Mannerheim elokuva

[Orig. perjantai, joulukuu 03, 2004]
Arvot ovat perinteessä hoitaa Isänmaan asioita vaikeilla hetkillä itsensä unohtaen

Itsenäisyyspäivän lähestyessä on meneillään Suurimman Suomalaisen äänestys; mukana kymmenen joukossa on kolme merkittävää Itsenäisyytemme takuumiestä. Kaikki edustavat sitä Suomalaista kunniallisuutta ja uhrautuvaisuutta, jolla maamme pelastettiin seuraaville sukupolville. Suomen kansa antoi suuren panoksen kokonaisuudessaan ja nyt olisi kunnian kysymys antaa se arvo niille, jotka vaikeissa tilanteissa kantoivat suurimman taakan.

Jo äänestyksen ensivaiheessa kansalaiset valitsivat kymmenen joukkoon kolme suurmiestä; Mannerheim, kenraali Ehrnrooth ja presidentti Ryti. He kaikki vaikuttivat ratkaisevasti omalla osuudellaan vapautemme säilymiseen ja olivat ja ovat edelleen esimerkkejä sellaisesta toiminnasta, johon kansalaiset voivat luottaa. He olivat yhtenäisyyden ja hengen luojia kukin tavallaan ja tahoillaan. Myös muut valitut kymmenen joukkoon antaa ymmärtää suomalaisten arvostuksen historian henkilöihin ja tapahtumiin, joilla on pitkävaikutteinen merkitys.

Suomen marsalkka Mannerheim oli joukkojen kiistaton johtaja, johon myös kansa oli asettanut luottamuksensa. Hän olisi hyvänä esimerkkinä nykyisille polville johtajuudesta ja siitä, kuinka kansakunnan etua ja hyötyä yhtenäisyyttä luomalla vaalitaan. Suomalainen sotilas luotti Mannerheimiin ja jaksoi hoitaa oman tehtävänsä kunnialla, jonka palkintoa me saamme nauttia tänä päivänä.

Meidän velvollisuutemme on nyt viimein huolehtia osuutemme heille, jotka vielä ovat todistamassa vapauttamme. Nyt on viimein aika saada täysi tunnustus presidentti Rytille, joka politiikallaan antoi Mannerheimille mahdollisuuden torjuntavoittoon ylivoimaisesta vihollisesta.

Ilkka Luoma

Mannerheim-elokuva olisi todellisinta kansamme historiaa, jota kaihdettiin aina 1950-luvulta 80-luvun loppuun saakka. Mannerheim edustaa arvomaailmaa, joka on palaamassa - riippumatta mm. nykyisestä presidentistämme - kirj. alla:

[Orig. perjantai, tammikuu 27, 2006]
Tasavaltamme presidentin arvomaailma

Meneillään olevassa presidentinvaalissa on puheita, selostuksia ja kosiskelua niin vähäosaisia, veteraaneja, maaseutuväestöä kuin työtätekeviä kohtaan. Presidenttimme valtuudet kohdistuvat armeijamme ylipäällikkyyteen, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä kaupalliseen edustamiseen maamme hyväksi ja eduksi. Odotamme lisäksi presidentiltämme korkeaa moraalia ja arvomaailmaa, jossa annetaan mm. kunnioitusta maamme Itsenäisyydelle ja heille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen.

Suomen viimeinen sini-valkoinen ääni poistui viimeiselle iltahuudolle 26.helmikuuta 2004. Koko kansan kunnioittama, jalkaväen kenraali Mannerheim-ristin ritari, Aadolf Ehrnrooth poistui tuolloin riveistämme.

Kenraali Ehrnrooth muistetaan rintamamiesten uskollisena puolustajana ja Suomen Itsenäisyyteen vannoneena herrasmiehenä, joka asetti Suomen toivon nuorisoon. Kenraali nautti varauksetonta kunnioitusta läpi koko Suomen kansan. Hän oli Suomen Itsenäisyyspäivän presidentinlinnan vastaanoton etuoikeutettu avaaja, ollen aina ensimmäisenä Ritarien harvenevassa rivistössä gentlemannina tervehtimässä tavallansa Suomen tasavallan presidenttiä.

