Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyn käyttö oppilaiden kanssa:
Eri ikäryhmille sopivat lähestymistavat

Tämä verkkomateriaali on kehitetty opettajien tueksi, kun he valmistautuvat vierailemaan oppilaidensa kanssa Yad Vashemin ”Ei lasten leikkiä: Lapset holokaustissa – luovuutta ja leikkiä” kiertävässä näyttelyssä omissa yhteisöissään. Näyttelyyn sisältyy myös kaksi videota.

Huomautus opettajille: Suosittelemme lämpimästi, että opettajat tutustuisivat näyttelyn paneelien (yhteensä 17) sisältöön (tekstit, valokuvat ja esineet) ennen kuin ryhtyvät käymään niitä läpi oppilaiden kanssa. Tämän lisäksi on suositeltavaa, että opettajat ohjaisivat oppilaitansa näyttelyssä, jotta vältytään tilanteelta, jossa oppilaat ohjaavat itse itseään ilman kunnon valmistautumista tai vain kuljeskelevat ympäriinsä.

Opettajat, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan tämän näyttelyn verkkoversioon, voivat seurata linkkiä englanninkieliseen versioon:
http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp

Pedagogiset tavoitteet
Näiden aktiviteettien aikana oppilaat:

• oppivat juutalaislasten maailmasta ajalta ennen holokaustia, sen aikana ja jälkeen
• keskittyvät henkilökohtaisiin tarinoihin
• tutustuvat ensikäden lähdemateriaaleihin, kuten valokuviin, esineisiin ja todistuksiin
• kasvavat empatiakyvyssä uhreja kohtaan
• pohtivat lasten universaaleja, suojeltavia oikeuksia

Luokkatasot
Tämä näyttely soveltuu eri ikäryhmille ja luokkatasoille. On kuitenkin tärkeää, että opettajat kehittävät ikäryhmälle sopivan lähestymistavan oppilaiden kognitiivisen ja emotionaalisen tason mukaisesti. Tämä materiaali tarjoaa eri ikäryhmille soveltuvia aktiviteetteja niin peruskoulun ala- ja yläasteen kuin lukioikäryhmien oppilaille.

Johdanto
Holokausti muutti juutalaislasten elämänkulun radikaalilla tavalla suurimmassa osassa Euroopan maita. Juutalaislasten ”normaali” lapsuus päättyi äkkinäisesti, ja he joutuivat kamppailemaan usein ylitsepääsemättömissä olosuhteissa erityisesti jatkuvan nälän, epätoivon ja vaaran keskellä. Juutalaislapset joutuivat lisäksi monesti ottamaan aikuisille kuuluvan vastuun omille harteilleen. Tämä näyttely valottaa heidän päivittäistä eloonjäämiskamppailuaan, kuin myös heidän ponnistelujaan säilyttää lapsuutensa kovasta ympäröivästä todellisuudesta huolimatta.

Näyttelyssä vierailun aikana opettajien tulisi kohdistaa huomio juutalaislasten holokaustin aikaisiin koettelemuksiin ja korostaa erityisesti uhrien ”varastettua lapsuutta” sekä heidän altistumistaan jatkuvalle pelolle, kauhulle ja äärimmäisille perhe-elämän muutoksille.

Tässä näyttelyssä nostetaan esille juutalaislasten leluja ja piirustuksia, jotka saivat monesti aivan eri merkityksen holokaustin aikana.

Leikit ja pelit on tarkoitettu lapsille normaalisti sekä viihdykkeeksi että myötävaikuttamaan heidän kognitiiviseen ja emotionaaliseen kehitykseensä. Lelut tuovat monesti myös turvallisuuden tunnetta lapsille. Holokaustin aikana lelut edustivat usein juutalaislapsille heidän onnellisia päiviään ajalta ennen heidän maailmansa murenemista – toisin sanoen linkkiä heidän menneisyyteensä.

Piirrokset toimivat monesti ikkunana lasten sisäiseen maailmaan kuvastaen heidän tunteitaan ja unelmiaan. Piirustuksista heijastuu usein se, miten lapset prosessoivat kokemuksiaan ympäröivästä maailmasta. Holokaustin aikana juutalaislapset pyrkivät yhtäältä säilyttämään muistonsa ja toisaalta kamppailemaan muuttuvien realiteettien kanssa.

Katsaus näyttelyyn

Näyttelyn 17 paneelia keskittyvät juutalaislasten elämään niin ennen holokaustia kuin sen aikana ja jälkeenkin.

Ennen holokaustia: Opettajien tulisi kohdistaa huomio siihen, millaista juutalaisperheiden elämä oli ennen kuin se tuhoutui täysin. Oppilaat kehittyvät empatiakyvyssään juutalaislapsia kohtaan, jotka elivät normaalia elämää, nauttivat turvallisuudesta ja perhe-elämän lämmöstä.

Holokaustin aikana: Opettajien tulisi korostaa niitä muutoksia, joita juutalaislapset joutuivat kohtaamaan, kuin myös heidän ponnistelujaan saadakseen yhteyden aiempaan todellisuuteensa. Oppilaat tutustuvat uhrien lapsuusaikaisiin leluihin ja oppivat lasten mielikuvituksen käytöstä kaaoksen keskellä.

Holokaustin jälkeen: Opettajien tulisi esittää keskustelevia kysymyksiä oppilailleen, esimerkiksi: Miten nuoret voivat jälleenrakentaa elämänsä, jos ei ole muodollista koulutusta? Mitä tapahtui sodan jälkeen niille juutalaislapsille, jotka selvisivät hengissä holokaustista? Oppilaat tutustuvat holokaustista eloonjääneiden lasten elämäntarinoihin ja oppivat siitä, miten nämä pääsivät jälleen sisälle läntiseen yhteiskuntaan ja perustivat perheitä – usein vastoin kaikkia odotuksia.

Ehdotuksia peruskouluikäisten oppilaiden opastamiseksi

Ennen näyttelyyn tutustumista opettajien tulisi pyytää oppilaitaan tuomaan vierailupäivänä mukanaan jokin lapsuusaikainen lelu tai piirustus.

Ennen näyttelytilaan sisälle menoa: Oppilaat istuvat ympyrässä ja jokainen voi kertoa muutamalla sanalla piirustuksesta tai lelusta, jonka on tuonut mukanaan.

Opettajat voivat pyytää oppilaitaan kertomaan lapsuusajan muistoistaan esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mikä kyseinen lelu tai piirustus on? Miksi se on sinulle tärkeä? Muistatko jonkin erityisen tarinan, joka siihen liittyy? Oletko joskus menettänyt jonkin tärkeän lapsuusaikaisen lelun tai esineen? Jos kyllä, niin miltä se nyt tuntuu? Mitä tuo lelu merkitsi sinulle silloin – ja mitä se merkitsee sinulle nyt?
Opastaminen näyttelyssä

Paneeli 2: Ennen holokaustia
Tässä opettajien tulisi antaa oppilailleen lyhyt johdanto juutalaislasten elämään ajalta ennen holokaustia.

Kysymysehdotus keskustelua varten:
Mitä yhteistä sinulla on kuvissa olevien lasten kanssa?

Paneeli 3: Sodan varjossa
Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Opettajien tulisi verrata tämän paneelin kuvia Paneeli 1 kuvien kanssa, jotka on otettu ennen holokaustia. Opettajien tulisi selittää, että tämän ja edellisen paneelin kuvien ottamisen välillä ei ole kulunut pitkääkään aikaa.

