Ruukintien kivimurskaamo

#115: - Re:  

Tässä hieman tarkennettuna CRH-konsernin verotilanne Suomessa. Nämä näkemykset perustuvat julkisesti saatavissa oleviin tilinpäätöstietoihin. Seuraavassa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan havaintoja ja käsityksiä, eikä niitä tule ottaa täysin varmistettuna totuutena.  

Rudus Oy ja Finnsementti Oy ovat kuuluneet CRH-konserniin 1990-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2009 konsernin sisällä tehtiin omistusjärjestelyjä. Hollantilainen CRH Finland BV osti Rudus Oy:n koko osakekannan 29.12.2009. Päivää myöhemmin eli 30.12.2009 suomalainen CRH Finland Oy osti CRH Finland BV:n koko osakekannan. Kauppahinta tässä jälkimmäisessä kaupassa oli 433 miljoonaa euroa, jota varten CRH Finland Oy sai konsernista lainaa saman määrän. Tuosta lainasta aiheutuvia korkokuluja vastaan on käytetty konserniavustusta, jossa Rudus Oy ja Finnsementti Oy ovat siirtäneet veronalaisen voittonsa kokonaan tai osittain CRH Finland Oy:lle. Kaikki mainitut yhtiöt ovat CRH-konserniin kuuluvia yhtiöitä ja kaupoissa oli kyse konsernin sisäisistä omistusjärjestelyistä. Näissä konsernin sisäisissä kaupoissa vaikuttaisi olevan kyse ns. debt push-down -järjestelystä, jossa Suomeen on työnnetty lisää velkaa ja sitä myöten korkokuluja, joita vähennetään Suomessa syntyvää veronalaista tuloa vastaan. Järjestelyillä voi olla myös jokin verotuksesta riippumaton motiivi, mutta se ei ilmene ainakaan tilinpäätösten perusteella.  

Vuoden 2014 alusta ruvettiin Suomessa soveltamaan korkovähennyksiä koskevia rajoituksia. Niiden perusteella suomalainen yhtiö ei voi jatkossa vähentää konsernin sisäisistä lainoista aiheutuvia korkokuluja kuin tiettyyn rajaan saakka. Tarkoituksena oli hillitä mm. debt push-down -järjestelyitä.  

CRH Finland Oy:n vuoden 2012 taseen perusteella sen oman pääoman suhde taseen loppusummaan oli n. 1,4 % eli yhtiö oli vahvasti ns. alipääomitettu. Kun suhde oli huomattavasti pienempi kuin koko CRH-konsernin vastaava konsernitason suhde, joka oli 49,9 % samaan aikaan, ei yhtiö voinut hyötyä ns. konsernitasevapautuksesta, jonka perusteella korkovähennysrajoituksia ei sovelleta, jos yhtiön oman pääoman suhde on vähintään sama kuin koko konsernin. Tästä syystä CRH Finland Oy:n maksamat korkokulut olisivat olleet vuodesta 2014 alkaen vähennyskelvottomia määrältä, joka ylittää 25 % yhtiön ns. tarkistetusta EBITDA:sta. Tämä taas muodostuu yhtiön veronalaisesta tuloksesta, johon lisätään korkomenot, poistot sekä saatu konserniavustus. Kun CRH Finland Oy:n tulos muodostui käytännössä lähes ainoastaan näistä eristä, olisi korkokuluista suuri osa jäänyt vähentämättä vuodesta 2014 alkaen. Vuoden 2012 tilinpäätöksen perusteella 29 miljoonan euron korkokuluista ainoastaan n. 14,6 miljoonaa euroa olisi ollut verotuksessa vähennyskelpoisia eli vain noin puolet.  

Vuonna 2013 eli ennen vuoden 2014 alusta voimaan tulevia korkovähennysrajoituksia tehtiin uusia rahoitusjärjestelyitä. CRH Finland Oy:n emoyhtiö CRH Europe Investments BV perusti uuden yhtiön CRH Finland Services Oy:n. Se laski liikkeelle 750 miljoonan euron joukkovelkakirjalainan, joka listattiin Dublinin pörssiin. Konsernin emoyhtiö CRH plc takasi joukkovelkakirjalainan. Joukkovelkakirjalainasta aiheutui CRH Finland Services Oy:lle hieman yli 20 miljoonan euron ulkoinen korkokustannus. Korkovähennyslainsäädännön mukaan ulkoiset lainan korot ovat kokonaan vähennyskelpoisia ilman rajoituksia. Lisäksi vuonna 2015 on maksettu emoyhtiölle 22,5 miljoonan euron takauspalkkio, joka myös vähennetään CRH Finland Services Oy:n verotuksessa.  

