Huostaanottoja ei valitetavasti pystytä valtion budjetin takia tekemään läheskään niin paljon kun todellinen tarve oikeasti olisi.

Aivan varasti ketään ei huostaanoteta yksin koulun antaman palautteen takia.
Huostaanottoa edeltää pitä perheen tukeminen / tarkaileminen perhetyön avulla.

Huostaanotto on viimeinen keino kun vanhemuus ei onnistu ja lapsen tasapainoinen kasvaminen on vaarassa.

Valitettavasti asia on niin että joskun vanhempien oikeus lapseen menee joskus lapsen hyvin voinnin edelle.

On tilanteita että väliaikaisen sijoituksen aikana lasta palautetaan kotiin vanhempien luokse ja saman tien haetaan takaisin naapurien ilmiannon perusteella.

#3: Jussi Jaakkola - faktaa

"Huostaanotto on viimeinen keino kun vanhemuus ei onnistu ja lapsen tasapainoinen kasvaminen on vaarassa."

 

Tuo on täyttä valhetta, useassa tapauksessa vanhemmilta ei kysytä yhtään mitään, vaan heitä vedätetään kertomaan jotain negatiivista lapsestaan - vanhemmat kuvittelevat auttavansa asian hoidossa - jota sitten käytetään huostanoton perusteena.

 

#3: Jussi Jaakkola - faktaa

Kyllä pelkkiin huostaanottoihin on jatkuvasti rahaa löytynyt... Niitä estäviin avohuollon tukiin sen sijaan ei, koska valtiontukea ei lasketa niiden perusteella, vaan tehtyjen  huostaanottojen kappalemäärän mukaan.

Ministerit selittävät, että kunnat eivät käytä eduskunnasta budjetoituja rahoja sinne, jonne ne on tarkoitettu, koska ne eivät ole korvamerkittyjä. Kukahan ne mahtaa jättää merkitsemättä... Eduskunnalla on lainsäädäntövalta ja ne olisivat voineet riittävillä sanktioilla pakottaa kunnat lakien noudattamiseen kuntien itsehallintolain estämättä, jos vain poliittista tahtoa olisi ollut.

Lapsen tasapainoisen kehityksen vaarantumiseen on paljon muitakin syitä kuin riittämätön vanhemmuus; jos riittäviä ehkäiseviä tukia olisi tarjolla, tuollaista termiä ei muuten ikinä olisi keksittykään. Ja viimeinen keino ei huostaanotto todellakaan ole ollut enää vuosiin, vaan ikävä kyllä turhan usein ainut ja ensimmäinen. Lumetukea tarjoavat kyllä monetkin kunnat, suosituin on perhetyö, jonka oikeasta kohdentamisesta ei voi puhua, jos esim. koulu tekee ilmoituksia lapsen oireilun takia, joka johtuu kunnan tarjoaman erityisopetuksen kurjasta tasosta.

Vanhempien oikeuksista ei ole ollut enää vuosiin mitään jäljellä, siitä on pitänyt esim. Perhehoitoliitto ansiokkaasti huolen. Kun etenkin päihdeperheiden pienet lapset on pyritty sijoittamaan perheisiin, on se runsaan 5000:n sijaisvanhemman kohdalla ainut huostaanoton muoto, mitä he pääsevät työssään näkemään. Erityisesti liiton puheenjohtaja on ajanut sijaishuollon oikeuksia niin tarmokkaasti, että ne ovat jättäneet lasten ja vanhempien oikeudet kauas jälkeensä. Melkein puhki kulunut esimerkki pysyvien sijoitusten perustelulle on käytetty sitä, että muka vanhemmista johtuen lasta pompotellaan kotiin ja sijoitukseen. Se ei ole pitänyt vuosiin paikkaansa, jos sitä nyt ikinä on tapahtunutkaan. Tuntuu muuten tosi uskomattomalle ja vastuuntunnottomalle, että sosiaalitoimen vastuulla oleva lapsi palautettaisiin noin vain aina ja aina kotiin, josta jatkuvasti tehdään ilmoituksia.

Esimerkiksi Lamminen & Rantasen opinnäytetyön yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa sosiaalitoimen ja sijaisperheiden hoitosopimuksista purkautuu sijaisperheestä johtuvista syistä. Niitä on esim. perheen muutto, sijaisvanhempien avioero, toinen vanhemmista alkaa opiskella, aletaan rakentaa taloa, sijaishoitajan väsymys, myös perheen omien ja sijoitettujen lasten väliset ongelmat mainitaan yhtenä syynä. Merkittävä tieto tuossa tutkimuksessa on se, että sopimus purkautui 17,5 prosentissa tapauksia sijaisperheessä tapahtuneen lapsen kaltoinkohtelun takia.

#3: Jussi Jaakkola - faktaa 

 Tässä yksi esimerkki huostaanotosta: Lasten aiti vei lapset sosiaalitoimistoon, koska ei jaksa enään hoitaa niitä. Äiti on 29v. Kotona lastensa kanssa, useita tukiperheitä esim. nuoremman lapsen 1v mummo haluaa pitää vaikka kaikki viikonloput lasta luonaan. Lapset ovat kahdestä eri isästä. Vanhempien 4 ja 7 v lasten isä pitää lapsia joka toinen viikonloppu. Avohuollon palveluita tarjotaa päiväkerhona.

Sos. virkailija vie lapset Pienten lasten vastaanottokotiin, sijoitettavaksi. Lapsien isille ei asiasta kerrota mitään, muidenkaan lähiomaisten mahdollisuutta ottaa lapset ei sos.virkailijan toimesta kartoiteta.

Isät saavat tiedon muodossa: Elatusmaksunne siirtyvät Turun kaupungille xx.xx.2011, lapset ovat olleet jo kaksi viikkoa lastenkodissa.

Molemmat isät ovat yhteishuotajia suhteessa lapsiinsa.

Isiä ei kunnioiteta missään vaiheessa, joten aikanaa prosessi johti huostaanottoon ja sijaisperheeseen. Kaikki vakuuttelut olivat turhia, jopa Turun hallinto-oikeus ei huomioinut todistajia, vaan päätös kirjattiin prikullee sos. viranomaisen hakemuksen perusteella, sana tarkasti.

Todistajat viittasivat lastensuojelulakiin useaan eri otteeseen, pienemmän lapsen isoäiti on opettaja. Kaikki kaikui kuuroille korville.

Nyt lapset ovat sijaisperheessä, tapaamiset 4 viikon välein sunnuntaina, sijaisperheen kodissa.

Missä on toisen huoltajan oikeudet? Missä on lapsen oikeudet? Missä biologisen sukulaisen oikeudet. Olemme vakaavaraisia, töissäkäyviä, tavallisia suomalaisia isiä.

 

Tarina saa todella mielen kiitoisen vaiheen lasten sijoittamisen jälkee. Lasten äiti meni heti naimisiin uuden miehen kanssa.

JA HALOO nyt hän odottaa uutta vauvaa.

Hehkutaa asiaa FACEboogissa, kuinka onnellinen hän on.

Nimimerkki. Neuvosto - digtaattorin peukalon alla, suomessa 3011