Tässä paneelissa on valokuvia saksanjuutalaisista pakolaislapsista. Mitä huomaat näistä kuvista? Mitä eroa on tämän paneelin kuvilla verrattuna edellisen paneelin kuviin?

Huomautus opettajalle: Paneelissa 1, lapset pitelevät lelujaan onnellisen ja turvallisen näköisinä. Paneelissa 3, poika pitää lelua ikään kuin suojana. Lelua ei pidetä ”luonnollisessa asennossa”, vaan siitä on tullut suojaa antava esine. Lelun rooli on oleellisesti muuttunut, kun lapsi on joutunut vainon kohteeksi.

Paneeli 5: Terezin/Theresienstadt
Tässä kohtaa opettajien tulisi antaa taustatietoa Terezinin/Theresienstadtin ghetosta ja kohdistaa huomio lasten sanomalehteen Kamaradiin. Tässä lehdessä, jota juutalaislapset julkaisivat ja jakoivat Theresienstadtissa, nuoret ”journalistit” pureutuivat kokemuksiinsa ghetossa unohtamatta myöskään sitä maailmaa, jonka he tunsivat ennen kuin heidät karkotettiin kodeistaan. Jos oppilaat kysyvät, miten lasten onnistui saada taidevälineitä Theresienstadtissa, opettajat voivat selittää, että kyseisessä ghetossa oli taidemaalareita, jotka joutuivat tekemään pakkotyötä natsi-Saksalle. Näillä taitelijoilla oli pääsy taidevälinevarastoihin.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
(Miten kuvailisit lasten sanomalehdessä Kamaradissa julkaistua tarinaa, jonka Theresienstadtin ghetossa eläneet lapset kirjoittivat?)
Miten kuvailisit Kamaradissa julkaistuja sarjakuvia?
Minkälaisia asioita lasten piirustuksista näkyy?
Mitä niissä tehdään?
Mitkä kuvat esittävät gheton todellisuutta, mitkä lasten unelmia?
Minkä ikäisten lasten piirustuksia löydät?
Minkä käsityksen piirustukset antavat Theresienstadtin gheton elämästä?
Miksi arvelet juutalaislasten julkaisseen piirustuksia ghetossa?

Paneeli 8: Lastenkodit
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää Janus Korczakista, hänen roolistaan kasvattajana Puolassa ennen sotaa kuin myös hänen työstään Varsovan ghetossa. Opettajien pitäisi myös huomioida musiikkiin liittyvä teema, joka on kuvattuna tässä paneelissa.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Oletko muusikko / soitatko jotain instrumenttia?
Millaisen musiikin kuuntelemisesta pidät?
Millainen asema musiikilla on teidän perheessänne?
Sellaisina aikoina, kun on erityisen vaikeaa ja raskasta, miten musiikki/soittimet voivat valaa ihmisiin elämänhalua?

Paneeli 9: Lastenkodit Ranskassa
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää, miten osa juutalaislapsista onnistuttiin piilottamaan holokaustin aikana. Tavallisesti piilosilla olo liitetään leikkitilanteisiin. Holokaustin aikana piiloutuminen oli kuitenkin keino säilyä hengissä, mutta samalla se tarkoitti myös jatkuvaa vaaratilannetta. Opettajien on muistutettava oppilaita siitä, että suurin osa juutalaisista lapsista ei kuitenkaan selvinnyt hengissä holokaustista, vaan surmansa sai sinä aikana noin 1,5 miljoonaa lasta.

Kysymysehdotuksia keskustelua varten:
Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet piilossa oloa?
Miten juutalaislapset kuluttivat aikaansa piilossa ollessaan?
Miten he pysyivät kiinni ajan kulussa?

Runo: Hampaiden harjauksen aikaan
Opettajat voivat lukea runon ääneen oppilaidensa kanssa. Hampaiden harjausta kuvataan rutiinitoiminnaksi, osaksi jokapäiväistä elämää. Runon kieli on melko leikkisää, mutta sen välittämä keskeinen viesti lapsille on se, että heidän tulee noudattaa suurta varovaisuutta piilossa ollessaan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä kaikkea kasvattajat yrittävät tämän runon mukaisesti opettaa piilossa oleville lapsille?
Opettajat voivat tässä kohdistaa huomion myös Herbert Odenheimerin (nykyiseltä nimeltään Ehud Loeb) tarinaan. Tässä näyttelyssä häntä kutsutaan Herbertiksi, ei siis Ehudiksi. Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana juutalaisten lasten nimet muutettiin usein heidän identiteettinsä suojaamiseksi.
Ehud/Herbert syntyi Saksassa ja ollessaan pieni poika hänet kuljetettiin vanhempiensa kanssa myöhemmin Ranskaan. Ehudin shakkilaudasta, jonka hän teki lapsena, tuli myöhemmin osa Yad Vashemin Ei lasten leikkiä -näyttelyä. Nykyisin Ehud on ylpeä isä ja isoisä. Hän asuu Jerusalemissa ja antaa paljon aikaansa Yad Vashemille, jossa hän kertoo elämäntarinaansa opettajille ja oppilaille.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Ehudin/Herbertin nimeä vaihdettiin muutamia kertoja hänen elämänsä aikana. Miten arvelet nuoreen ihmiseen vaikuttavan sen, että hänen nimeään muutetaan?

Paneeli 11 A: Piilossa
Max Heppner ja hänen piirroksensa piilossa olon aikana
Opettajat keskittyvät tässä kohtaa Max Heppnerin tarinaan. Max ja hänen ystävänsä seisovat kanalan sisäänkäynnin edessä, joka oli heidän piilopaikkansa holokaustin aikana. Oikeassa reunassa oppilaat näkevät piirustukset, joita Max teki piilossa ollessaan.
Maxin piirrokset kuvaavat Raamatun tarinaa Daavidista ja Goljatista. Tässä tunnetussa tarinassa Daavid, nuori poika, voittaa jättiläisen ja vihollisen, Goljatin. Maxin piirustusten välittämä viesti on se, että aivan kuten Daavid päihitti Goljatin, samalla tavoin Max toivoo, että juutalainen kansa saisi voiton natsi-Saksasta.
Opettajien tulisi myös painottaa sitä, että huolimatta niistä ankarista olosuhteista, joissa juutalaislapset joutuivat elämään piilossa ollessaan, heidän onnistui kuitenkin pitää yllä luovuutta ja jatkaa mielikuvituksen käyttöä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vaikuttaako siltä, että Max eläisi miellyttävässäkin paikassa?
Oletko koskaan nähnyt kanalaa/kanahäkkiä? Jos olet, niin miten kuvailisit sitä?
Mitä näet Maxin piirroksissa?
Mikä on Maxin piirustusten välittämä viesti?

Paneeli 13: Pako
Tässä opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Claudine Schwartz-Rudelista ja hänen nukestaan Collettesta. Claudine Schwartz-Rudel oli seitsemänvuotias, kun hän pakeni vanhempiensa kanssa Pariisista Etelä-Ranskaan. Ennen kuin he lähtivät Pariisista, Claudinen vanhemmat antoivat hänelle nuken, jonka nimi oli Collette. Sodan aikana Collette "antoi Claudinelle voimaa". Vanhemmat varoittivat Claudinea yhä uudestaan ja uudestaan, jotta hän ei rikkoisi tai kadottaisi nukkea. Vasta myöhemmin Claudine tajusi, että hänen vanhempansa olivat piilottaneet perheen arvoesineet nuken sisään. Nykyisin Claudine asuu Jerusalemissa ja työskentelee Yad Vashemissa.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Onko sinulla joskus ollut nukke?
Mitä tämä nukke kenties merkitsee sinulle nykyisin?
Mihin tarkoitukseen Claudine käytti nukkea ennen sotaa?
Miten Claudinen vanhemmat käyttivät nukkea holokaustin aikana?