Viimeisen matkan koittaessa, presidentin kansliasta pyydettiin kohteliaasti saada täyttää kenraalin toive viimeisestä matkastaan tykinlavetilla. Pyyntö on ollut oikeutettu, sillä kenraali Ehrnrooth oli viimeinen sotiemme kenraali ja hänen tinkimätön taistelutahtonsa oli aina esimerkkinä sotilaille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Hän oli pelastamassa osaltansa Suomelle Itsenäisyyttämme.

Suomen Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin pyyntöön lyhyesti: "tykkilavetti haluttiin säästää valtionpäämiestason hautajaisiin". Sotilaskäskyasioissa viimeisen tahdon sanelee armeijamme ylipäällikkö, joka on tunnetusti istuva presidentti, tapahtumasta on nyt kulunut kaksi vuotta.

Voi arvailla mitä Suomen kansalaiset olisivat vastanneet, mikäli heillä olisi ollut mahdollisuus sanansa sanomiseen. Kuka voisi olla sellainen valtiomies, joka tänä tai huomispäivänä olisi ansaitsemassa sotilaallista, pyydetyn kaltaista kunnianosoitusta, viimeiselle matkalleen? Miksi tätä pyyntöä ei voitu toteuttaa, olisihan se ollut virallisen Suomen kunniakysymys ja jopa velvollisuus.

Suomen kansa seurasi kenraalin hautajaisia paikan päällä ja televisioista. Tapahtuma oli koruton ja lämmin, sillä kyseessä oli Suomen suuri mies, johon luotettiin horjumattomana Isänmaansa puolustajana niin sodassa kuin rauhassa.

Kirjoittaneella oli kunnia tavallisena Suomen kansalaisena olla läsnä Helsingin Suurkirkossa hiljaisena todistamassa koko kansan kenraalin viimeista matkaa. Isänmaamme ääni oli vaiennut. Tämä tarina oli tosi.

Ilkka Luoma

Facebook -yhteisöön on myös perustettu keräys, jossa pyydetään osallistumaan elokuvalipun verran - ainakin "lupauksella" mennä katsomaan itse elokuva.

Linkki Facebook - ryhymään:
http://www.facebook.com/group.php?gid=54137646391&ref=mf

Mannerheim-elokuvan pääsylippujen ennakkomyynti aloitettiin tänään perjantaina.
Soittamalla numeroon 0600-55-1917, elokuvasta kiinnostuneet saavat postitse 50 euron hintaisen numeroidun ennakkolipun, jonka kantaosa jää muistoksi elokuvan tukemisesta.
Numeroidun lipun voi tilata myös osoitteesta menolippu.fi. Lippuosa vaihdetaan Mannerheimelokuvan
paikkalippuun elokuvateatterin kassalla. Elokuvan ensi-ilta on 15. tammikuuta ensi vuonna.

Puhelinmyynnissä soittajan tulee käyttää matkapuhelinta, jonka paluuviestiin vastaamalla voi jättää yhteystiedot postitusta varten.

Ilkka Luoma
(lainattu Facebook ´sta)

Museovirasto osti päättäväisesti kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Aaro Pajarin merkittävät kunniamerkit ja palkinnot. Valtiomme osoitti arvostusta mm. veteraaneja kohtaan hankkimalla huutokaupasta Tolvajärven taistelujen sotasankarin ja pienen ihmeen tehneen kenraalin mitalit.

Pajari osoitti taistelujen ratkaisuhetkillä järkähtämätöntä vastuuta Isänmaastansa ja miehistänsä. Pajari voitti erittäin vaikeat taistelut esimerkillisellä johtamisella, nokkeluudella ja periksiantamattomuudella.

