Kansallisgalleria ei saa mainostaa Coca-Colaa verorahoillamme

Tyypillistä "taideväen" pöyristymistä ja mielensäpahoittamista. Jos näytteillä olisi Fiskarsin sakset kautta aikain niin vastaavaa adressia tuskin tulisi. Olen aina ihmetellyt tätä tietyn taidepiirin taiteelle vetämiä rajoja. Mitä on taide? Toinen taide on hyväksyttävämpää kuin toinen. Jos siihen liittyy kaupallisuus ja raha, niin se ei muka enää olisi oikeaa taidetta? Ja taidekriitikko? Miksi kansalaiset tarvitsevat henkilön, joka kertoo meille mikä on hyvää ja mikä ei? Jokainen meistä itse osaa tehdä oman arvionsa näkemästään ja kokemastaan. Totuus taitaa olla se, että aika ajaa (tai on ajanut jo) kriitikoiden ohitse. Ihmiset jakavat näkemyksiään keskenään sähköisten keskustelukanavien kautta. Kriitikoiden tilalle ovat tulleet bloggarit, jotka tuovat esille enemmän löytöjä ja uusia suuntauksia. Kritiikit esitetään omina mielipiteinä ymmärtäen, että ihmiset saattavat olla asioista eri mieltä. En haluaisi yleistää, mutta valitettavan usein vanhakantaiset kriitikot keskittyvät jonkun henkilön/asian lyttäämiseen. Harvemmin näkee kirjoituksia, jossa pyrittäisiin kannustavan ilmapiirin luomiseen ja taiteen monipuolisuuden vaalimiseen. Kai kyse on pyrkimyksestä valtaan omalla alallaan ja sen kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi. En tiedä mitä muuta kritiikin esittämisen takana voisi olla.