Ehdotus kotitehtäväksi:
Oppilaita voidaan pyytää kirjoittamaan kirje Claudinelle, jossa he kuvailevat niitä tuntemuksia, joita Claudinen tarina heissä synnytti.

Ehdotuksia lukioikäisten opastamiseksi

Paneeli 2: Ennen holokaustia
Opettajien tulisi kohdistaa huomio ranskalaiseen kahvimainokseen, jossa on lapsimallina nuori juutalaistyttö, Regine (Rivka) Gartenlaub-Avihail. Opettajien tulisi huomauttaa oppilaille, että lapsia on käytetty kaupallisina välineinä mainoskampanjoissa jo ennen Toista maailmansotaakin.
Tämän mainoskampanjan perusteella ymmärrämme, että niin Regine kuin muutkin juutalaiset Ranskassa ja kaikkialla Euroopassa olivat osa modernia yhteiskuntaa. Regine oli lapsimalli, ja hänen valokuvaansa käytettiin markkinointitarkoituksessa promotoimaan kahvin myyntiä aivan selvästi ranskalaisen yhteiskunnan kaikille jäsenille – nuorille ja vanhoille, yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Tämä mainoskampanja toteutettiin vuonna 1939, suunnilleen vuotta ennen kuin natsi-Saksa valtasi Ranskan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mitä huomaat tässä valokuvassa?
Mielipiteesi siitä, miksi nuorta tyttöä on pyydetty pitelemään samanaikaisesti sekä kahvia että nukkea?
Mikä on tämän mainoksen viesti?

Paneeli 3: Toisen maailmansodan alkamisen aatto
Opettajien tulisi painottaa erityisesti sitä, miten lyhyen ajan sisällä siitä, kun Regine toimi mallina tässä tuotemainoksessa, juutalaiset joutuivat jo rodullisen vainon kohteiksi Ranskassa. Reginestä, joka oli kerran ollut malli ranskalaisessa yhteiskunnassa, tuli yhtäkkiä yhteiskunnan ulkopuolelle suljettu ihminen. Vaikka Regine olisikin saattanut olla ylpeä asemastaan ennen sotaa, holokaustin aikana hän – kuten niin monet muutkin juutalaiset lapset – tulivat hyvin tietoisiksi juutalaisesta identiteetistään, varsinkin kun joutuivat myöhemmässä vaiheessa käyttämään keltaista tähteä julkisesti.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Vertaa Reginen valokuvaa Paneelissa 2 tähän Paneelissa 3 olevaan valokuvaan. Millainen käyttötarkoitus leluilla ja nukeilla oli holokaustin aikana verrattuna sotaa edeltävään aikaan?

Paneeli 4: Ghetot
Tässä kohtaa opettajien tulisi selittää oppilailleen siitä, miten juutalaislapset ja -nuoret elivät ghetoissa, miten he salakuljettivat ruokaa henkensä pitimiksi, ja miten perheenjäsenten rooleissa tapahtui muutoksia gheton olosuhteiden seurauksena. Opettajien pitäisi selittää, että nuoret ihmiset joutuivat monesti vaikeissa vaaratilanteissa ottamaan harteilleen aikuisen roolin auttaakseen ja tukeakseen perheitään.
Opettajat voivat halutessaan myös keskittyä Lodzin ghetossa asuneen Avraham Koplowiczin runoon "Unelma", sekä Lvivin ghetossa asuneen Nelly Tollin piirustuksiin.
Opettajien tulisi selittää, että holokaustin aikana lapset käyttivät mielikuvitustaan paetakseen sitä karua todellisuutta, jonka kanssa olivat kasvotusten, kuin myös rikastaakseen elämäänsä luovuuden avulla. Nellyn piirustuksien välittämä viesti perustuu loppukädessä toivoon paremmasta tulevaisuudesta – sekä ikävään sotaa edeltäneeseen elämään. Avrahamin runo kuvaa hänen tulevaisuudenhaaveitaan ja perustuu toivoon maailmasta, jossa hän voisi hallita omaa kohtaloaan.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on mielestäsi Nellyn holokaustin aikaisten maalausten tarkoitus?
Millaista todellisuutta Nellyn piirustukset kuvaavat?
Mistä Avraham unelmoi?

Paneeli 6: Leirit
Tässä kohtaa opettajien tulisi kohdistaa huomio tarinaan Evan nukesta sekä Evan kirjeeseen Gerta-nukelle vuosikymmenten jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana juutalaiset kuljetettiin kodeistaan keskitysleireille, pakkotyöleireille sekä tuhoamisleireille. Joillakin leireillä juutalaiset vangit joutuivat elämään järkyttävissä oloissa, kun taas samanaikaisesti toiset juutalaiset murhattiin välittömästi leireille saavuttuaan. Eva Modval-Haimovitz, joka oli perheen ainoa lapsi, kuljetettiin pois kotoaan Transylvaniasta (rajaseutu Unkarin ja Romanian välillä). Ennen sotaa Evan isä antoi hänelle nuken, Gertan, josta myöhemmissä vaiheissa tuli Evan uskottu seuralainen.
Eva muistelee erästä yötä vuonna 1944, kun Unkarin poliisi tuli perheen asunnolle: "Gerta ja minä olimme peloissamme ja itkimme... Oli onni, että Gerta oli kanssani! Rutistin häntä niin kovaa kuin ikinä pystyin ja sitten en enää pelännyt".
Gerta ei milloinkaan väistynyt Evan viereltä vaan pysyi hänen rinnallaan koko heidän vankeutensa ajan, läpi kaikkien koettelemusten. Gerta-nukke toi Evalle lohtua ja oli symbolinen muisto siitä lämmöstä ja turvallisuudesta, josta perhe sai nauttia ennen sotaa. Evan isä ei lopulta selvinnyt holokaustista. Eva muutti Israeliin vuonna 1950, jossa hän jälleenrakensi elämänsä ja perusti perheen. Eva lahjoitti Gerta-nukkensa Yad Vashemille vuonna 1998. Evan ei ollut helppo erota Gertasta, mikä johtui erityisesti siitä, että Gerta toimi linkkinä hänen isäänsä ja kadotettuun lapsuuteensa. Lelut voivat symboloida menetystä. Joillekin holokaustista selvinneille on ollut jopa aikuisiässä vaikeaa erota inhimillistyneistä esineistä, jotka auttoivat heitä selviämään epäinhimillisissä olosuhteissa.
Opettajien tulisi lukea oppilaidensa kanssa Evan Gertalle kirjoittama kirje ja keskustella siitä.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Sodan jälkeen Evasta oli tullut jo aikuinen, mutta silti hän piti nukkensa. Miksi?
Miksi Evalle oli vaikeaa lahjoittaa lapsuudenaikainen nukkensa Yad Vashemin holokausti-museolle?
Mitä luulet, miksi Eva kirjoitti hyvästelykirjeen Gertalle?