Mitalien osto ei ollut pelkkä ostotapahtuma. Kauppa oli osoitus valtioltamme sen arvostuksesta sotiemme veteraaneja ja henkensä Isänmaansa puolesta antaneita kohtaan. Lisäksi valtiomme ostotapahtumalla halusi järjestää kaikille mahdollisuuden nähdä ja kokea yhden osan yhtenäisyyden hengestä, mikä vallitsi totuuden hetkinä 1939-1944.

Kansakuntamme oli yhtenäisempi kuin koskaan. Kansalaiset tuolloin ymmärsivät valtion tarvitsevan kaikkien panoksen ja sen työn Suomi yhtenä miehenä ja naisena teki uhrautuvasti pelastaen itsenäisyytensä. Kenraali Pajarin todellisilla ansioilla saavuttamat kunnianosoitukset olivat merkki todellisesta ansainnasta ja uhrautuvaisuudesta. Tämän päivän monissa ansioissa, nykypäivämme "sankaritarinoissa", on puhdasta ilmaa, kohtuuttomuutta ja räikeän itsekästä ahneutta.

Kenraali Pajari oli kunnian mies. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim myönsi hänelle poikkeuksellisesti kaksi kertaa Mannerheim-ristin ritarin arvon. Osoitus tuli ansioista ja merkittävästä työstä Suomen, Isänmaamme hyväksi. Toisen maailmansodan melskeissä Suomi taisteli itselleen itsenäisyyden pitämisen. Nämä arvot olivat osoitus yhteenkuuluvuudesta, joka näinä päivinä on vain muisto menneiltä ajoilta. Nyt on vallalla tulos ja tase; nyt eletään kvartaaleittain ja käsitellään ihmisiä kuin koneen osia.

Kenraali Pajari ymmärsi mikä merkitys oli korpisoturilla. Hän tiesi luonnostansa taistelijoiden merkityksen rintamalla. Hän edelleen tiesi, ettei voittoa saavuteta pelkällä johtamisella. Pajari erityisesti ymmärsi alaisten merkityksen; hän arvosti, vaati ja antoi koko panoksensa sotilaidensa hyväksi johtaen heidät voittoon ja näin oli osana pelastamassa Suomen itsenäisyyttä.

Museovirasto teki kunniakkaan teon ostamalla kunniamerkit. Valtio osoitti menneen maailman kunnian olevan vielä olemassa antamalla arvon merkittävistä teoista hankintapäätöksellään. Kilpaileva huutaja tunnusti mitalien menneen oikeaan kotiin; valtiolle, joka on saanut kiittää sotiemme taistelijoita maamme vapaudesta. Ostohinta oli pieni tekijä kunnia-asiassa.

Voi vain arvata veteraanien hiljaisen tyytyväisyyden teosta, joka oli arvostus heitä kaikkia, niin kaatuneita kuin elossaolevia kohtaan. Suuri kiitos Museoviraston päättäjille ansiokkaasta teosta. Mitalien myötä niissä ja toivottavasti meissä elää arvostus yhtenäisyyttä, vastuuntuntoa kuin uhrautuvaisuutta kohtaan.

Ilkka Luoma

Kansakunta keskustelee Mannerheimista, joka on miltei pyhä ... niin monille.
( YLE/TV1 A-talk to. 6.3. käsitteli arkaa aihetta tapahtuneesta, jossa Mannerheim haluttiin nähdä sellaisena, joka ei vastaa suuren enemmistön ajatusta ja mielipidettä)

[ ... Venäjän ja tsaarin Chevalier-kaartin korkea upseeri, keisarin uskollinen sotilas - vapautti Suomen - myöskin verellä. Veljessota riehui, ja lopulta Suomi "rauhoittui", hammasta purren ja tunteensa kätkien. Mannerheim ja jääkärit otettiin hurraten vastaan mm. Vaasassa, jossa veri ei ole vapissut. Mannerheim pelasti Leningradin rauhaan jättämällä Suomen itsenäisyyden ... ]

Suomalaiset ovat yhdessä asiassa olleet harvinaisen yksimielisiä - marsalkka Mannerheim on kautta aikain Suomen kunnioitetuin ja arvostetuin henkilö, monille miltei ikoni. Suomen sotilaat uskoivat tiukimmalla hetkellä kolmeen asiaan - Mannerheimiin, Kolmannen valtakunnan lahja-aseisiin ja lopulta itseensä selkä seinää vasten Tali-Ihantalassa. Suomi selvisi. Suomi piti itsenäisyytensä.

