Ei uhrata kehitysvammaisia YK-sopimuksen ratifioinnin vuoksi

Keskiuusimaa  Mielipidesivu 14.9.2015   

Kenen ihmisoikeudet ovat tärkeimmät?  

Kehitysvammalaitosten pakkokeinojen kirjo ollaan laillistamassa ja tuomassa kehitysvammaisten ihmisten arkeen palveluasumiseen ja työ- ja päivätoimintaan. Vain yleiset työpaikat ja avoin harrastustoiminta "ihmisten ilmoilla" jäisivät pakkotoimien ulkopuolelle.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut kovalla kiireellä ja yllättäen luonnoksen hallituksen esitykseksi kehitysvammalakiin lisättävistä itsemääräämisoikeuden rajoitustoimenpiteistä, jotta YK:n vammaissopimuksen ratifiointi ei enää viivästyisi. Suomi allekirjoitti sopimuksen 2007. Ratifioinnin esteenä olleet kehitysvammalaki ja sen epämääräinen pakkokeinopykälä ovat olleet voimassa vuodesta 1977.  

Kiire ja väliaikaisratkaisuun vetoaminen Suomen ulkopoliittisen imagon kiillottamiseksi eivät osoita hyvää lainsäädäntötapaa. Kehitysvammaiset ihmiset joutuvat nyt ratifioinnin maksumiehiksi.  

Kun huonosti valmisteltu itsemääräämisoikeuslakiesitys raukesi viime eduskunnan aikana, STM päätyi esittämään (21.8 kuulemistilaisuus) pikaratkaisuna kehitysvammalain häpeäpilkun, pakkokeinopykälän, uudelleen säätämistä luettelemalla tarkasti kaikki mahdolliset rajoitteet. STM:n esitys tahdosta riippumattomasta erityishuollosta laajentaisi myös tarpeettomasti tahdonvastaiseen erityishuoltoon määräämisen perusteita, vai onko tarkoitus näillä pykälillä huostaanottaa vanhempiensa luona asuvia aikuisia kehitysvammaisia.  

Kehitysvammalakiin esitettyjä rajoitustoimenpiteitä olisi lupa käyttää kehitysvammahuollon toimintayksiköiden lisäksi myös yksityisissä toiminta- ja asumisyksiköissä. Esimerkiksi yksityisen palvelukodin johtajalla olisi oikeus määrätä asukkaalle yhteydenpidonrajoitus max 30 vrk. Tällöin johtaja käyttäisi julkista valtaa ilman virkavastuuta puuttuessaan asukkaan perustuslain suomaan oikeuteen yksityiselämänsuojasta. Vastaavaa yhteydenpidon rajoitusta saa mielenterveys- ja lastensuojelulain piiriin kuuluviin käyttää vain laitoksissa ja siis virkavastuulla. Hoidollisissa rajoituksissa ei tunnisteta ylilääkitystä rajoitteeksi.  

Samaan aikaan valmistelussa on uuden  kaikkia vammaisryhmiä koskevan vammaislain säätäminen ja itsemääräämisoikeuslain uusi yritys.  Muistisairaiden itsemääräämisoikeuden rajoitukset ovat edelleen  säätelemättä.   Pakkokeinoja koskevien säädösten sijoittaminen sosiaalihuollon asiakaslakiin tai yleisen itsemääräämisoikeuslain yhteyteen turvaisi tasavertaisempaa kohtelua:  silloin rajoitustoimenpiteet eivät koskisi vain yhtä ihmisryhmää, kehitysvammaisia, vaan säädösten soveltamisala laajenisi.  

40 000 kehitysvammaisen ihmisoikeuksista ei saa käydä kauppaa, me omaiset emme saa suostua siihen, että pakkokeinot lisätään kehitysvammaisia jo nyt eristävään kehitysvammalakiin pelkän poliittisen tavoitteen, YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin nopeuttamisen, vuoksi.    

Pirkko Leskinen Sipoo muistisairaan vanhuksen ja kehitysvammaisen aikuisen omainen