#102: Meri - mietiskelyä kateudesta.

Olet Meri niin oikeassa. Monet pelkäävät että; Eihän-tuo-vammainen-vain-saa-ny-yhtään-mitään-enemmän-kuin-minun-oma-lapseni... KATEUS ON kamala asia..

Mutta monille ei ehkä ole vielä auennut se, että oikeasti pienikin infektio voisi olla Arvolle kohtalokas, ei vain sitä että ollaan ny muutama päivä kuumeessa.. Eikä sekään, että Arvo kävisi todellakin varmasti mieluummin omaa lähikouluaan, perusterveenä lapsena, joka voi altistua ihan rauhassa kaikille pöpöille ja olosuhteille pelkäämättä että henki menee..

Moni ei vielä ehkä ole oivaltanut, että taustalla on todella vakavat perustelut sille, ettei sitä isoa lähikoulua voi todellakaan käydä.. Ettei äiti sitä erikoisuuden tavoitteluaan tee, vaan pitääkseen poikansa hengissä jotta hän voisi oppia ja elää päivän kerrallaan..

#136: marja - Re: mietiskelyä kateudesta.

Kyllä, juuri näin. En todellakaan ole enkä halua olla pyytämässä Arvolle mitään ylimääräistä. Vain hänen erityisyytensä huomioimista - että hän voisi olla elossa mahdollisimman pitkään.

Jos minä äitinä en pidä hänen puoliaan, niin kuka sitten? En pystyisi elämään itseni kanssa, jos jossain tilanteessa en olisi pitänyt Arvon puolta ja hänelle sen seurauksena sattuisi jotain vakavaa. Minä teen sen, minkä pystyn. Leijonaemojen usein käyttämää sitaattia lainatakseni: "On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa... Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta." (Leijonaemojen tarinat WSOY 2005, olen yksi kirjoittajista)