Päivähoidon subjektiivinen oikeus lakkautettava

Suomessa on pääsääntöisesti erinomainen lasten päivähoito ja kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen korkeasti koulutetut varhaiskasvattajat. Se ei kuitenkaan voi ja saa korvata omien vanhempien antamaa hoitoa.

Ainoastaan jos on kyseessä vanhempien työ, perheen sosiaaliset ongelmat, opiskelu tai sairaus, lapsen kokopäiväinen hoito on perusteltua.

Osapäiväinen hoito oli ennen tapa ja kokopäiväistä hoitoa oli ehkä noin 1/4 (?)lastentarhojen toiminnasta. Äidit olivat enemmän kotona kuin nykyään, mutta ei tullut kuuloonkaan että hän jättäisi lapsensa laitoksen hoidettavaksi koko päivän ajaksi silloin kun itse on kotona.

Osa-aikainen hoito tapahtuu lapsen ollessa virkeä. Silloin hän myös hyötyy herkemmin niistä virikkeistä ja kavereista joita päivähoito tarjoaa.

Lapsi jaksaa osa-aikaisen kotoa poissaolon paremmin kuin kymmentuntisen, eikä ristiriitatilanteita hälyn aiheuttamasta stressistä, isoon joukkoon hukkumisesta, väsymyksestä tai vanhempien ikävästä niin helposti synny.

Minne osapäiväryhmät havisivät? Nyt osa-aikainen lapsi on hoidon ajan isossa ryhmässä prosenteiksi jyvitettynä. Jos ryhmässä on useita osa-aikaisia lapsia, päivän kuluessa ryhmän kokonaisluku saattaa nousta varsin korkeaksi. Aamu- ja iltapäivälapset liittyvät ja poistuvat ryhmästä pitkin päivää. Tästä kärsii myös se kokopäiväisen joukko, jonka pitää päivän aikana sopeutua ryhmän vaihteleviin vuorovaikutuskoostumuksiin.

Lapset eivät ole prosentteja vaan tuntevia, kehittyviä (näissä olosuhteissa mihin suuntaan?) ja ryhmässäkin yksilöllisiä tarpeita vaativia yksilöitä.

Tämä ei ole helppoa päivähoidon työntekijöillekään, vaikka he ovatkin suostuneet ja tottuneet joustamaan ja venymään nykyvaatimuksissa ja käytännöissä vaikka mihin!