VETOOMUS PÄÄTTÄJILLE: MIELENTERVEYSONGELMIEN OIREIDEN SIJAAN HUOMION TULEE KOHDENTUA NIIDEN JUURISYIHIN - YHTEISKUNNALLISIIN ONGELMIIN JA PERUSTAVANLAATUISEEN TURVATTOMUUTEEN
"Jotain on pielessä, jos 10 prosenttia nuorista alkaa olla erikoissairaanhoidon potilaita.” (IS 18.8.2022)
”Lähes kaikki rehtorit kertovat mielenterveyden haasteiden lisääntyneen peruskoulussa” (IS 9.8.2022)
”Mielenterveysongelmien räjähdysmäinen kasvu on yllättänyt kaikki työnantajat Suomessa.” (Yle Uutiset, 17.2.2020)
”Mielenterveysongelmat vievät yhä useamman työkyvyn” (TE, 21.9.2021)
”Opiskelijoiden mielenterveysongelmat lisääntyneet jo 20 vuoden ajan” (MT, 10.3.2021)
”Arto Köykkä ihmettelee, miksi nyt puhutaan lähinnä oireista, eikä mietitä ratkaisuja. Massojen ongelmaa ei voida hoitaa terapeuteilla.” (Yle Uutiset, 17.8.2022)
Me mielenterveystyön ammattilaiset olemme käyneet lukuisia keskusteluja, sekä työpaikoillamme, somen ammattilaisryhmissä että muodollisemmissa yhteyksissä, ymmärtääksemme mitä maassamme on tapahtumassa ja mikä on meidän roolimme. Otsikoita ja tutkimusraportteja löytyy mediasta loputtomasti, samalla tuloksella. Olemme otsikoissa kuvattujen ilmiöiden äärellä päivittäin, mutta yhä useampi meistä kokee että jokin kriittinen raja on nyt tullut vastaan.
Haluamme nostaa päättäjien tietoon erittäin vakavan huolemme siitä, että yhteiskuntamme huomio on yksipuolisesti yksilöiden oireilussa ja pyrkimyksessä oireiden poistamiseen juurisyiden sijaan. Meidät ollaan asettamassa mahdottoman tehtävän eteen, korjaamaan mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja edullisesti sellaista, jota emme voi korjata. Keskusteluissa on oltu harvinaisen yksimielisiä siitä, että mielenterveyspalvelut eivät voi hoitaa perustavanlaatuisia ja arvopohjaisia yhteiskunnallisia vääristymiä, jotka tuhoavat mahdollisuudet turvalliselle kasvulle ja hyvinvoinnille.
Mielenterveyspalveluiden resurssien jatkuvan taivastelun sijaan on viimeinkin nähtävä, että ongelma yhteiskunnassamme on paljon perustavanlaatuisempaa luokkaa kuin mielenterveys- ja sosiaalipalveluiden niukkuus. Emme voi matalan kynnyksen vastaanotolla, tunnetaitokurssilla tai psykoterapiassa hoitaa perusturvattomuutta, joka nousee yhteisön kyvyttömyydestä kannatella jäseniään, sen järjettömän yksipuolisesta ja suoritusperustaisesta arvomaailmasta ja luontoympäristön tuhoutumisesta. Terapia ei ole ratkaisu, ja sen tarjoaminen ratkaisuksi on osa itse ongelmaa. Jatkamalla samaan malliin, yksilön ongelmia korostaen ja hoitaen, me kaikki osallistumme juurisyiden ohittamiseen ja inhimillisen kärsimyksen ylläpitämiseen.
Meillä on käynnissä valtava yhteiskunnallinen kriisi, jota me mielenterveyden ammattilaiset emme pysty hoitamaan vaikka meitä olisi 10 000 lisää. Emme voi korvata turvallista yhteisöä, kokonaiskehitystä tukevaa arkea - päivähoitoa, koulutietä ja opiskelua - tai sisäisestä kelpaavuuden kokemuksesta ja oman paikan löytymisestä nousevaa tulevaisuuden toivoa. Turvallisuuden kokemuksen mahdollistaminen jokaiselle kasvavalle lapselle ja nuorelle tulisi olla päättäjiemme viiveetön ykköstavoite, jos haluamme säilyä hyvinvointivaltiona. Lapsena koettu riittävä turvallisuus, samoin kuin toisella laidalla turvattomuus, muovaavat ratkaisevalla tavalla kehittyvää hermostoa ja vaikuttavat ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn kaikilla elämän alueilla koko elämän ajan.
Me allekirjoittaneet, mielenterveystyötä tekevät, vetoamme teihin, hyvät päättäjät, että kuulette aidosti viestimme ja tuotte tämän näkökulman esiin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä vaatien radikaaleja ja konkreettisia toimenpiteitä pahoinvoinnin juurisyiden äärellä. Kiireellisyysaste on mielenterveystyötä tekevien näkökulmasta kaikkein korkein.
Hyvinkäällä, 18.8.2022
Nina Pyykkönen
erikoispsykologi PsL
lasten ja nuorisopsykoterapeutti, ryhmäpsykoterapeutti (Valvira, KELA)
työnohjaaja STOry, ekoterapeutti, joogaopettaja
Nina Pyykkönen Ota yhteyttä adressin tekijään