Paneeli 15: Lapsi holokaustin jälkeen
Tässä kohtaa opettajien tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että kyseisen valokuvan lapsesta ei ole saatavilla mitään varmaa tietoa. On epäselvää, missä valokuva on otettu tai mikä lapsen nimi oli. Tämä valokuva heijastaa loppukädessä hyvin sitä tilannetta, joka vallitsi Toisen maailmansodan loputtua: Ihmiset vaeltelivat yksin ja irrallisina sinne tänne, tuhkan ja kaaoksen keskellä. Jokaisen lapsen kohtalo oli erilainen holokaustin aikana.
Opettajien tulisi huomauttaa, että sanat saivat usein aivan eri merkityksen holokaustin jälkeisissä konteksteissa, tästä esimerkkinä sana "yksin". Holokaustin jälkeen useimmat eloonjääneet olivat ilman perheitään, ystäviään, kotejaan, naapureitaan ja yhteisöjään. He olivat usein täysin yksin maailmassa ja joutuivat vastatusten monenlaisten ongelmien kanssa, kamppaillen samanaikaisesti tuskan ja menetyksen kanssa.

Kysymysehdotukset keskustelua varten:
Mikä on arviosi siitä, miksi Yad Vashemin kuraattorit valitsivat juuri tämän valokuvan päättämään koko näyttelyn?
Onko sana "yksin" saanut holokaustin jäkeen uuden merkityksen? Perustele vastauksesi.
Minkälaisia erilaisia viestejä voimme viedä mukanamme tästä näyttelystä?

Ehdotus kotitehtäväksi:
Lue allaoleva Geneven lapsen oikeuksien julistus (Kansainliiton hyväksymä 26.9.1924).

Geneven lapsen oikeuksien julistus
Tämän Lapsen oikeuksien julistuksen myötä, joka yleisesti tunnetaan "Genevan julistuksena", miehet ja naiset kaikissa kansakunnissa, tunnusten että ihmiskunnan tulee antaa lapselle parasta mitä sillä on antaa, julistavat ja hyväksyvät velvollisuudekseen ylittäen kaikki rotuun, kansallisuuteen tai uskontoon liittyvät kysymykset, että:
1) Lapselle pitää suoda tarvittavat edellytykset normaaliin kehitykseen, niin materiaaliset kuin henkiset edellytykset;
2) Lapsi, joka on nälkäinen, tulee ruokkia; sairaan lapsen pitää saada hoitoa; lapsen, joka on kehityksestä jäljessä, pitää saada apua; rikollinen lapsi pitää auttaa takaisin kaidalle tielle; orpoa ja katulasta tulee suojata ja auttaa;
3) Vaikeina aikoina lapsi on se, jonka tulee ensimmäisenä saada helpotusta;
4) Lapsi tulee ohjata asemaan, jossa hän voi ansaita toimeentulonsa, ja häntä pitää suojella kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan;
5) Lasta tulee kasvattaa siihen ymmärrykseen, että hänen kykynsä ja lahjansa on tarkoitettu lähimmäisten palvelemiseksi.

Ehdottakaa, että oppilaat kirjoittaisivat siitä, mitä jokainen näistä ylläolevasta viidestä periaatteesta tarkoittaa, ja että he antaisivat lisäksi esimerkkejä siitä, millaisin eri tavoin näitä periaatteita rikottiin holokaustin aikana, kuten tästä näyttelystä käy ilmi. Kysykää oppilailta, ovatko he yllättyneitä siitä, että tämä lapsen oikeuksien julistus luonnosteltiin jo ennen holokaustia, ja pyytäkää heitä selittämään vastauksiaan.

Using Yad Vashem’s “No Child's Play” Exhibition with Students:

An Age-Appropriate Approach  

This online material has been developed to help teachers prepare their students’ visit to view the Yad Vashem’s  “No Child’s Play: Children in the Holocaust – Creativity and Play” traveling exhibition, including two videos, in their respective communities.

Teacher’s Note: It is highly recommended that educators become familiar with the contents of the seventeen panels of the exhibition (texts, photographs and artifacts) before they work with their students. In addition, it is recommended that educators guide their students through the exhibition so as not to create a situation where their students guide themselves without proper preparation or wander around.  

Educators who would like to access the online version of this exhibition, should consult the Yad Vashem website in English at: http://www1.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/nochildsplay/index.asp

Pedagogical Goals  

During this activity, students will:

• ·         Learn about the world of Jewish children before, during and after the Holocaust
• ·         Focus on personal stories
• ·         Become familiar with primary source materials, such as photographs, artifacts and testimonies
• ·         Develop empathy for the victims
• ·         Think about children's unalienable, universal rights that must be protected

Grade Levels

This exhibition may be suitable for different grade levels. However, it is very important that educators be careful to develop an age-appropriate approach according to their students’ cognitive and emotional levels.

In this resource, age-appropriate activities are outlined for both pupils of elementary schools (grades 6-8) as well as for high school students (grades 9-12).

Introduction

The Holocaust radically changed the course of the lives of Jewish children in most European countries.  As their “normal” childhood abruptly came to an end, Jewish children often had to grapple with insurmountable circumstances, especially constant hunger, despair and danger.  Many times Jewish children were thereby forced to assume adult responsibilities as well. This exhibition highlights their daily struggles to survive and their efforts to preserve their childhood despite the harsh realities that surrounded them.

During the visit to this exhibition, educators should focus on the hardships of Jewish children during the Holocaust, especially highlighting the victims’ “stolen childhood,” exposure to constant terror as well as the drastic changes in their family life.

This exhibit highlights Jewish children’s toys and drawings, which often took on different meanings during the Holocaust period.

It should be noted that children’s games are traditionally designed to entertain youngsters and contribute to their cognitive and emotional development.  Children’s toys often provide comfort as well. Toys during the Holocaust often represented happy times in the eyes of Jewish children before their lives fell apart – a link to their past.

Drawings are often windows into the inner world of children, expressing their feelings and dreams. Their illustrations often denote how children process their experiences with the world around them. During the Holocaust, Jewish children sought to preserve their memories on the one hand, and contend with their changing realities on the other hand.

Exhibition Overview

These 17 panels focus on Jewish children’s lives before the war, during the Holocaust, and in the aftermath.

Before the Holocaust: Teachers should focus on how Jewish families lived before their lives were destroyed. Students will develop empathy for the Jewish children who lived normal lives, enjoyed security and thrived in the warmth of their families.

During the Holocaust: Teachers should highlight the changes Jewish children faced as well as their efforts to be connected with their former realities. Students will learn about the victims’ childhood toys as well as their imagination in the world of chaos.

After the Holocaust: Teachers should pose discussion questions to their students, such as: How do young people rebuild their lives despite formal education? What happened to Jewish children who survived the Holocaust after the war? Students will become familiar with the personal stories of child Holocaust survivors who re-entered western society and started families – often against all odds.

Suggestions for Guiding Elementary School Children (Grades 6-8)

Before viewing the exhibition, teachers should ask their students to bring with them a childhood toy or a drawing on the day of the visit.

Before entering the exhibition space: Children should sit in a circle so that each one can say a few words about the picture/toy that they brought.

Teachers should ask their pupils to share their childhood memories by discussing some of the following questions: What is this toy/drawing? Why is it important to you? Do you remember a special story related to it? Did you lose a toy or an important object from your childhood? If so, how does it make you feel? What did that toy mean to you then –and what does it mean to you now?

Guiding the Exhibition

Panel 2: Before the Holocaust

Here teachers should give their students a brief introduction about the life of Jewish children before the Holocaust.

Suggested Discussion Question:

What do you share in common with the children in these photos?

Panel 3: In the Shadow of War

Suggested Discussion Questions:

Here teachers should compare the photos on this panel with those from Panel 1 taken before the Holocaust. Teachers should explain that not a lot of time passed between these photos and the ones we saw beforehand.

On this panel, there are photographs of German-Jewish child refugees.

What do you notice about these photos?

What is the difference between the photos of these two panels?

