#11: Iera - Luonnotonta?

Masennus on sellainen sairaus, että siihen voi sairastua ilman, että siihen on mitään varsinaista näkyvää selvää syytä. Heillekin annetaan oikeus siihen tilaan. Mutta sureville asetetaan jotenkin kai suuremmat odotukset. Ikäänkuin sureminen on suorittamista ja suoriutumista. Jos ihminen voi masentua ilman syytä, eikö ole aika päivänselvää, että ihminen voi masentua lapsensa menetettyään. On totta, että pitkittynyt suru voi olla merkki surun komplisoitumisesta, johon tarvitaan ammattilaisen apua.  Kuten saattaa olla ystäväsi tapauksessa. Suru lamaa aina alkuvaiheessa, mutta toimintakyky palaa vähitellen. Itsellä on tapana sanoa, ettei lapsen menetyksen surusta pääse koskaan yli. Mutta suru muuttaa onneksi muotoaan ja sen kanssa oppii elämään. Mutta se on mukana lopun elämää.

#36: Saija Sorvari - Re: Luonnotonta?

 Ja siinäkin on hyvä vetää rajaa, onko ihminen masentunut vai uupunut. Joillekin lapsen kuolema on ollut uuvuttava matka kohti hautajaisia. Joillekin se tulee salamana kirkkaalta taivaalta. Jos ihminen masentuu, on hänen mielensä rikki. Hänen mieli ei voi käsittää jotain eikä irtipäästää. Jos ihminen uupuu, on mieli kirkas, mutta keho ei jaksa. Lääketiede, eikä terapiajärjestelmämme tunnu vielä tuota käsittävän. Aina jos ihminen on lanatilassa, ujutetaan masennuslääkkeitä. Aika usein, ellei aina, ihminen tarvitsisi vain lepoa ja rakkautta. Ne ovat parhaat lääkkeet niin lapsen menettämiseen kuin mihin tahansa menetykseen elämässä.