CRH Finland Services Oy ei ole itse joukkovelkakirjalainalla kerättyjä varoja tarvinnut, sillä sen oma liiketoiminta on varsin pientä. Se muodostuu konsernipalveluista, joista kertyy liikevaihtoa n. 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Konsernipalveluliiketoiminnan CRH Finland Services Oy osti sisaryhtiöltään CRH Finland Oy:ltä vuonna 2013.  

Joukkovelkakirjalainasta kertyneillä varoilla CRH Finland Services Oy merkitsi 706 miljoonan euron arvosta CRH Finland Oy:n uusia B-osakkeita. Kyseessä on eräänlainen hybridi-instrumentti, joka on suomalaisen kirjanpitokäytännön ja verotuksen kannalta oman pääoman instrumentti (osingolla ei verovaikutusta jakajalle eikä saajalle), mutta lunastusehtoisuutensa vuoksi kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan velkainstrumentti (laskennallinen osinko käsitellään korkona). B-osakkeilla ei ole äänioikeutta, minkä vuoksi CRH Finland Oy on edelleen CRH Europe Investments BV:n määräysvallassa. Kyseessä ei kuitenkaan ole verotuksellinen hybridi-instrumentti, sillä B-osakkeen tuotto käsitellään osinkona sekä maksajalla että saajalla.  

B-osakkeille CRH Finland Oy:n yhtiöjärjestyksen perusteella kertyvä laskennallinen osinko, joka vastaa käytännössä 6,5 %:n korkokantaa, ei vaikuta CRH Finland Oy:n tai CRH Finland Services Oy:n verotukseen, jolloin CRH Finland Services Oy:n joukkovelkakirjalainasta aiheutuvat korkokulut jäävät sen rasitukseksi. Näitä korkokuluja voidaan ilman korkovähennyslainsäädännöstä aiheutuvia rajoituksia käyttää yhtiön saamia konserniavustuksia vastaan, sillä korot ovat ulkoisia korkokuluja.  

B-osakkeista saamallaan omalla pääomalla CRH Finland Oy on maksanut pois vuonna 2009 otetun 433 miljoonan euron konsernivelan, josta aiheutuneet korot eivät olisi olleet enää kokonaan vähennyskelpoisia vuodesta 2014 alkaen. Loput 706 miljoonasta eurosta yhtiö on sijoittanut lisäsijoituksena CRH Finland BV:hen, joka on Rudus Oy:n ja Finnsementti Oy:n emoyhtiö. Se, mihin tämä lisäsijoitus on käytetty, ei ilmene tilinpäätösasiakirjoista.  

Tilinpäätösinformaation perusteella vaikuttaa siltä, että veroviranomaiset ovat tehneet verotarkastuksen ja sillä perusteella tehneet jälkiverotuspäätökset CRH Finland Oy:n ja CRH Finland Services Oy:n osalta, mistä syystä yhtiöt ovat tehneet 35,7 ja 17,2 miljoonan verovaraukset vuosien 2015 tilinpäätöksiin. Erityisesti CRH Finland Services Oy on joutunut ottamaan tilinpäätöksessään kantaa verotuksesta aiheutuvaan riskiin, sillä kansainvälisten tilinpäätösstandardien vuoksi yhtiö joutuu arvioimaan todennäköisyyksien valossa riskin toteutumista. Oletettavasti veroviranomaiset ovat pitäneet vuonna 2009 tehtyä debt push-down -järjestelyä sekä vuonna 2013 toteutettua B-osaketta keinotekoisina järjestelyinä ja siten veronkiertona. Tämä on kuitenkin vain arvaus, sillä se ei ilmene suoraan tilinpäätöksistä. Se tulkitaanko järjestelyt lopulta veronkierroksi, ratkeaa verotuksen oikaisulautakunnassa tai hallintotuomioistuimissa. Jos järjestelyt katsotaan veronkierroksi, kyseessä on sallitun verosuunnittelun ylittävä veronvälttäminen, josta sanktiona on määrättävien verojen ja viivemaksujen lisäksi veronkorotus, mutta veropetoksia tuon tyyppiset järjestelyt eivät sen sijaan juuri koskaan ole. Järjestelyjen eettisen puolen voi jokainen harkita itse. 

Rudukselta ja Finnsementistä varmaan kommentoitte, jos tässä on jotakin ymmärretty ihan väärin.