Adressin vetoomusteksti on – niin kuin pitääkin olla – maltillinen. Kiitos laatijoille.

Kysymys ei liene hiippakunnan pelastamisesta vaan tuomiokapitulin sijainnista – ei myöskään myötätuntoisuuden hakemisesta Lapualle paikkakuntana vaan siitä, että kapitulin sijainnilla Lapualla on ollut ja on syvällistä ja myönteistä merkitystä hiippakunnalle ja luterilaiselle kirkolle.

Kysymys on siitä, että hiippakunnan hallinnon sijainti tai tässä tapauksessa sijaintipaikkakunnan muuttaminen on teko ja ele, jota varmasti tulkitaan herkällä korvalla. Millainen ele on muuttaa viimeisiä alueellisia palvelumuotoja neutraaleista vaihtoehdoista maakuntakeskukseen? Adressissa on kysymys siitä, että tuomiokapitulin sijainti Lapualla on tukenut ja tukee kapitulin ja hiippakunnan tasapuolisia vaikutusmahdollisuuksia kaikissa hiippakunnan maakuntakeskuksissa. Kolmen keskenään erilaisen maakuntakeskuksen hiippakunnassa alueellisen tasapainon tärkeä rakennusaines on tuomiokapitulin ja – kirkon sijainti Lapualla.

Palaisin vetoomustekstin ohi sijaintipaikkakuntakeskustelun juurista kahteen, homeongelmaan ja aloitteeseen sijaintipaikan muuttamisesta. Homeisessa kodissa ei kenenkään pidä asua eikä homeisessa työhuoneessa tehdä töitä. Homeongelmat on poistettava. Se on normaali menettely. Tuomiokapitulin kohdalla se tarkoittaa piispalan ja kapitulin vanhan osan korvaamista uusilla tiloilla. Kapitulin uuden osan käyttöä voidaan tarvittaessa jatkaa. Tämänkertaista aloitetta kapitulin siirtämisen selvittämisestä eivät ole tehneet seinäjokelaiset. Se on syntynyt kapitulissa. Tosin hiippakuntavaltuuston seinäjokelaiset edustajat ehättivät tekemään aloitteen myöhemmin syksyllä.

#15: Pentti Lemettinen, rovasti -

Olisit, Pentti, voinut kumminkin selkeästi, vahvasti ja pelkäämättä kertoa myös ( pappi kun olet ) vaikkapa siitä kuinka Lapualla - ja nimenomaan Lapualla - on veisattu aina, niin rauhan aikana kuin sodasta palattaessa. Lapualaiset ovat veisanneet ystäväkodeista lähtiessään ja teatteriesityksen jälkeen. Pentti! Otaksun, että olet lukenut Olavi Kareksen kirjoittaman viisiosaisen Heränneen kansan vaelluksen ja saman Kareksen tekemän elämäkerran N. G. Malmbergin elämästä, elämäkirjan nimeltä Palava kynttilä.

 

Maltillista tahi ei: mutta minusta papit voisivat puhua väkevästi Lapuan lähes 200 vuoden ajan todellisuutta olleesta väkevästä hengellistä elämästä, johon kuuluvat oivalliset virret ( veisatuimmat vrt. Oi  Herra, jos mä matkamies maan ovat lapualaisten tekemiä. ) ja kohtikäyvät puheet. Prosentuaalisesti ajatellen - väkimäärään nähden - ehkei vieläkään ole miltään muulta paikkakunnalta tullut pappeja niin paljon kuin Lapualta. Rakenteista toki saa puhua, mutta henkeä, ja uskallan sanoa Henkeä, ei pidä unohtaa. Ei henkeä eikä liikehdintää. Ei sitä mikä yhä on. Siitä paljolti kiitos monille 1800- luvun ja 1900-luvun papeille ja muille heränneille, jotka rohkeasti ja ymmärtäen syöksyivät ytimeen. Niin pitää olla myös tulevaisuudessa. Siihen auttaa sekin, että tunnustetaan historia ja tunnustetaan, että meitäkin ennen on ajateltu. Joskus jopa nykyistä ydykkäämmin. Lapuan puolesta hautaan asti.

#15: Pentti Lemettinen, rovasti -

Homeongelmaan vielä haluaisin lisätä sen, että ongelma on kansallisesti yleinen ja yleistä on myös hidas korjausrakentaminen. Millaista ammattiylpeyttä rakentamisen toimialalla vielä on vai onko sitä enää ollenkaan kaikkinaisen tehostamisen tuloksena? Mentaliteetti pitäisi kaikilla olla sama: Homeongelmiin tartutaan ja ne poistetaan pikapikaa, ja jätetään kustannustehokkuusajattelu taka-alalle, joka varsinaisen ongelman on alkujaan varsin todennäköisesti aiheuttanutkin.