Protesti KANSANEDUSTAJIEN 8,1% Palkankorotusta vastaan!

Totta on, että kokonaisuuden kannalta kansanedustajien palkankorotus on mitättömän pieni summa, eikä työttömien kukkaroissa näkyväää muutosta saa aikaan. On myöskin loogista, että kansanedustajille maksetaan suhteellisen hyvää palkkaa, koska se (teoriatasolla, heh) takaa lahjomattomuuden ja varmistaa sen, että Arkadianmäelle saadaan pätevää (heh, edelleen teoriatasolla) jengiä niin talouselämästä kuin yhteiskunnan muiltakin eri aloilta.

Mutta tällä kertaa näen niin, että kysymys on periaatteesta. Noilla liksoilla ei elämä kärsi pätkääkään siitä, jos se pari satkua vuodessa jää saamatta, mutta mitä tämä palkkahissin kiihtyvä vauhti viestii Suomen sadoilletuhansille työttömille, pienipalkkaisille ja eläkeläisille, jotka kitkuttelevat köyhyysrajalla vuodesta toiseen ilman mitään toivoa paremmasta?

Aivan oikein: muista ei ole niin väliä, kunhan saan itse pedattua itselleni kaiken taloudellisen hyvän, mikä irti lähtee. Näin opetetaan oikein isän kädestä, että kannattaa olla ahne ja itsekäs heti, kun siihen suinkin vain on mahdollisuus.

Jos en muista aivan väärin, jokunen vuosi sitten muutama kansanedustaja (vaiko vain yksi?) vapaaehtoisesti luovutti myönnetyn palkankorotuksen valitsemaansa hyväntekeväisyyteen. Jos nyt koko jengi ilmottaisi näin tekevänsä, saattaisin pystyä asian kanssa elämään, mutta kovin todennäköistä moinen suoraryhtisyys ei todellakaan ole.

Voisinpa suorastaan luvata antavani ääneni sille edustajalle, joka nyt nousee ääneen vastustamaan korotuksia periaatteesta, tai joka korotusten tullessa siirtää rahan lyhentämättömänä johonkin tarpeelliseen (nuorten mielenterveystyö, anyone?).

Juuri tänä päivänä, tässä yhteiskunnassa kansanedustajien itse itselleen myöntämä taloudellinen selkääntaputus tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta.