Ei kalliopuhdistamoa Eestinkallion asuinalueelle

Maanpäällisen (ja maanalaisenkin) puhdistuksen yksi tilaa vievä vaihe on lietteen ja ns. flokin poisto. Tämä tehdään perinteisessä mallissa hiekalla suodattamalla erittäin laajoilla pinta-aloilla. Hiekan etuna on, että se edistää bakteerikannan ylläpitoa, joka murentaa viimeiset biologiset epäpuhtaudet. Haittana on alueen laajuus ja rakentamisaikaiset kustannukset (betonialtaat). Yksi "yksikkö" maksaa noin 1M€ rakennuskustannuksina tuottamatta vielä mitään. Hiekka myös "kuluu" ja se on vaihdettava määrävälein, jolloin syntyy materiaali- ja kuljetuskustannuksia.
Suomessa on kehitteillä suodatustekniikoita, joilla minimoidaan tilatarpeet ja saadaan aikaiseksi puhdistusteho 98% hapenkulutuksen osalta ja 96% teho forforin osalta. Nämä on todettu kenttäkokeissa, ja suomessa on jo toimijoita, jotka pyrkivät tämän tekniikan hyödyntämiseen lähivuosina. Syynä juuri maankäyttö, tilanpuute ja kasvavat puhdistusvolyymit.
Mielestäni Espoon Veden tulisi huomioida tekninen kehitys jo suunnitteluvaheessa ja suosiolla lähteä etsimään maanpäällisiä ratkaisuja "asumattomilta" seuduilta. Uuden tekniikan rinnalla myös lietteen biopoltto on kehittymässä, joten energiatasapainon kannalta olisi järkevää liittää toimintaan myös polttotekniikat, esimerkiksi sijoittamalla laitokset lähekkäin ja muun jätehuollon yhteyteen.
Yhdyskuntatekniikan paikka ei ole asutuksen keskellä. Jos tämä meneillään oleva suunnittelu liittyykin itse vedenpuhdistukseen, on se silti vasta maankäytön ja asemakaavamuutosten politiikkaa, jolle ei mielestäni virkamiespuolella ole päätösvaltaa annettu. Pannaan hanttiin!