Kangasniemen jätevesipäästöt Puulaan lopetettava

Puhdas järviluontomme uhattuna

Monella meistä on edelleen mielikuva, että Suomi on tuhansien puhtaiden järvien maa.
Pieneltä osin näin onkin, koska teollisuuden jätevedet on puhdistettu aikaisempaa paremmin. Muun muassa Etelä- Saimaalla ja Päijänteellä veden laatu on tästä syystä parantunut.

Valitettavasti tässä ei ole koko totuus. Nyt järviä likaavat pääasiassa Vapon turvesoiden päästöt, tehomaatalouden lietevedet ja yhdyskuntien jätevedet. Näin on tilanne tänään myös Puulalla.

Olen ollut usean vuosikymmenen ajan puhtaan ja kirkasvetisen Puulaveden onnellinen kesäasukas. Vuosikymmenet on vettä käytetty kaikkiin mökkiläisen tarpeisiin, aina juomavedeksi asti.

Lähinnä kymmenen viimeisen vuoden aikana olen havahtunut huomaamaan veden tummumista, limoittumista, kaislikon sakenemista ja erilaisia ekologisia muutoksia. Kysymys ei ole suuren järven pienestä lahdelmasta, vaan kymmenen kilometriä pitkän selkäveden tilanteesta.

Puulavesi, maamme kahdeksanneksi suurin järvi, luokitellaan edelleen puhtaaksi tai jopa erittäin puhtaaksi järveksi. Harha johtuu siitä, että vesinäytteet otetaan selkävesistä. Sen sijaan rannoilta ja lahdelmista, mitkä ovat pääasiallisesti tuhansien mökkiläisten ja vapaa-ajan harrastajien nautinta-aluetta, näytteitä ei oteta.
Näissä matalammissa järven osissa näkyvät selkeästi tehomaatalouden ja –karjanhoidon sekä turpeennoston aiheuttama rehevöityminen ja likaantuminen. Rehevöityneet vedet kelpaavat heikosti virkistykseen ja vapaa-ajan viettoon.
Puulaveden kalastajien mukaan veden tummuminen ja limoittuminen ovat levinneet jo järven
suurimpien selkien liepeille saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa, että verkkoja ei saa puhtaaksi pesemälläkään. Samoin kalakanta on muuttumassa roskakaloja suosivaksi. Mutalikoissa viihtyvät esimerkiksi lahna, särki ja pasuri ovat valtaamassa tilaa ekologian muuttumisen myötä muikulta, kuhalta, lohelta ja muilta arvokaloilta. Ekologiset muutokset ovat vääjäämätön todiste järven tilasta, kertokoot tilastot mitä hyvänsä.

Puulaveden likaajina ylitse muiden ovat Vapon turvesoiden päästöt, tehomaatalous ja Kangasniemen kirkonkylän jätevesien päästöt kapealle ja matalalle Ruovedenselälle järven pohjoisosassa. Kaikki nämä likaajat yhdessä nykyisellä kapasiteetilla ja nykyisen valvonnan varassa aiheuttavat järven pilaantumisen muutamassa vuosikymmenessä, ellei asiaan pikaisesti ja oikeasti puututa. Asiaa maataloustermein havainnollistaakseni valvonta- ja puhdistustöitä tehdään kuin ”Kuuskytluvun Zetorilla”, kun alla pitäisi olla ”Turbo – Ferguson ”– likaajatkin kun ovat nykyisin teholuokkaa.

Samankaltainen on tilanne Pohjois-Savossa, Juankosken Akonvedellä. Puoli vuosisataa sitten järvivettä juotiin. Tänään se on sameaa, haisee pahalta ja uiminenkin on riski. Akonvettä kuormittaa muun ohella tukinuitto.
Tällaista järviemme surullista lähihistoriaa voisi jatkaa pitkästi.

Pienten kuntien omat ”putsarit” ja satojen, jopa yli tuhansien suureläinten tehotuotantolaitokset ovat aina riski ympäristölleen, etenkin vesistöjen äärellä.
Nykyään kuntia ja läänejä on yhdistetty, on perustettu yhteisiä koulu- ja sairaalapiirejä tehokkuuden lisäämiseksi ja kustannusten pienentämiseksi. Eikö vesihuollossa olisi korkea aika päätyä yhdentymiseen?

Eikö ole viisasta kestävän kehityksen kannalta rakentaa usean kunnan yhteisiä, viimeisen tekniikan mukaisia puhdistuslaitoksia, joissa riskit on minimoitu Suomen herkällä järvialueella. Kustannuksetkin jakaantuisivat usean kunnan kesken. Mitä odotamme?

Lisäksi meillä on kunnissa, lääneissä ja valtion tasolla laaja, hyvin organisoitu ympäristöhallinto. Miksi kuitenkin viimeisen parin vuosikymmenen aikana vesistöjemme likaantuminen on kiihtymässä?

Vesistömme ovat jääkauden ainutlaatuinen lahja maallemme. Yhdeksän tuhatta vuotta ne ovat säilyneet puhtaina. Meidänkö aikana, muutamassa kymmenessä vuodessa, ne pilataan – kun Suomi on vauraampi kuin koskaan ennen?

Joukko Puulan, Akonveden ja ylipäätään järviluonnon tilasta huolestuneita kansalaisia on ryhtynyt keräämään nimiä kansalaisadressiin Internetissä ( http://www.adressit.com/puulavesi, ja http://www.adressit.com/akonvesi ), jolla vedotaan päättäjiin, ettei Kangasniemen kunta saa enää jatkaa nykyistä jätevesien päästölinjaansa.
Vetoamme tällä kirjoituksellamme kaikkiin ihmisiin, jotka jakavat huolemme puhtaan järviluonnon tilasta, että he kävisivät allekirjoittamassa nettiadressin.

Sirpa Ahlakorpi
Puula –liike

Ulla Lahdes
Akonvesi -liike