VAADIMME MUUTOSTA SUSIPOLITIIKKAAN: KANSALAISALOITE

#1215: - Tuhoelukka numero yksi

Nimim. "Tuhoelukka numero yksi" esitti tällä palstalla tällaista:

"...Se tappaa enimmäkseen tappamisen hurmiossaan niin monta kuin vaan ehtii, ja syö vasta sitten mitä jaksaa..." (Kyse on Alaskan suden ruokailukäytöksestä karibujen suhteen)

Kysyn sinulta:

a) mistä sinä tiedät, mitä susi tuntee?

b) mikä tällaisessa 'tappamisen hurmiossa' eroaa tämän koko hankkeen tausta-ajatuksesta: ihmisen hurmiosta tappaa kaikki 'tuhoeläimiksi' ristityt sudet

c) miksi ihmisen tappohurmio on inhimillistä ja hyväksyttävää ja suden nk. tappohurmiota pidetään selvästi jonkinsorttisena 'alempaan eläimeen' viittaavana alkukantaisena ja sadistisena piirteenä

d) voisitteko lakata puhumasta tappohurmiosta susia vastaan hyökkäävänä terminä, jollette pysty sitä selittämään, muulla kuin omakohtaisella kokemuksella hurmoksesta

e) ahmoja vastaan käytettiin aikanaan täysin samaa argumentaatiota, niiden hurjista tavoistaan poroihin liittyen ja tällä perusteella laji metsästettiin uhanalaiseksi

f) eläimet kuitenkin syövät tai varastoivat saaliinsa haaskaksi myöhempää ruokailua varten, olivat sitten hurmoksessa tai ei, ihminen heittää 'tuhoeläimeksi' kutsutut lajit mullan alle mätänemään, eikä kenenkään ole kuultu syöneen kettua, sutta, minkkiä, supikoiraa, näätää... Se on pahan makuista ja -hajuista lihaa se, jokainen näitä eläimiä nylkenyt sen tietää. Karvat kelpaa, jos ne jaksetaan päältä nylkeä. Useimmiten ei. Jahti ja ampuminen on se kiva juttu. Nylkeminen on yli puolille metsästäjistä 'hyi, yäk' -homma.

g) siinä on minun mielipiteeni 'tappohurmoksesta'; aivan omakohtaisesti jahtiporukoissa 10 vuotta liikkuneena tietäen