksia tästä aiheesta edellisiin kirjoittajiin verrattuna. Itse tunnen monta ex-vankia, jotka ovat tulleet uskoon ja muuttaneet todellakin elämän suuntaa. Tämän lisäksi he ovat auttaneet todella paljon samassa tilanteessa tai muuten vaikeuksissa olevia ihmisiä. Olen myös kiinnittänyt huomiota, että vankeus itsessään kaikkine yhteiskunnallisine ohjelmineen ilman uskoa ei ikävä kyllä muuta ketään. Toki varmasti on sellaisiakin vankeja, jotka joko esittävät olevansa uskossa parempien etujen toivossa tai sitten sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita uskon asioista ja jopa tulleet uskoon, mutta prosessi on vielä niin alkutekijöissään, että vanhoihin tapoihin on sorruttu liian herkästi. Omasta kokemuksestani jo voin kertoa, että uskoon tuleminen ja Jeesuksen seuraaminen on pitkäkestoinen prosessi johon ja jossa jatkuvasti kasvetaan. Kuitenkin itse olen sen niin monta kertaa nähnyt, että reippaasti suurin osa vankien elämänmuutoksesta parempaan päin on uskoon tulon eli Jumalan ansiota. Vankilapapit ja -diakonit ovat tehneet tässä kyllä hyvää antaumuksellista työtä. Suuri kiitos siitä heille!!! Tämän vuoksi tämä adressi on tärkeä!!