Alas karenssit, alas pakkotyö!

Suomessa käydään sotaa. Niiden sotaa, joilla on arvopapereita, niitä vastaan, jotka tuottavat noiden paperien arvon. Työttömistä on tehty vihollisia leimaamalla heidät moraalittomiksi, rikollisiksi ja ”vapaamatkustajiksi”. Tätä viholliskuvaa ei pidä hyväksyä. On elintärkeää käsittää, että tässä sodassa työttömät ja työlliset ovat rintamalinjan samalla puolen. Työttömien asia on myös työllisten. Aivan erityisesti tulilinjalla ovat nuoret ja heidän tulevaisuudensuunnitelmansa.

Suomessa on 1990-luvulta lähtien kehitelty valtiojohtoista ”kuntouttavaksi työtoiminnaksi” kutsuttua orjatyöjärjestelmää. Järjestelmää ollaan nyt kehittämässä kohti ”osallistavaa sosiaaliturvaa”. Siinä työtön voidaan pakottaa työttömyysturvan menetyksen ja toimeentulotuen leikkausten uhalla palkattomaan työhön, josta maksetaan ainoastaan 9 euron päivittäinen kulukorvaus. Tämä on paitsi perus- ja ihmisoikeuksien, myös kansainvälisten orjatyönvastaisten sopimusten ja Suomen rikoslain vastaista. Rikoslakimme kieltää kiskonnantapaisen työsyrjinnän.

Kyseessä on hyökkäys palkkatyötä vastaan. Miksi maksaa palkkaa, jos työvoimaa on saatavilla aivan ilmaiseksikin? Vähintäänkin palkkatuen ja sitä vastaavien mekanismien kautta palkanmaksuvelvoite siirretään veronmaksajille. Laskun maksavat palkansaajat, sillä verojen maksaminen pääomatuloista on tehty lähes vapaavalintaiseksi.

Palkansaajien on ymmärrettävä, että "laiska työnvieroksuja" on heidän paras liittolaisensa. On vallalla kehitys, joka uhkaa palkansaajien elämänlankaa: ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Mitä hyötyä siitä on, jos se voidaan katkaista mielivaltaisella karenssilla? Ihmisten valitetaan olevan työhaluttomia. Tietenkin he ovat sitä. Ellei työstä saatava palkkio ole suhteessa sekä työn tuottamaan arvoon että sen tuottamaan vaivaan, työtä ei kannata tehdä. Paras tapa pyrkiä kohtuulliseen palkkatasoon on kieltäytyminen työstä riistopalkalla. Tämä koskee erityisesti ns. pätkätöitä. Organisoituminen ja lakkoilu on mahdotonta, jos työpaikka vaihtelee alituiseen.

Ihmisellä ei ole moraalista velvoitetta tehdä työtä. Sen sijaan ihmisellä on oikeus elää. Perustuslakimme takaa Suomen kansalaiselle oikeuden _valita itse_ työnsä ja elinkeinonsa. Perustuslakiin on myös kirjattu oikeus perustoimeentuloon, mikäli ihminen ei kykene hankkimaan _ihmisarvoista_ elantoa. Näiden perustuslaillisten oikeuksien valossa on selvää, ettei ihmistä saa osoittaa tai pakottaa työhön toimeentulon tai yksityisyyden menettämisen uhalla. Sellainen työ, jota tehdään pakotettuna, ei ole ihmisarvoista. 

Oikeus toimeentuloon ei synny työstä, vaan siitä että on ihminen. Vastaavasti työ tuo mukanaan oikeuden tulla palkituksi tuon perustason yli. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on kumottava. Mutta vaatimuksissa on rohjettava mennä vielä pidemmälle: työttömyysturvan karenssit, eli työttömyyskorvauksien katkaiseminen, on kokonaan poistettava kaikilta täysi-ikäisiltä työttömiltä työnhakijoilta. Samoin on poistettava toimeentulotuen leikkaukset. Työvoimapolitiikka on palautettava juurilleen, työnvälityksen hoitamiseen. 

On erityisen irvokasta, kuinka omaisuutensa tuotoilla elävät paheksuvat köyhiä joutilaita. Tämän joutilaisuuden kun tulisi kuulua yksinomaan rikkaille. Niinpä he uhkaavat köyhiä: "minä uhkaan sinua nälällä ja epäinhimillisillä olosuhteilla, että saisin sinun palkkasi alas ja aina vain suurempia osinkoja itselleni".

Omistavan luokan joutilaisuus on taattava kaikille, sillä siitä nousee kaikki luovuus.

Automaatio tulee lähitulevaisuudessa korvaamaan kaiken yksinkertaisen ja yhä monimutkaisemmankin työn. Siksi ammatissa olevan kannattaa muistaa: osoita solidaarisuutesi työttömille ja heidän taistelulleen oikeuksiensa puolesta, sillä sinä voit pian olla yksi heistä.

Sota nuoria vastaan näkyy koulutuksen saralla. Kaikkialla viesti kuuluu: mene kouluun, mene töihin, mene nopeasti mihin tahansa. Tämä on paras tapa tuhota tulevaisuutensa, sillä tuo "mikä tahansa" saattaa olla automatisoitu ensi torstaihin mennessä. Ainoa keino selvitä on luoda jotakin uutta. Se on hidasta ja vie aikaa, ja ehkä intressimme ei olekaan mennä palkkatyöhön, vaan jollakin toisalla tapaa osallistua maailman luomiseen. 

Tietokoneaikana vallitsee jo täystyöllisyys. Kysymys kuuluukin: kenelle ja mihin tuon työllisyyden luoma vauraus kasaantuu? Kahden vahvimmin elämässämme näkyvän yhtiön, Facebookin ja Googlen varallisuus syntyy siitä, mitä joka päivä koneillamme teemme - elämästämme, koska työpanos ei vaadi enää työpaikkaa. Wikipedian sisältö syntyy siitä mitä ihmiset sinne vapaa-aikanaan kirjoittavat. Esimerkkejä on jo loputtomiin. Robottitehtaiden ja 3D-printtauksen aikakaudella työpaikkojen merkitysjatkaa vähenemistään.

On aika taistella vastaan. Alas karenssit, alas pakkotyö!

Luisa-Claudia Sovijarvi    Ota yhteyttä adressin tekijään