Teacher’s Note: In Panel I, the children are holding their toys and seem happy and safe. In Panel 3, the boy is holding the toy like a shield. The toy is not being held in a “natural position,” but rather has become a protection device. The role of the toy in essence has changed as the child encounters per/secution.

Panel 5: Terezin/Theresienstadt

Here teachers should provide their class with some background information about the Terezin/Theresienstadt Ghetto, focusing on the children’s newspaper, Kamarad. In the newspaper published by and distributed by Jewish children in Terezin, the young “journalists” focused on their experiences in the ghetto as well as the world that they knew before they were deported from their homes. If students ask how children in Terezin obtained art supplies, teachers should explain that in this ghetto there were painters who were forced laborers for Nazi Germany who had access to art supplies.

Suggested Discussion Questions:

How would you describe the story in the children’s newspaper, Kamarad, that was written by children living in the Terezin ghetto?

How would you describe the comics published in Kamarad?

Why do you think Jewish children published drawings in the ghetto?

Panel 8: Children’s Homes

Here teachers should explain about Janusz Korczak, and his role as an educator in Poland before the war as well as his work in the Warsaw Ghetto. They should also focus on the theme of music as showcased on this panel.

Suggested Discussion Questions:

Are you a musician?

What kind of music do you like to listen to?

What place does music have in your family life?

In times of hardship, how can musical instruments encourage people’s will to live?

Panel 9: Children’s Homes in France

Here teachers should explain how some Jewish children were successfully hidden during the Holocaust. Normally, hiding is related to playing a game. However, during the Holocaust period, hiding was a means of survival and constant danger. Teachers should remind their students that the majority of Jewish children were murdered during the Holocaust and did not survive (approximately 1.5 million).

Suggested Discussion Questions:

What comes to your mind when you think about hiding?

How did Jewish children pass their time in hiding?

How did they keep track of time?

Poem:  During the Time We Brushed Our Teeth

Here teachers should read the poem aloud with their students.

Brushing teeth is described as a routine activity, part of everyday life.

The language of the poem is rather playful, but the underlying message to the children is to act with great caution while in hiding.

Suggested Discussion Question:

According to this poem, what are educators trying to teach children in hiding?

Here teachers should also focus on the personal story of Herbert Odenheimer, today called Ehud Loeb. In this exhibition, he is presented as Herbert – not as Ehud. Teachers should explain that during the Holocaust, names of Jewish children in hiding were often changed to protect their identity.

Ehud/Herbert was born in Germany and was later deported with his parents to France as a small boy. Ehud’s chessboard, that he made as a child, later became part of Yad Vashem’s exhibit “No Child’s Play.” Today, Ehud is a proud father and grandfather. He lives in Jerusalem and devotes a lot of his time at Yad Vashem to tell teachers and students about his personal story.

Suggested Discussion Question:

Ehud/Herbert’s name was changed a few times during his life. What kind of effect do you think changing someone’s name has on a young person?

Panel 11 A: In Hiding

Max Heppner and His Drawings in Hiding

Here teachers should focus on the story of Max Heppner. Max and his friends are standing at the entrance to a chicken coop, the hiding place of his family during the Holocaust. On the right side students can see the drawings he made while in hiding.

Max’s drawings focus on the Biblical story of David and Goliath. In this well-known Bible story, David, a young boy, defeats the giant enemy, Goliath. The underlying message of Max’s paintings is that just as David defeated Goliath, Max wishes that the Jewish people will overcome Nazi Germany.

Teachers should also explain that despite the harsh reality that Jewish children faced in hiding, many times they continued to be creative and use their imagination.

Suggested Discussion Questions:

Does it appear as though Max lives in a pleasant place?

Have you ever seen a chicken coop? If so, how would you describe it?

What do you see in Max’s drawings?

What is the message of Max’s paintings?

Panel 13: Escape

Here teachers should focus on the story about Claudine Schwartz-Rudel and her doll Collette. Claudine Schwartz-Rudel was seven years old when she and her parents fled Paris for the south of France. Before they left Paris, Claudine’s parents gave her a doll named Collette. During the war, Collette “gave Claudine strength”.  Her parents cautioned Claudine again and again not to break or lose the doll. Only later did Claudine realize that her parents were hiding the family’s valuables inside her doll. Today, Claudine lives in Jerusalem and works at Yad Vashem.

Suggested Discussion Questions:

Do you have, or have you ever had, a doll?

What does this doll mean to you now?

What did Claudine use the doll for before the war?

How did Claudine’s parents use her doll during the Holocaust?

Suggested Homework Activity:

Students may be asked to write a letter to Claudine, reflecting on their impressions after reading about her personal story.

Suggestions for Guiding High School Students (Grades 9-12)

Panel 2: Before the Holocaust

Here teachers should focus on the 1939 coffee advertisement from France, featuring a child model, a young Jewish girl, Regine (Rivka) Gartenlaub-Avihail. Teachers should point out to their students that even before the Second World War, children were used as commercial tools in advertising campaigns.  

By being showcased in this advertising campaign, it can be clearly understood that Regine, and other Jewish people in France as well as throughout Europe, were part of modern society. Regine was a child model, and her photograph clearly was marketed to promote coffee sales to all members of French society – young and old from a wide range of social circles. This advertising campaign was undertaken in 1939, approximately a year before Nazi Germany invaded France.

Suggested Discussion Questions:

What do you notice in this photograph?

In your opinion, why was a young girl asked to hold coffee and a doll at the same time?

What is the message of this advertisement?

Panel 3 - The Eve of the Breakout of the Second World War

Teachers should place an emphasis on the fact that in a short time after Regine modeled the product in this advertisement, Jewish people in France were being racially per/secuted. Regine who was once a model in French society suddenly became a social outcast. Although she may have been proud of her status before the war, during the Holocaust, Regine - like many other Jewish children - became very self-conscious about their Jewish identity, especially when they later had to wear the yellow star in public.

Suggested Discussion Questions:

Compare between the photograph of Regine in Panel 2 and this picture in Panel 3?

What function did toys and dolls have during the Holocaust in comparison to that of the pre-war period?

Panel 4- Ghettos

Here teachers should explain to their students about how Jewish youth lived in the ghettos, smuggling for survival, and the changing roles in family life as a result of ghetto conditions. Teachers should explain that young people often had to assume the roles of adults amidst grave danger in order to help support their families.

Teachers may also wish to focus on the poem, “Dream,” by Avraham Koplowicz who lived in the Lodz Ghetto as well as on the drawings by Nelly Toll who lived in the Lviv Ghetto.

Teachers should explain that children during the Holocaust used their imagination to escape the harsh realities that they faced as well as to enrich their own lives by being creative. Ultimately, the message of Nelly’s drawings is rooted in hope for a better future – as well as a longing for life before the war. Avraham’s poem describes his dreams for the future, hoping for a world in which he will be able to control his own destiny.

Suggested Discussion Questions:

What do you think is the meaning of Nelly’s paintings during the Holocaust?

What reality is depicted in Nelly’s drawings?

What did Avraham dream about?

Panel 6: In the Camps

Here teachers should focus on the story of Eva’s doll and her letter to Gerta written decades later.

During the Second World War, Jewish people were deported from their homes to concentration camps, forced labor camps and killing centers.  In some camps Jewish people were imprisoned and forced to live in terrible conditions, whereas others were murdered upon arrival. Eva Modval-Haimovitz, who was an only child, was deported from her home in Transylvania (a border region between Hungary and Romania). Before the war, Eva’s father gave her a doll, Gerta, who later acted as her trusted companion.

One night in 1944, when the Hungarian police came to her family’s house, Eva recounts, “Gerta, and I were scared and cried…it was lucky that Gerta was with me! I hugged her as tight as I could and then I wasn’t scared.”

