Adressi kristillisten arvojen ja uskonnonopetuksen puolesta

”Jumala vanhurskauttaa jumalattoman” kysyy (480.) ”Mistä tiedät että Raamattu on satukirja.”

Mikä on satu? Suomen kielen perussanakirjan mukaan se on ”todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava (lapsille tarkoitettu) kertomus”. Onko Raamatun kertomuksen ”elämän rajat ylittäviä” eli kerrotaanko siellä asioita joita ei luonnollisessa reaalielämässä tapahdu? Ihmetekoja, vettenpäällä kävelemisisiä, puhuvia pensaita? Kuolleista nousevia? Lentämistä ilman lentokoneita? Omituisia kansirakennelmia taivaalla? Eivätkö ne vetoa ihmisten mielikuvitukseen? Eikö Raamatussa kehoiteta tulemaan lasten kaltaisiksi? Eikö siis Raamattu täytäkin sanakirjan satu-määritelmän prikulleen?


Keskinen kirjoitti (488.): ”Jos lapsillemme ei tarjota kristillistä arvopohjaa,Jeesusta ,tilalle tulee muuta”

Niimpä, toivottavasti tulee ja tuleekin asiallista tietoa, tiedon hankintää, huolellista harkintaa ja aitoa toisista ihmisistä välittämistä ilman ulkopuolisilla henkiolenneilla pelottelua ja tuonpuoleisilla houkuttelua. Ymmärrän, että se voi kristittyä pelottaa.


Tietämätön kirjoitti (499.): "Kristittyjä on vainottu heti alkuseurakunnan perustamisesta alkaen. Heitä kidutettiin ja heitettiin leijonille. Heitä on pilkattu ja heille on naurettu 2000 vuotta”

Ei kuitenkaan noin sillä kristinusko ei ole kuin 1500 vuotta vanha. Sitä edeltäneet, alkuseurakunniksi nimitetyt eivät olleet kristinuskoa vaan yksi juutalaisuuden lahkoista. Heitä ei myöskään vainottu kristinuskon tähden vaan koska he eivät tunnustaneet keisarin valtaa vaikka heidän oma kulttihenkilönsä oli näyttänyt heille keisarin kuvaa kolikosta ja käskenyt antaa keisarille minkä keisarille kuuluu ja vieläkin ev.lut.kirkkomme rukoilee esivallan puolesta. Varsinainen kristinusko rakennettiin Rooman valtakunnassa n. vuoden 500 paikkeilla ja siitä tehtiin silloin valtionuskonto jolla lyötiin päähän muita uskontoja.


Jokuvain kirjoitti (501.): ”Käsittelet kommunismia valtiona(väärin) ja kuvittelet sen yrittäneen hävittää kristinuskon(väärin, NL ehkä sopisi tähän paremmin).”

Olen samaa mieltä kommunismin ja NL:n sotkemisen virheellisyydestä. Sen sijaan korjaisin sen verran, että NL:ssakaan ei yritetty hävittää (kristin)uskoa suoraan vaan se siirrettiin julkisesta yksityiseksi ja oletettiin, että sitä kautta se katoaa parissa sukupolvessa. Rangaistuksia Stalinin ajalla saivat ne jotka eivät pysyneet tuon yksityisen uskonnonharjoittamisen rajoissa vaan uhmasivat, taas vastoin Jessen opetuksia, esivaltaa.

Kun NL romahti niin uudet valtaapitävät nostivat taas uskonnon yhdeksi entisestä erottumisen keinoksi. Varsinaiset tavalliset ihmiset olivat jo pitkällä sekularisoitumisen tiellä ja varhaisten bolshevikien ennustus yksityisen uskonnollisuuden ja uskonnonharjoittamisen oli jo varsin pitkällä vaikka se ei tapahtunutkaan ihan niin nopeasti kuin edistysuskoiset olivat toivoneet. Nämä uudet valtaapitävät romuttivat ja heittivät haaskiin hyvän kehityksen hedelmät samassa kasassa monen todella hävitettäväksi joutavan rinnalla sillä jälleen on alettu tuhlaamaan ihmisten toimeentuloonsa tarvitsemia resursseja kiiltäviin kupoleihin ja pappien rensseleihin.


Vieras kirjoitti (507.): ”Tämän maan kieli ja kulttuuri perustuu pitkälle kristillisiin arvoihin.Lähtien Mikael Agrcolasta ja Elias lönnrotin Kalevalan Marjatta hahmoon ,joka on Kalevalassa Jeesuksen äiti .”

Tämän maan kieli ja kulttuuri on pohjimmiltaan tuhansia vuosia vanhempaa kuin sinällään ansioituneet Mikael Olavinpoika ja Elias Lönnroth. Mitä tulee Marjattaan ja poikaansa niin se on vanhojen, kristinuskoa vanhempien runojen päälle liimattu tarina ja keinotekoinen selitys sille miksi tuo Väinämäisen ja kavereiden sankariaika katosi. On otettava huomioon, että kansan runot poimittiin kristillisen uskomus- ja uskontomonopolin vallitessa. Lönnroth olisi tuskin saanut antologiaansa edes julki jollei siihen olisi liitetty rajapintaa kristinuskon valta-asemaan. Toisaalta Lönnroth ujutti Kalevalan loppuun kuitenkin Väiskin lupauksen tulla takaisin kun häntä taas tarvitaan; vähän niinkuin ”I'll be back” ArskaSchw:n sanomana.