Minun koirani eivät puhu suomea eivätkä mitään muutakaan tuntemaani kieltä. Jos puhuvat, on kuulossani vikaa. Tänäkin aamuna toinen rapsutti itseään niin intensiivisesti, että ei ehtinyt hätistelemään kaveriaan, joka tuli nuuskimaan sen kuonoa pitkäksi aikaa. Kun sitten rapsuttaja oli riittävästi rapsutellut, kääntyi ja napsautti haistelijalle hampaitaan toisen kuonon vieressä sen verran selvästi- purematta - että toinen tiesi olleensa liian tungettelva. Minusta tuo oli fyysistä keskustelua. sitä näen päivittäin niiden välillä. Ja sitten Cesar ei saisi puhua fyysisyydestä!

Jos nyt joku eläinten hyvinvointitieteen maisteri on eri mieltä Millanin kanssa ja arvostaa vain korkeakoulutietoa, niin hyvä niin. Olisi nyt sitten samantien tohtori.. Sen verran on tätä tieteellisen maailman eipäsjuupas -meininkiä sivusta joutunut seuraamaan, että toivon vain, että Suomesta ei tule kankeata älyeliitti-Suomea, jossa poikkeuksellinen lahjakkuus ei ole mitään, kun ei ole korkeakoulutodistusta. Olen törmännyt monenlaisiin maistereihin elämäni varrella. Parhaat ovat niitä, jotka hallitsevat sekä teorian että käytännön ja ihan nöyrin mielin kykenevät kyseenalaistamaan oman kaikkitietävyytensä, ja osaavat ihan oikeasti kuunnella. Jos ei luule jo kaikkea tietävänsä, on kenties helpompi oppia uuttakin.

#569: oppia ikä kaikki - nöyryys c. paperitiikerit

Ei niin, enkä mä jaksa selittää. Ei minun tarvitsekaan, mutta käytösongelmiahan vaan ratkoa pitäkin. Ei ongelmatomissa mitään ratkomista ole!

On näitä tämän koulukunnan edustajia täällä Suomessakin. Ja töitä riittää. Pahinta ovatkin ne koiranomistajat, jotka eivät saa koiriaan ruotuun yleisillä paikoilla! Ei juuri kukaan syytä koiria huonotapaisiksi vaan omistajia typeryydestä.

Tilannetaju ei tunnu olevan yleistä.