Uusi Suomi moderneina taiteen kokeilijoina halusi kokeilla omaa nokkeluuttaan - puki tuntemuksensa Tampereen punaisista arvosteluksi Mannerheimista. Suomessa 1940-luvun lopulta aina 1970-luvulle saakka veteraanit, Mannerheimin omat sotilaat - ovat olleet parjattuja ja loattuja kiihko-oikeistolaisiksi haukuttuja kansalaisia.

Tänä päivänä veteraanit ovat arvostettuja, nyt heitä halutaan auttaa - onhan se halvempaa, kun heitä on niin vähän. Oli suuri menetys, kun niin kovin moni kuoli ennen tunnustuksia ja avun tuloa - kuolivat unohdettuina, kuolivat vaiennettuina. Mannerheim oli aina veteraanien ihailun kohde. Mannerheim oli ylipäällikkö, jonka sana ja käskyt olivat koskemattomia. Osalle Mannerheim edusti korkeinta uskollisuuden kohtaantoa, joka johdatti monia itsenäisyytemme puolustajia rintamilla tekoihin, joista ovat syntyneet ne legendat ja tarinat, joita mm. uudet sukupolvet kiinnostuneina tutkivat.

Mannerheim edusti yhteenkuuluvuutta korkeimmillaan. Mannerheim oli sotilas miestensä keskellä. Suomen marsalkka oli paljon tekemisissä sotilaidensa kanssa - sotapäällikkö voi vain olla siellä missä asioita johdetaan - ja siellä ei kovin runsaasti naisia ollut.

Mannerheimin siviiliajatukset ovat jääneet arvoituksiksi - varmasti monet tiesivät jotain, mutta veivät tiedot hautaan uskollisesti suunsa sulkien. Nyt ei ole mitään syytä esittää arvailuja. Totuus on juuri sellainen kuin ihminen sen haluaa tai luulee olevan - mutta tätä arvuuttelua ei ole tarpeen suureen ääneen julistaa.

Sodan aikana monet naiset ihailivat Mannerheimin käytöstä, etäisyyttä, mutta myös läheisyyttä, jota säästeliäästi jaettiin. Olipa totuus minkälainen tahansa - on väärin ryhtyä sellaisten voimien kautta arvioimaan asioita, joilla ei ole varmaa näyttöä. Sitä kutsutaan jonkin sellaisen edun tai julkisuuden tavoitteluksi, jolla ei rakenneta kansakunnan kaipaamaa yhteenkuuluvuutta. Viisaampaa olisi ehkä tutkia nykyisiä tapojamme ja arvioida niitä huomisen elämämme näkökulmasta.

Onko tämä päivää sellaista elämää, jossa otamme oikeudeksemme aikaansaada näkökulmia, joiden kulminaatiot kohtaantuvat vain hyvin pienissä vähemmistöissä. Onko taide todellista taidetta, kun saa esittää eksotismia, saa esittää muodikkaasti homoutta - onko siinä pelkoa omista salaisista pimeistä puolista. Onko tuo taiteeksi ilmaistun esityksen homofobioisuus itsensä ja esittäjänsä turhaumaa pelosta olla sitä itse?