During the whole time they were imprisoned, and through all of the hardships, Gerta never left Eva’s side. Eva’s doll, Gerta, comforted her and was a symbol of warmth and security that her family enjoyed before the war. Ultimately, Eva’s father did not survive the Holocaust. Eva moved to Israel in 1950, rebuilt her life and raised a family. In 1998, Eva donated her doll, Gerta, to Yad Vashem. It was not easy for Eva to part from her, especially since it was a link to her father and her lost childhood. Toys can symbolize loss. Even in adulthood, some Holocaust survivors found it difficult to separate from humanized objects that helped them cope during inhuman circumstances.

Teachers should read Eva’s letter to her doll, Gerta, with their students and discuss it.

Suggested Discussion Questions:

After the war, Eva had grown up, but she still kept her doll. Why?

Why was it hard for Eva to donate her childhood doll to Yad Vashem? 

Why do you think that Eva wrote a goodbye letter to Gerta?

Panel 15: A Child after the Holocaust

Here teachers should highlight the fact that there is no clear information about the child in this photograph. It is uncertain where the photograph was taken or what name was given to this little child. Ultimately, this photograph denotes the situation at the end of the Second World War: People wandered around alone and detached, out of the chaos and debris. Every child during the Holocaust had a different fate.

Teachers should point out that words in the context of the aftermath of the Holocaust often take on a new meaning; for example, the word “alone.” After the Holocaust, most survivors were left without their families, friends, homes, neighbors and communities. Holocaust survivors were often completely alone in the world, facing many dilemmas as well as grappling with their pain and loss.  

Suggested Discussion Questions:

Why do you think that the curators at Yad Vashem chose to conclude this exhibition with this photograph?

After the Holocaust, does the word “alone” take on a new meaning? Explain your answer.

What messages can we take with us from this travelling exhibition?

Suggested Homework Activity:

Review the below Geneva Declaration of the Rights of the Child, adopted on September 26, 1924, by the League of Nations.

Takaisin näyttelysivulle

..........................................................................................................................................

Keren Kajemet Finland ry

Kotisivu

Laita sähköpostia Juhanille

-------- Alkuperäinen viesti / Orig.Msg. --------
Aihe:  Ulkoministeriön selitys ja sen heikkoudet
Päiväys:  Wed, 02 Oct 2013 21:34:20 +0300
Lähettäjä:  Jyrki & Mia Valkeakari mailto:jm.valkeakari@netti.fi
Vastaanottaja:  Jyrki & Mia Valkeakari mailto:jm.valkeakari@netti.fi

Hei

Lähetimme kolme viikkoa sitten jaettavaksi
eteenpäin viestin siitä, että maailman ainoana
maana Suomi rahoitti tänä kesänä Gazassa
järjestettyjä lasten kesäleirejä, joilla YK:n
alainen UNRWA opettaa palestiinalaislapsille,
että heillä on oikeus ottaa takaisin juutalaisille menettämänsä maa.

Monet ovat olleet yhteydessä ulkoministeriöön sen
vuoksi ja saaneet myös ulkoministeriön virallisen
vastauksen, jossa ulkoministeriö kiistää kaiken arvostelun.

Teimme TV7:lle ohjelman (Kuningaskunnan tuuli,
jakso 1, 26.9.
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=33760 ),
jossa käsiteltiin myös tätä asiaa ja siksi kysyin
vielä itsekin muutamaa asiaa Heidi Hautalan
lehdistöavustajalta Milma Kettuselta ja sain
lopulta niihin vastaukset ulkoministeriön
humanitaarisen avun yksikön johtajalta Anna Gebremedhiniltä.

Ne vastaukset toivat esiin vakavia virheitä
ulkoministeriön selityksessä. Ulkoministeriö
pyrkii väistämään oleelliset kysymykset ja
suuntamaan huomion varsinkin pois siitä, mitä
Suomen käytännössä yksin rahoittamilla Gazan leireillä tehtiin.

Liitetiedostossa on sekä ulkoministeriön selitys
että perusteluni sen heikkouksista.

Tätä viestiä voi välittää eteenpäin.

Jyrki ja Mia

Ulkoministeriön selityksen heikkouksista Camp Jihad -videoon liittyen

Tein TV7:lle ohjelman (Kuningaskunnan tuuli, jakso 1, 26.9. http://www.tv7.fi/vod/series/?
series=33760), jossa käsiteltiin myös tätä asiaa ja siksi kysyin vielä itsekin muutamaa asiaa Heidi
Hautalan lehdistöavustajalta Milma Kettuselta ja sain lopulta niihin vastaukset ulkoministeriön
humanitaarisen avun yksikön johtajalta Anna Gebremedhiniltä.
Saamieni vastausten perusteella kehitysministerin esikunnan selvitys lähinnä vain toistaa
UNRWA:n lausuntoja, eli on asemaansa puolustelevien ihmisten selityksiä ilman, että taustalta
löytyisi mitään faktaa, jonka voisi tarkistaa. Täällä Lähi-Idässä totuuden puhuminen ei kuulu
paikalliseen kulttuurin, vaan kaikki väitteet täytyy myös todentaa muuta kautta. Nyt ulkoministeriön
väitteet perustuvat vain toisille väitteille ja kovaa faktaa ei vielä ole löytynyt.
Lisäksi kehitysministerin selvitys on mielestäni kovasti ristiriitainen humanitaarisen avun yksikön
antaman vastuksen kanssa. Siksi poimin tähän oleellisimpia ulkoministeriön vastausten ongelmia.

1. Ulkoministeriö yhdistää vastineissaan Balatan ja Gazan leirit harhaanjohtavalla tavalla
Camp Jihad -videon selvä heikkous on siinä, että siinä ei selkeästi eroteta Balatan ja Gazan leirejä
toisistaan, vaan niiltä olevaa kuvamateriaalia on videolla satunnaisessa järjestyksessä. Videolta
kyllä näkee varsin helposti, mitä on kuvattu missäkin ja jokaisen haastateltavan nimen yhteydessä
on kerrottu kummasta leiristä on kysymys.
Suomen ulkoministeriön vastauksissa on kautta linjan aivan sama vika, niissäkään ei eroteta Balatan
ja Gazan leirejä vaan sekoitetaan niitä toisiinsa. Ulkoministeriö esim. sanoo, ettei hyväksy sellaista
toimintaa, jota videolla näkyy, eikä sellaiseen saa Suomen rahoja käytttää. Tästä kommenteista ei
selviä, mitä videolla esiintyneitä asioita tässä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, pelkästään Balatan
leirillä tapahtunutta vai myös sitä lasten opettamista, joka Suomen rahoituksella on Gazassa tehty.

