Postin myymälöitä ei saa lakkauttaa!

Aukioloaikojen pidentäminen on vain osasyy ja samalla kulissi sille, että henkilökunta potkitaan pihalle. Henkilökunnan ylläpitäminen on huomattavasti kalliimpaa kuin maksaa pientä rahaa kaupalle tai kioskille joka postia pyörittää. Postin maksamat korvaukset ovat niin pieniä, että asiamiespostia ei voi perustaa ilman, että tekee muutakin liiketoimintaa. Posti perustelee pienet korvaukset sillä, että asiakasmäärät kasvavat kun yhteydessä on posti. 

Monelle (varsinkin nuorelle) tämä sopii hyvin. Heille ainoa "palvelu" mitä he postista vaativat on, että paketin voi noutaa pois helpommin paremmilla aukioloajoilla. Heidän mielestään "palvelu" siis paranee. Heistä moni ei edes tiedä miten kirje tai paketti lähetetään tai miten postimerkkejä käytetään. Suurempia menettäjiä ovat ne jotka tarvitsevat postilta palveluita, jotka saattavat tarvita asiaan perehtyneen neuvoja. Ne jotka eivät postin palveluita paremmin tunne tai käytä, ehkä vähättelevät asiantuntemuksen merkitystä koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä mitä kaikkea ne voivat pitää sisällään.

Se, että kaupassa asiantuntemus ei ole samaa tasoa ei ole kaupan työntekijöiden syy. Monella postilaisella on kymmenien vuosien kokemus postin toiminnasta. Kaupassa aloitetaan tyhjältä pöydältä ja vie aikansa oppia kaikki, monesti kantapään kautta. Sillä ei postin johdolle ole kuitenkaan merkitystä koska selkeästi merkittävin raha tulee verkkokauppojen pakettiliikenteestä, jonka hoitaminen onnistuu myös pienemmällä kokemuksella. 

Ihmisten pitäminen palkkalistoilla on kallista kaikille nykyään. Kaikki yritykset pyrkivät pääsemään eroon isosta menoerästä muuttamalla automaattiseksi kaiken minkä vaan voi tai ulkoistamalla. Voittoa tehdään mutta aina sitä voi tehdä enemmän. Yrityksen olemassaolon varmistaminen menee hyvänä työnantajana toimimisen edelle. Sama voitto jakautuu vain pienemmälle määrälle ihmisiä. Työttömien määrä lisääntyy ja johtajien palkat kasvavat. Jokainen voi itse miettiä haluaako suosia tätä linjaa siksi, että se helpottaa omaa elämää. Ehkä sitä miettii sitten vasta kun kolahtaa omalle kohdalle.