Varmaa on kuitenkin se, että suurin osa Suomen kansaa arvostaa edelleen marsalkka Mannerheimia suurena suomalaisena, joka osasi yhdistää Suomen kansan sen vaikeimmilla hetkillä. Punaisia kuoli enemmän, valkoisia tapettiin alussa - ja lopulta voittaja kosti kuten aina on ollut tapana. Veriset ruhjeet jäivät jäljelle, mutta kuitenkin 1939 Neuvostoliiton hyökätessä - oli kansakunta yhtenäisempi kuin koskaan ja se pelasti kansamme itsenäisyyden. Talvisodassa Mannerheimilla ei ollut punaisia tai valkoisia sotilaita - kaikki he olivat Isänmaan sotilaita puolustamassa sitä tärkeintä - omaa maataan, koska olivat kaikki siihen parhaita.

Jätetään negatiivinen arviointi sikseen ja annetaan arvo sille kaukonäköisyydelle, millä Mannerheim jätti Murmannin radan ja Leningradin rauhaan. Josif Stalin muisti tuon Mannerheimin kaukonäköisyyden ja siirsi armeijansa kohti Berliiniä. Stalin keskeytti kesähyökkäyksen 1944. Suomi pelastui johtajansa komennossa - lopulta yhtenäisen armeijan ja saksalaisten aseiden turvin - Suomi jäi miehittämättä. Suomen viimeinen sinivalkoinen omantunnon ääni, kenraali, Mannerheim ristin ritari Adolf Ehrnrooth kuoli 2004 - onneksi hänen ei tarvinnut kuulla ja nähdä vähemmistön käsitystä "modernista taiteesta". - Hienotunteisuutta hyvät ystävät!

Ilkka Luoma


........................

Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[Copyright by Ilkka Luoma, 2005 --- kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä]

Kuva 1
---- http://www.panoramio.com/photo/8342322 ---

Teksti
Marsalkka Mannerheimille uskollisen kenraalin, Adolf Ehnroothin viimeinen matka on alkanut. Kansalaiset katsovat hiljaa suosikkiveteraaninsa kulkua Senaatintorilta Hietaniemen hautausmaalle. Onneksi kenraalin ei tarvinnut olla näkemässä "suomalaista modernia taidetta".

Kuva 2
--- http://www.panoramio.com/photo/8342377 ---

Teksti
Marsalkka Mannerheim sellaisena kuin kansalaiset ja veteraanit haluavat hänet muistaa. Kuva öljyvärimaalauksesta (Jarmo Pätäri - yksityiskokoelma).

Kuva 3
--- http://www.panoramio.com/photo/8343281 ---

Teksti
Mannerheimin Talvisodan kenraali - Paavo Talvela, kuva on Helsingissä Ressun lukion seinällä - nykyisetkin oppilaat ovat varmaan ylpeitä väkevästä historiasta.

Kuva 4
--- http://www.panoramio.com/photo/8343335 ---

Teksti
Savonlinnan sankarivainajahautausmaa - monet jäivät palaamatta, mutta työ oli tehty ja Isänmaa pelastettu. Mannerheim oli heidänkin ylipäällikkö ja verta vuosi kotiemme tähden.

Kuva 5
--- http://www.panoramio.com/photo/8343534 ---

Teksti
Venäjällä Isänmaan sotilasjohtajat ovat suuressa arvossa, eikä heitä sotketa "moderneihin performansseihin eikä vahanukketaisteeseen" - vaan heidät muistetaan Suuren Isänmaallisen sodan voittajina ja kansakunnan pelastajina. Marsalkka Zukovin ratsastajapatsas Moskovan ydinkeskustassa, arvoisellaan paikalla.

Kuva 6
--- http://www.panoramio.com/photo/8346201 ---

Teksti
Marsalkka Mannerhein on ollut kansan arvostamalla paikalla Mannerheimintietä vartioimassa jo vuosikymmenet - ratsastajapatsaasta on kiistelty, Kiasman paikasta on kiistelty, mutta moni veteraani pysähtyy kunnioittamansa ylipäällikön ikoniksi muodostuneen patsaan eteen muistelemaan niitä hetkiä, jolloin Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla.