2. Camp Jihad -videon tietojen väittäminen vääriksi
Ulkoministeriö:
"UNRWA on kumonnut videon väitteet. Ministeriöllä on täysi luottamus UNRWA:n kykyyn valvoa
toimintojaan, eikä ministeriöllä ole syytä epäillä UNRWA:n lehdistötiedotteessaan julkaisemaa
näkemystä. Sen mukaan video on tarkoitushakuinen väärennös, jolla esitetään virheellisiä ja
perusteettomia väitteitä järjestön toiminnasta."
"UNRWA on antanut Ulkoasiainministeriölle selvityksen siitä, että se on keskeyttänyt yhteistyön
videolla virheellisesti UNRWA:n nimissä esiintyneen kolmannen osapuolen kanssa, emmekä näe
syytä ryhtyä toimenpiteisiin videon johdosta."
Ensinnäkin ulkoministeriö ei täsmennä, mitä ovat ne "virheelliset ja perusteettomat videon väitteet,
jotka UNRWA on kumonnut" ja mitkä ovat ne faktat, joilla UNRWA on ne kumonnut.
Ulkoministeriön vastauksien pohjalta tarkistin vielä Milma Kettuselta, mikä heidän mielestään
videolla on virheellistä tietoa.
Ainoa heidän mielestään virheellinen tieto videolla on se, että videon mukaan Länsirannalla
Balatassa lasten leirin järjesti UNRWA. UNRWA:n mukaan sen taas järjesti joku kolmas osapuoli
UNRWA:n tiloissa. Tämä UNRWA:n selitys on se peruste, jolla ulkoministeriö on väittänyt videota
väärennökseksi.
Tämän UNRWA:n selityksen todenperäisyyden tarkistamiseksi tarvittaisiin vähintäänkin tiedot siitä,
kuka on tämä ns. "kolmas osapuoli", miten he ovat saaneet UNRWA:n tilat käyttöönsä tällaista
sodanlietsontaa varten ja mikä on UNRWA:n suhde tähän osapuoleen.
Kun kysyimme täällä Israelissa suoraan UNRWA:n tiedottajalta, kuka videolle kuvatun Balatan
leirin sitten järjesti, hän ei suostunut sitä kertomaan. UNRWA:n selityksen uskottavuutta heikentää
kovasti se, että juuri he itse kieltäytyvät antamasta sitä tietoa, mitä tarvittaisiin heidän selityksenä
perusteluiksi. Tiedotteessaan UNRWA sanoo keskeyttäneensä (suspend) yhteistyön tämän tahon
kanssa ja odottaa heiltä selvitystä. Myös tämän väitteen todenperäisyyden tarkistamiseksi
tarvittaisiin faktaa.
Suomen ulkoministeriö on toistuvasti ilmoittanut uskovansa UNRWA:n lausuntoja ja käyttänyt
niitä ikään kuin ne olisivat tarkistettua tietoa. Kysyin ulkoministeriöstä, mihin todellisiin
tarkistettavissa oleviin faktoihin heidän uskonsa UNRWA:n selityksiin perustuu ja ovatko he
saaneet sen selvityksen, jonka UNRWA lehdistötiedotteensa mukaan tältä kolmannelta osapuolelta
jo yli kuukausi sitten pyysi. Näihin kysymyksiin ulkoministeriö ei vastannut mitään, vaan pyysi
kysymään niitä UNRWA:lta.
Ulkoministeriöllä ei siis ole tarjota ensimmäistäkään faktaa edes sen väitteen pohjaksi, että Balatan
leirin järjesti joku kolmas osapuoli eikä UNRWA itse, eikä myöskään mitään tarkistettavissa olevaa
faktaa tämän kolmannen osapuolen selvityksestä tai siitä, mitä UNRWA:n yhteistyölle tämä
osapuolen kanssa todellisuudessa on tapahtunut.
Ulkoministeriö näyttääkin toimivan ikäänkuin se olisi UNRWA:n alaosasto toistaen sokeasti
UNRWA:n väitteitä. Onko Suomen ulkoministeriö Suomen vai UNRWA:n palveluksessa, kun se
pyytää kysymään UNRWA:lta, miksi ulkoministeriö uskoo UNRWA:n väitteitä?

3. Asian paljastajaa syytetään tekijän sijaan
Ulkoministeriö sanoo, että
"UNRWA on antanut Ulkoasiainministeriölle selvityksen siitä, että se on keskeyttänyt yhteistyön
videolla virheellisesti UNRWA:n nimissä esiintyneen kolmannen osapuolen kanssa,"
Tämän perusteella harhaanjohtavan tiedon leirin järjestäjästä on siis antanut tämä kolmas osapuoli,
eikä suinkaan videon tekijä. Kuitenkin ulkoministeriö ja UNRWA kohdistavat syytöksensä
virheellisestä tiedosta videon tekijään eikä tähän kolmanteen osapuoleen.
Ulkoministeriö kyllä tuomitsee sotaan kiihoituksen, mutta samalla kertoo, ettei se aio ryhtyä
mihinkään toimenpiteisiin videon johdosta. Sen sijaan, että ulkoministeriötä siis kiinnostaisi tehdä
jotain Lähi-idän lasten suojelemiseksi tältä sotaan kiihottamiselta, sekä ulkoministeriö ja UNRWA
näyttävät suojelevan tätä kolmatta osapuolta.

4. Suomen rahoittamien Gazan leirien opetuksen sisältö
Gazan leirit olivat kiistattomasti Suomen rahoittamia sekä ulkoministeriön että UNRWA:n mukaan.
Siksi Suomessa on syytä kohdistaa huomio nimenomaan Gazassa kuvattuun leirimateriaaliin.
Ulkoministeriö väittää:
"UNRWAn kesäleireillä ei siis suinkaan kiihoteta vihaan päinvastoin tarkoitus on antaa lapsille
mahdollisuus olla hetki lapsia ja leikkiä niin kuin lasten kuuluisi."
"Suomi ei hyväksy videolla esitettyjä väkivaltaan lietsovia kommentteja. Pidämme erityisen
tuomittavana sitä, että lapsille suunnatussa opetuksessa ylläpidetään eri ihmisryhmien välisiä
epäluuloja, suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen ratkaisun edistämisen sijaan."
Nämä kommentit ovat avoimesti ristiriidassa sen kanssa, mitä videolla näkyy Gazan lasten
opettamisesta. Siellä avoimesti motivoidaan lapsia tulevaisuudessa palaamaan niille paikkakunnille,
josta heidän esivanhempansa lähtivät 1948.
Tämä asia näkyy erittäin selvästi mm. leirin johtajan Hinawin (joka UNRWA:nkin mukaan on
UNRWA:n työntekijä) lausunnossa ja leiriläisen Shahed Arjan kertomuksessa siitä, että tällä leireillä
heille opetetaan, että heidän tulee vapauttaa Palestiina. Tämä paluuseen motivointi ei näytä olevan
vain joku sivujuonne leirillä, sillä lasten ryhmät ja leijatkin on nimetty Israelin paikkakuntien
mukaan. "Palestinaan vapauttaminen" ja "oikeus palata Israelin kyliin" on täysin ristiriidassa
rauhanomaisen ratkaisun edistämisen kanssa ja nimenomaan ruokkii palestiinalaisissa lapsissa
epäluuloja ja vihaa israelilaisia kohtaan.
Tämän ilmeisen ristiriidan vuoksi kysyin suoraan ulkoministeriöstä: Mikä on Suomen
ulkoministeriön kanta tämän suuntaiseen lasten motivointiin? Edistääkö se konfliktin rauhanomaista
ratkaisua, vai lisääkö pikemminkin katkeruutta ja vetää vielä tämänkin sukupolven lapset mukaan
konfliktin jatkumiseen?

Ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön johtajalta Anna Gebremedhin vastasi näihin
kysymyksiini näin:
"Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus palata omaan maahansa ja tämä mainitaan mm. YK:n
ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Ihmisoikeuksien edistäminen UNRWA:n
toiminnassa on linjassa Suomen ulkoasiainministeriön ihmisoikeusstrategian kanssa, jonka yhtenä
tavoitteena on valtavirtaistaa ihmisoikeudet kaikkeen YK:n toimintaan. Oikeus paluuseen on vain
yksi osa UNRWA:n toteuttamaa ihmisoikeuskoulutusta sen kohderyhmälle."
Myös UNRWA:n lehdistötiedote asiasta vahvistaa, että Gazan leireillä ei ole mitään, joka olisi
UNRWA:n politiikan vastaista, ei myöskään leirin johtajan kommentti.
Ulkoministeriön väite siitä, että UNRWA:n leirillä lasten annettaisiin olla lapsia, on siis täysin
perätön sekä videon että humanitaarisen avun yksikön vastauksen perusteella. Tärkeämpi periaate
leirillä on siis ihmisoikeuskoulutuksen nimissä opettaa jo pienille lapsille heidän oikeuttaan palata
Israelin kyliin ja kaupunkeihin. Lasten kommentit molemmilla leireillä kertovat siitä, mitä heidän
maailmassaan tämä "Right to return" tarkoittaa, eli maan takaisinvaltaamista. Tässä kontekstissa
oikeudesta näyttää tulevan heille myös velvollisuus.
Ulkoministeriö siis tuomitsee itse itsensä sanoessaan, että "pidämme erityisen tuomittavana sitä,
että lapsille suunnatussa opetuksessa ylläpidetään eri ihmisryhmien välisiä epäluuloja,
suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen ratkaisun edistämisen sijaan." Suomi on rahoittanut nämä
Gazan leirit, jolla tätä opetusta annetaan.
UNRWA:n yhteysvirkamies Christian Lindmeierin mukaan nämä Gazan leirit olivat käytännössä
kokonaan Suomen valtion rahoittamia. Kun 2012 Suomi ei niitä rahoittanut, niitä ei myöskään
järjestetty.
Tällä perusteella ulkoministeriön vastaukset asiaan liittyen ovat mielestäni lähinnä kauniita toiveita,
jotka ovat suurelta osin tosiasioihin perustumattomia ja harhaanjohtavia.
Jyrki Valkeakari

ULKOMINISTERIÖN TIEDOTE
Internetissä leviävällä Camp Jihad -videolla on yhdistetty harhaanjohttavasti kuvia UNRWAn
leireiltä, joita Suomi rahoittaa ja muiden järjestämiltä leireiltä, joiden kanssa meillä ei ole mitään
tekemistä. UNRWAn kesäleireillä ei siis suinkaan kiihoteta vihaan - päinvastoin tarkoitus on antaa
lapsille mahdollisuus olla hetki lapsia ja leikkiä niin kuin lasten kuuluisi.
Suomi ei hyväksy videolla esitettyjä väkivaltaan lietsovia kommentteja. Pidämme erityisen
tuomittavana sitä, että lapsille suunnatussa opetuksessa ylläpidetään eri ihmisryhmien välisiä
epäluuloja, suvaitsevaisuuden ja rauhanomaisen ratkaisun edistämisen sijaan. Emme myöskään
hyväksy videon laatijoiden tapaa haastatella lapsia tavalla, joka ei noudata toimittajien eettisiä
sääntöjä.
Video on lähtökohtaisesti virheellinen antaessaan ymmärtää, että Balatassa (Länsirannalla) kuvattu
lasten leiri olisi osa (ainoastaan Gazassa järjestetyn) Suomen rahoittamaa Summer Fun Weeks
-tapahtumaa. Suomi puuttuu kuitenkin kaikkiin vväärinkäytösepäilyihin, ja kehitysministeri Heidi
Hautala on keskustellut videosta UNRWA:n pääkomissaari Filippo Grandin kanssa elokuun lopulla.
UNRWA on antanut Ulkoasiainministeriölle selvityksen siitä, että se on keskeyttänytyhteistyön
videolla virheellisesti UNRWA:n nimissä esiintyneen kolmannen osapuolen kanssa, emmekä näe
syytä ryhtyä toimenpiteisiin videon johdosta.
UNRWA on kumonnut videon väitteet. Ministeriöllä on täysi luottamus UNRWA:n kykyyn valvoa
toimintojaan, eikä ministeriöllä ole syytä epäillä UNRWA:n lehdistötiedotteessaan julkaisemaa
näkemystä. Sen mukaan video on tarkoitushakuinen väärennös, jolla esitetään virheellisiä ja
perusteettomia väitteitä järjestön toiminnasta.
Yleisellä tasolla voimme todeta, että palestiinalaispakolaisten leirit ovat ahtaita, ja UNRWA:n tilat
ovat usein ainoita, joissa kolmannet osapuolet voivat toimintaa järjestää. Kolmansien osapuolten
järjestämät leirit/tapahtumat ovat hyvin tavallisia: niitä on ollut UNRWA:n mukaan yli 50 vuodessa,
eikä ongelmia ole aiemmin esiintynyt.
Suomi tukee palestiinalaisalueiden kehitystä tänä vuonna noin 9 miljoonalla eurolla. Tuen
tarkoituksena on parantaa tavallisten palestiinalaisten elinoloja ja tukea näin rauhanomaista
rinnakkaiseloa alueella. Suomen kahdenvälinen tuki kohdentuu opetus- ja vesiohjelmiin sekä
maanhallintaan. Lisäksi alueelle annetaan humanitaarista apua YK:n pakolaisjärjestön UNRWAn
kautta. Yksi esimerkki rauhaa tukevasta työstä on Suomen rahoittama MEET-hanke, jossa opetetaan
israelilais- ja palestiinalaisnuorille teknologiaa, liiketoimintaa ja johtamista - eli kouluttetaan
alueelle tulevaisuuden johtajia. MEET on alueen ainoa koulutusohjelma, joka tuo tällä tavalla
yhteen israelilaisia ja palestiinalaisia nuoria.
Suomen UNRWA:lle maksama tuki on vuonna 2013 yhteensä 6,5 miljoonaa euroa, josta 4,5
miljoonaa on järjestölle myönnettyä korvamerkitsemätöntä yleisavustusta. Tämän lisäksi Suomi
rahoittaa järjestössä toimivia suomalaisia apulaisasiantuntijoita noin 400 000 eurolla. Suomen tuesta
suurin osa maksetaan humanitaarisen avun budjetista. UNRWA:n suurimmat rahoittajat ovat
Yhdysvallat ja Euroopan komissio. Suomi oli viime vuonna järjestön 20. suurin tukija.
Ulkoasiainministeriö seuraa UNRWA:n varojen käyttöä tekemällä yhteistyötä järjestön kanssa
kentällä Suomen Ramallahin yhteystoimiston kautta, tekemällä kenttämatkoja UNRWA:n
toimintakohteisiin sekä osallistumalla järjestön neuvoa-antavaan komiteaan ja järjestön rahoittajien
väliseen yhteistyöhön. Muiden YK-järjestöjen tavoin UNRWA on viime vuosina panostanut
hallinnollisiin uudistuksiin, joiden ansiosta se kykenee mm. valvomaan rahainkäyttöään aiempaa
tarkemmin.

UNRWA on vuonna 1949 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on tarjota peruspalveluja 4,8
miljoonalle palestiinalaispakolaiselle Länsirannalla, Gazassa, Libanonissa, Syyriassa ja Jordaniassa.
Järjestön suurimmat toimialat ovat koulutus ja terveydenhuolto. Palestiinalaispakolaisten tilannetta
ja samalla UNRWA:n taloustilannetta on heikentänyt edelleen Syyrian kriisi, joka on koskettanut
rankasti maassa asuneita 525 000 palestiinalaispakolaista. UNRWA toimittaa myös heille
humanitaarista apua.
Tarkemmin Suomen avusta kerrotaan ulkoministeriön verkkosivuilla:
http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?
contentid=6761<http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=67618>8
Verkkosivuilta löytyy myös juttu ministerin vierailulta alueella kesäkuussa:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?
contentid=279337&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI