"löysit peräti yhden"...

Ihan kun tämä kirjoittaja tuntisi minut jostain. Taitaa olla trolli liikkeellä.
Kuitenkin esimerkkejä yli 10 v. työkokemuksella löytyy enemmänkin.

Henkilökohtaisesti mielestäni paras vaihtoehto tässä olisi se että tällaisissa uhka- tai väkivaltatilanteissa rikosilmoituksen tekijä olisi se taho jonka palveluksessa työntekijä on, eikä yksityishenkilö joka joutuu työtehtävissään kaltoin kohdelluksi. Jos esim. sairaalan tiloissa rikotaan irtaimistoa, sairaanhoitopiiri tekee rikosilmoituksen ja sillä selvä. Jos hoitajana otat turpaan työtehtävissä, työaikana, työpaikalla, työnantajan vaatimassa asussa, joudut yksityishenkilönä nostamaan syytteen ilman sairaanhoitopiirin tukea. Ja luultavasti häviät vielä koska kyseessä on poikkeuksetta potilas, jolloin laki on pääsääntöisesti potilaan puolella. Pientä ristiriitaa?

Mikäli nämä tapahtuisi yksityishenkilönä vapaa-aikana työn ulkopuolella, olisi asia luonnollisesti eri. Ei virka-asema saa asettaa ketään lain ulkopuolelle.

Ihan ekana: arvostan ja kunnioitan adressia puoltavia näkemyksiä, mutta olen osittain joistakin asioista eri mieltä.

Jos otat työpaikalla turpiin, sinun ei tarvitse hoitaa asiaa asianomistajarikoksena. Vuoden 2011 alusta tuli voimaan lakimuutos, joka takaa, että jokainen työntekijä, joka kohtaa väkivaltaa (joutuu pahoinpidellyksi, huom: myös lievä pahoinpitely) on joutunut sellaisen teon uhriksi, jossa loppuhomman hoitaa syyttäjä. Ennen tuota lakiuudistustahan lievä pahoinpitely oli asianomistajarikos, joten työntekijä joutui ajamaan rikosprosessia itse. Nyt sen hoitaa syyttäjä. Koskee kaikkia aloja: niin poliiseja, ensihoitajia kuin vaikkapa hotellin respaa.

Toki tässä ilmoitus täytyy siis tehdä, eihän syyttäjä tiedä asiaa, jollei poliisi ole siitä ilmoitusta kirjannut ja toteuttanut esitutkintaa sekä toimittanut asiaa syyteharkintaan.

Minusta tässä adressissa on hyvää: se aiheuttaa keskustelua. Mutta adressin vaatimuksia ei tule päästään sellaisenaan voimaan.

Suurin syy on todellakin oravanpyöräilmiö (jokainen varmaan osaa ajatella nokkaansa pidemmällä mitä tarkoitan), ja se, että tällaisella lainsäädännöllähän annettaisiin yhteiskuntaan todellakin se signaali, että VIRANOMAIStoimijat tai niiden edustajat pelkäävät rikollisia. Mitä hittoa!?

Toisena syynä on todistelun uskottavuus. Mielestäni todistelun uskottavuus kärsii, jos se tehdään ilman henkilötietoja tai tuntemattomana vaikka se tehdäänkin virkavastuulla ja vieläpä todistajan valan/vakuutuksen velvoittamana. Tämä ei ole demokraattisen Suomen eikä oikeusvaltion edun mukaista.

Kinkkinen juttu, myönnän sen, mutta silti pitää ajatella kokonaisuutta eikä vain omaa yksittäistä pelkoaan, joka jo sinänsä on mielestäni ja kokemuksestakin amerikkalaisleffojen todistajainuhkailusta tullut mielikuva. On minullekin yksi tapaus kotiin soittanut ja hiukka suutaan soittanut, mutta siihen se on jäänyt.