Adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesityksen puolesta

Kirjoitin seuraavan tekstini jo vastustajien keskusteluforumille. Sitten ajattelin, että yhtä hyvinhän se sopii tänne - meille kaikille strategiaa kannattavillekin. Toivotaan, että koiran puoli vihdoin voittaa!

Keskustelu on aina hyväksi ja luotan siihen, että yhteinen tavoite - koiran hyvinvointi ja sen kehittämiseen parhaat strategiat - joskus saadaan keskusteltua niin kattavasti auki, että oikeus voittaa. Vaikka se nyt tuntuukin haasteelliselta. Loistavaa, että rakkaus koiriin kukoistaa tämmöisilläkin forumeilla!

Olen ollut hyvin yllättynyt vastustusadressin saamasta suosiosta kasvattajien keskuudessa, sikäli kun oikeasti myös uskon ihmisten tarkoittavan aidosti hyvää myös koiralle. Keskustelun sävy on kuitenkin valitettavan paljon samankaltainen kuin julkisuudessa enemmän esillä ollut vastakkainasettelu turkistarhauksen puolesta ja vastaan. Siinäkin on ihmisen usein hyvin lyhyentähtäimen intressit vastaan eläimen kokonaisvaltainen etu.

Olisi aivan loistavaa, että Suomi voisi olla esimerkkinä koiran pitkäntähtäimen terveyteen panostavasta jalostustyöstä. Tässä kohtaa täytyy myös yltää niin strategiselle tasolle ajatuksissaan, että pääsee yksittäisen rodun ja yksittäisen kasvattajan toiminnan yläpuolelle koko koiranpitämisen ja koiraeläimen hyvinvoinnissa aivan uudenlaisen järkevyyden ja mielekkyyden tasolle.

Otsikossani jo totesin, että eihän koira tarvitse rotuja yhtään mihinkään, eikä koiraa haittaa se, että se olisi rotunsa viimeinen. Itse asiassa se usein on meitä viisampi ja valitsisi mahdollisimman vähän itselleen sukua olevan toisenrotuisen koiran lisääntymiskumppanikseen, jos se olisi mahdollista. Sen kriteerit ovat aivan jotain muuta kuin vaikkapa tietyssä asennossa olevat korvat. Sen vaistot ohjaisivat sitä lisääntymisessä elinvoimaisuuden suuntaan, jos me sen sallisimme.

Rodut ovat suureksi osaksi ihmisen muotivillitystä ja kasvatusharrastus meidän subjektiivisiin tarpeisiimme liittyvää toimintaa. Sikäli mitään rotua ei todellakaan tarvitse väkisin ylläpitää ja lisätä sairaita eläimiä ja kärsimystä, vaan sitten kun rodun elinkaari on tullut loppuunsa, täytyy ihmisen pystyä myös luopumaan villityksestään ja nähdä realistisesti tilanne eläimen hyvinvointia kunnioittaen. Tulee hyväksyä, että sen rodun valta/muotikausi kesti niin ja niin kauan. Yksilön elinkaaren kohdalla me helpommin pystymme tähän, tiedämme useinmiten koska rakas koiravanhus tulee saattaa arvokkaaseen viimeiseen lepoon. Monien koirarotujen kohdalla meidän pitäisi uskaltaa myös luopua mielikuvistamme ja nähdä todellisuus, ne olisi hyvä saattaa viimeiseen lepoonsa. Esimerkiksi, jos strategiassa ehdotettuja jalostussuosituksia ei pysty rodussa noudattamaan, rotu on jo todennäköisemmin liian sairas ja elinkelvoton. Optimistina ajattelen, että saahan rodun jälleen joskus viisaimmilla strategioilla taas uudelleensyntymään. Silloin sille varmasti nykyisellä tietotaidolla saadaan myös luotua aiempaa pidempi ja elinvoimaisempi elinkaari. Rotujen uudelleen luomisestakin on jo useita esimerkkejä ja kaikkihan ne on joskus luotu, eli sikäli siitä on jo onnistumista ja tietotaitoakin olemassa, vaikka ei ihan ehkä naismuistissa.

Tässä vaikuttaa nyt olevan vastakkain paitsi ihmisen (lue kasvattajan) etu vastaan eläimen (lue koiran) etu myös aikaperspektiivi ja näkemyksen laajuuteen riittyvät ajatteluerot. Vastustajat vaikuttavat enemmän lyhyentähtäimen ja yksittäisen rodun puolesta puhujilta ja uuden jalostusstrategian kannattajat pitkäntähtäimen ja rotuun katsomatta koko koiraeläimen hyvinvoinnin kannattajilta.

Itse olen hyvin onnellinen siitä, että voin sanoa todella sydämestäni iloinneeni tästä jalostusstrategiaesityksestä, joka on toki vallankumouksellinen, mutta aivan välttämätön koirien nykytilanteen realistisen tarkastelun näkökulmasta. Minusta tämä jalostusstrategiaehdotus on loistava askel kohti koiran terveyden jalostamista, mihin luulin, että kennelpiireissä ei omana aktiivikoiraharrastajan aikanani ehdittäisi mitenkään päästä. Toivottavasti olen tässä aiemmassa pessimistisessä ennusteessani aivan väärässä ja alamme yhdessä elää tulevaisuutta elinvoimaisempien koirien kanssa jo nyt!

Näin olen siis vahvasti ja toivorikkaana hienon jalostusstrategian ja terveempien koirien puolesta. Jotta askel kohti parempaa oikeasti myös toteutuisi, en näe siinä muuta vaihtoehtoa kuin nykyinen sanelupolitiikka. Mielestäni tuo vastustajien adressin yllättävän suuri osallistujamäärä ja vastustus jo sinällään on todiste siitä.

t. jo vuosia tätä vallankumousta odottanut Minna
www.tallivahdin.fi