Jokaisen maanviljeliän oikeus on saada riittävää korvausta tuotteesta.

Emme voi keskittyä siihen, että maanviljelijöiden elanto perustuu täysin tukijärjestelmään. Eihän siinnä ole järkeä, kun se raha mitä maanviljelijöille maksetaan tukia valuu lähes suoraan kauppiaan taskuun, jos mietitte asiaa miten maanviljeliä tekee tilinsä.

Esimerkiksi lypsytilallinen saa maidostaan muutamia senttejä litralta vs. kaupassa se maksaa halvimmillaan siinnä 70senttiä litralta. Mistä lypsytilallinen sitten saa sen osuuden mitä tuotantoon ja muuhun on kulunut kustannuksia? Tukijärjestelmästä, mikä todenteolla takkuaa tällähetkellä hienojen byrokraattisten "selkeyttämisien" kautta. Eli lyhyesti tulkittuna EU maksaa tukia jotta kauppiaat saisivat paremman katteen.

Saadaksemme tilojemme jatkuvuus ja kannattavuus turvattua on ruvettava toimiin, jottei tämä elinkeinonmuoto ole kohta historiallinen muisto menneisyydessä.

#77: -  

En huomannut mainita psykologiksia seikkoja, joita vastaan moni tilallinen taistelee.

Direktiivit aiheuttavat pakotteita mitä on noudatettava. Maanviljeliöiden pykäläviidakko kasvaa päivä päivältä ja jokaisen olisi kuitenkin ymmärrettävä ne vaateet, jotta pystyisi harjottamaan elinkeinoaan. Tämä jatkuva muutos ja pitkät päivät ajavat kuitenkin monen ahtaalle henkisesti.

Tiedän itse nuoresta iästäni huolimatta monia jotka kärsivät hyvin paljon henkisesti. Kaksi burnouttia läpikäyneenä voin sanoa, että pienemmät rahahuolet vähentävät stressiä. On meidän kansalaisten tehtävä tuoda nämä ongelmakohdat esille ja viedä ne eteenpäin.