Mikä kohta on väärä? Voit klikata useita lauseita adressin tekstistä ja kertoa kunkin kohdalla, mikä on totta. Tämä on vapaaehtoista.
Peräkkäiset lauseet yhdistetään yhdeksi väitteeksi. Poista lause klikkaamalla sitä uudelleen.
Uusi rahoitusmalli työttömyyskierteiden katkaisemiseksi
Pitkäaikaistyöttömyys on noussut ennätyksellisen korkealle samaan aikaan, kun julkisen talouden sopeutuspaineet uhkaavat heikentää työllisyyspalveluja. Uhkana on massatyöttömyys ja syrjäytyminen työmarkkinoilta, jolle vetää vertoja vain 1990-luvun laman jälkeinen aika.
Työttömyyskierteiden katkaisemiseksi tarvitaan nopeasti toimia, jotta suhdannetyöttömyys ei muutu pysyväksi rakenteelliseksi työttömyydeksi. Yhtenä ratkaisuna SOSTE esittää Työllisyysrahastolle uutta tehtävää, jonka työmarkkinajärjestöt hallinnoivat yhdessä.
Rahaston rahoitusvastuulle siirrettäisiin työnantajille suunnatut työllistämistuet, joista tärkein on palkkatuki. Rahastoa rahoitettaisiin pääosin työnantajien tekemillä kompensaatiosijoituksilla.
SOSTEn esittämän mallin logiikka muistuttaa päästökauppaa. Työmarkkinasyrjäytyminen tulisi ymmärtää yhteiskunnalliseksi haitaksi, jolle pitää asettaa hinta. Mallissa työnantaja voi työllistää itse, kompensoida muiden tekemää työllistämistä tai alihankkia työpanoksen järjestöltä. Näin työllistäminen ohjautuu sinne, missä se tapahtuu luontevimmin”, avaa mallia SOSTEn elinkeino- ja työllisyyspolitiikan erityisasiantuntija Tatu Raitis.
Työllisyysvastuu koskisi yli 50 työntekijän työnantajia.
Rahastoivaan ratkaisuun sisältyisi niin sanottu työllisyysvastuumalli, joka koskisi yli 50 työntekijän työnantajia julkisella ja yksityisellä sektorilla. Työnantaja voisi täyttää vastuunsa kolmella tavalla: työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä, vammaisia ja osatyökykyisiä sovittujen, työntekijämäärään suhteutettujen raja-arvojen verran, rahoittamalla Työllisyysrahastoa tai alihankkimalla työpanoksia järjestöiltä, säätiöiltä tai sosiaalisilta yrityksiltä.
Erityisryhmien työllistämiseen osoitettuja työnantajavastuita on tavalla tai toisella käytössä lähes kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa, joten ehdotettu malli toisi Suomen mukaan yleiseurooppalaiseen linjaan”, Raitis jatkaa.
Rahastomallin etuna on, että se siirtäisi palkkatuen ja muut työnantajille suunnatut työllistämistuet pois työllisyysalueiden yleiskatteellisen valtionosuusrahoituksen piiristä. Näin palkkatuen rahoitus olisi paremmin suojassa nykyisen rahoitusmallin tuottamilta säästöpaineilta, jotka iskevät erityisesti matalasuhdanteisiin ja kasvavan työttömyyden aikaan.
Nykyinen työllisyyspalveluiden rahoitusmalli aiheuttaa monelle Suomen 45 työllisyysalueesta kasvavia vaikeuksia selvitä lakisääteisistä tehtävistään. Tämä on johtanut vaatimuksiin muun muassa palkkatuen järjestämisvelvoitteen poistamisesta järjestämislaista. Jos palvelut muutetaan harkinnanvaraisiksi, työllisyyspalvelut eriytyvät alueittain ja työttömien eriarvoisuus kasvaa.
SOSTEn mallissa työ- ja elinkeinoministeriö sijoittaisi rahastolle alkupääoman ja osallistuisi sen jälkeen sen rahoitukseen tulosperusteisesti sen mukaan, miten rahastolla rahoitetut palvelut ovat vähentäneet työttömyysetuusmenoja, kasvattaneet verotettavia ansioita ja tuottaneet muita julkisen talouden nettosäästöjä. Tällä tavoin malli tuottaisi ajan mittaan merkittäviä säästöjä julkiselle taloudelle.
Työllisyysalueiden sakkomaksut olisi jäädytettävä väliaikaisesti, ja työttömille tarvitaan terveystarkastustakuu.
Työllisyysvastuumalli on osa SOSTEn työllisyyspoliittista tavoiteohjelmaa hallituskaudelle 2027–2031. Ohjelman pääviesti on, että työttömyyskierteiden katkaisu on asetettava seuraavan hallituksen tärkeimmäksi työllisyyspoliittiseksi tehtäväksi.
Tämä edellyttää, että työttömyyden ja avoimien työmarkkinoiden väliin kehitetään niin sanottuja välityömarkkinoita. SOSTEn ohjelmassa esitetään myös, että työllisyysalueille tulevien, työttömyyden pitkittymisen mukaan porrastetusti nousevien työttömyyskorvausten rahoitusvastuiden eli sakkomaksujen jäädyttämistä jatketaan väliaikaisesti tietyin ehdoin vuoden 2027 yli.
Tämä aika pitäisi käyttää uuden rahoitusmallin rakentamiseen. Lisäksi työttömyyden pitkittymisen riskiin sekä työ- ja toimintakyvyn puutteisiin olisi puututtava nykyistä aikaisemmassa vaiheessa ja voimakkaammin.