Työtön, muttei arvoton!

Annoin sympatiastani allekirjoituksen. Olen kokenut itse toisaalla, miten työllisyyspolitiikka on syrjäyttävää. Tämä on niin rikas maa, että on halvempaa syrjäyttää ihminen työelämästä kuin tarjota sellaista tukea, jolla ihmisarvoinen elämä säilyisi.

Yhteiskuntamme arvojen mukaan ihmisyyden lähes yksinomainen mitta on tuottavuus. Työtön on tuottamaton eli arvoton, joten häneen satsatut varat katsotaan menetetyiksi. Työtön on toisarvoisessa asemassa myös terveyspalvelujen käyttäjänä. Väitän, että työttömyyden pitkittyessä jokaiselle kehittyy myös työkykyä alentavia terveydellisiä tekijöitä.

Työtön pitäisi nähdä potentiaalisena työvoimana, mutta näin ei tehdä. Mieluummin kuskataan työntekijöitä Aasiasta tänne, ja annetaan työttömien sortua ahdistuksen alle.

Olet kyllä monella tapaa oikeassa ja siksi täällä Jyväskylässä ollaankin noustu barrikadeille näiden asioiden takia. Tuloerojen kasvattaminen ja ihmisten syrjäyttäminen yhteiskunnasta tuntuvat olevan arkipäivän politiikkaa, vaikka juuri talouden taantuman hillitsemiseksi olisi tärkeää pitää mahdollisimman moni työssä ja tukea ihmisten työllistymistä. Tuntuu, että tätä ei ole oivallettu. Samoin olen vahvasti sitä mieltä, ettei nykyinen työttömien pallottelu luukulta toiselle ole ihmisarvoista elämää - moni tekisi työtä, mutta tarvitsee apua sen löytämiseksi ja pitkän aikaa työttöminä olleet luonnollisesti kuntoutuakseen.

Meillä täällä Jyväskylässä iso osa työllistysmisrahoista on suunnattu kolmannen sektorin työpaikkojen tukemiseen. Tälle samalle kolmannelle sektorille on myös sysätty suuri vastuu hoivasta ja uusintamisesta. Vastuuta ei suinkaan ole näiden leikkausten alla vähennetty - päin vastoin kolmannelle sektorille pyritään aktiivisesti sälyttämään lisää tehtäviä, mutta varoja vähennetään. Tällainen logiikka on luonnollisesti kestämätöntä - kuinka tehdä ilman varoja ja tukea työtä, jota kaikki yhdessä kutsuvat tärkeäksi?

On röyhkeää, että työtön usein nähdään täysin arvottomana yhteiskunnan, tai tässä tapauksessa kaupungin, varojen tuhlaajana, eikä täysiarvoisena yhteiskunnan jäsenenä ja, kuten Outi sanoit, potentiaalisena työvoimana. Ei tässä yhteiskunnassa ole yhtään tarpeetonta ihmistä ja se pitäisi yhteiskunnan ja päättäjienkin tajuta - muutenkin kuin juhlapuheissa.