Kuva 7
--- http://www.panoramio.com/photo/8346210 ---

Teksti
Mannerheim ratsastajapatsaan takana modernia taidetta - edellisenä päivänä turhautunut nuoriso poltti välittömässä läheisyydessä olevat entiset VR-makasiinit - kertoo ajasta missä elämme.

luin kommentin I.Luoman txtjä.ja en ymmärtänyt miksi A.Ehnrootin olisi pitänyt saada toivomansa hautajaiset vain tekemiensä sodan aikaisten ansioiden ja viimeisten elinvuosiensa aikana julkisuudessa olosta.ei hän toiminut kenraalina tai sotilastehtävissä sodan jälkeen.jos hänelle olisi myönnetty valtion päämiesten tapainen hautaustapa miksei sitä sovelleta tai sovellettu muihin Mannerheimin ristin ritareihin sotilasarvoon katsomatta,ei urhoollisuus ja toisten edestä uhrautuminen vaadi sotilasarvoa,tiesiköhän I.Luoma mistä hyvästä Ehnrootille myönnettiin Mannerheimin risti?sitä hän ei saanut urheudesta ja uhrautuvuudesta taisteluissa kuten myöntämis kriteereissä mainitaan muiden(ei kenraalit)vaan sotilaallisesta ansioista kuten muutkin kenraalit.se että häntä pidetään jonkilaisena Suomen kansan vapauttajana on mielestäni väärä ja vaatii oikaisua ei yksi mies sotaa ratkaissut ei edes Mannerheim ne todelliset sankarit on unohdettu ja ainoastaan nostetaan jalustalle ne jotka eivät varsinaisesti ole olleet tekemässä sitä mitä annetaan ymmärtää,ei ole tarkoitus vähätellä Ehnrootin asemaa mutta ei pidä myöskään toisten ansioiden avulla ratsastaa,kenraaleila oli omat tehtävänsä sodan aikana mutta olivatko kaikki kenraalitmuka saaneet ritarin arvon jos eivät olisi olleet kenraaleja epäilen vahvasti ja toiseksi kukaan ei ota sitä taloudellista kannustusta huomioon joka Ehnrooteilla oli minkä vuoksi ensisijaisesti ruotsinkielisellä kansan osalla oli ja se ei ollut isänmaa,ja se että tulee puolustamaan Suomen asema julkisuuteen viimeisten elinvuosiensa aikaan kun muita ei enään ole hengissä ja kertomassa totuutta asioista,ei olisi oikeuttanut mielestäni valtiollisiin hautajaisiin ylipäätään mutta haluttiin kun niin sanotut isänmaaliset vaativat tehtiin kansan tahdon mukaan,tehtiinkö tosiaan epäilen oli helpompi valita kahdesta pahasta ja tunnetusti kun kuolleista ei pahaa puhuta,valtiovalta valitsi hautajaisten järjestämisen vain poliittisista syistä ei Ehnrootin ansioista Suomen itsenäisyyden säillyttämisessä jos näin olisi ollut hän olisi saannut hevosten vetämät tykkilavetin viimeiselle matkalleen mutta se evättiin kun ei sitä näyttöä ansioihin ollut.oli hyvä että joku tajusi ettei toisten peffalla istumista lasketa ansioiksi kuten valtioneuvostossa puhuttiin hautajaisten aikaan,hän sai kunniakkaan lähdön valtion kustannuksella ja kunnia laukaukst oli varmasti ansainnut ne mutta edelleen kysyn?mistä.allekirjoittanut myös sotilas sukua ja ruotsin kielinen nimi on muutettu rauhan aikana muista syistä.

Adolf Ehrnrooth oli Suomen viimeinen sinivalkoinen ääni - "Suomi on hyvä maa, ja sitä puolustaa parhaiten Suomen oma kansa suomalaisina".

Edesmenneen Åke Lindmanin kunniaksi olisi myös Mannerheim elokuva saatava valmiiksi.

Muistaako kukaan sitä kun Mannerheikki lähetti joukkonsa tappaan siviili kolttia?