Elävänä syntynyt abortoitu sikiö on pelastettava!
Ota yhteyttä adressin tekijään
Mukavaa kuulla!
En tajua, kuinka tällaisesta on edes keskusteltava - kuinka murhayrityksestä selvinnyttä lasta ei tulisi jonkun mielestä auttaa?! Kovasydämistä ja järkyttävää.. Toivottavasti tämä edes herättää ihmisiä miettimään. Entä jos itse olisit haukkonut henkeä vastasyntyneenä, eikä kukaan olisi ottanut syliin ja hoitanut?
Ihmisarvoa ei mitata grammoissa
Re: Ihmisarvoa ei mitata grammoissa
#5: Soili Haverinen KD, Vantaa - Ihmisarvoa ei mitata grammoissa
Niin, painava ihminen ei ole kevyttä arvokkaampi. Nuori ei ole arvottomampi vanhaa, eikä päin vastoin. Ihmisarvo on ihmisen arvo.
Mihin adressia käytetään
Tämä on vaan niiiin väärin!
Ihminen päättää - Jumala säätää
Mielipide
Leikkaushoitokin on hyvin venyvä käsite. 23 viikolla syntyneen pikkukeskosen leikkaaminen tai selviytyminen eloon ei todellakaan ole yksiselitteinen ja helppo juttu. On vaikea sanoa mitä kukin kestää ja jaksaa kantaa toisen puolesta.
Abortoidun sikiön kuuluisi syntyä elottomana. Istukan toiminta lopetetaan lääkkeellä ennen varsinaista aborttia. Jos näin ei käy jokin on mennyt pieleen.
Iso osa kätilöistä/sairaanhoitajista jotka aborttipotilaita hoitavat eivät ole kovin aborttimyönteisiä. Ei ole kuitenkaan meidän paikkamme tuomita niitä ratkaisuja, joita toinen ihminen tekee. Vaikka emme aina niitä ymmärrä saati pysty hyväksymään.
Kätilölle
Moni sanoo, että "ei ole meidän tehtävämme tuomita". Kenen tehtävä se sitten on? Eihän laki muutu, ellei siihen ole julkista painetta. Jos näistä murhista vaietaan, jokainen vaikeneva on syyllinen. Tuskin abortin tehneet naisetkaan voivat yksinään syyllisyyden taakkaa kantaa, koska kyse on laillisesta toiminnasta, joka rahoitetaan verovaroin. Moni tekee abortin painostuksen alla. Kollektiivinen vastuu vaatii laajaa keskustelua. Abortin tehneiden on ikävä kyllä vain kestettävä se, että heille tulee keskustelusta paha olo. Tärkeintä on tulevaisuus ja annammeko tämän toiminnan jatkua.
Oikeus aborttiin oltava!
Ei olisi oikein pakottaa naista synnyttämään tervettäkään ei toivottua lasta. Jos vaikkapa päihdeäiti pakotettaisiin jatkamaan raskautta, kuinka hyvää hoitoa luulisitte kohdussa kasvavan sikiön saavan jos äiti käyttäisi vaikkapa alkoholia tai huumeita koko raskauden ajan?
Itse olen tuleva iäkkäämpi äiti. Minulle tehtiin kromosomitutkimukset ja seulonnat, ja jos niissä olisi ollut jotain "vikaa" olisin päätynyt aborttiin. En vain kestäisi enää tässä iässä sitä, että ainoa tuleva lapseni olisi vaikkapa vaikeasti vammainen. Olen kokenut myös keskenmenon, joten tiedän kyllä miltä menetys tuntuu.
Jokaisen ihmisen tulisi vierailla vaikkapa Ylöjärvellä Ylisellä, jossa sijaitsee vaikeasti vammaisten ihmisten "säilytyspaikka". Se on täynnä mitä surullisimpia kohtaloita. Itse en haluaisi olla asukas siellä, enkä myöskään halua että lapseni koskaan olisi siellä. Monella ei vaan voimavarat vammaisen lapsen kanssa riitä.
On helppo tuomita muita jos itsellä sattuu olemaan vain terveitä lapsia.
Adressin kohtalo?
Keskustelu tunnetusti netissä helposti laajenee ohi alkuperäisen aiheen, jonka tahallani rajasin mahdollisimman selkeään tapaukseen. Näin mahdollisimman moni voi nähdä asian samalla tavalla ja kirkkain mielin allekirjoittaa vetoomuksen. Tässähän kysymys on siis jo syntyneestä (vaikka abortoituneesta) elävästä ihmisestä jota moni tavallani näyttää haluavan suojella. Tämän mielestäni hyvin selvän tapauksen kautta voisimme toivoakseni saada "ajatusmateriaalia" jolla voi sitten pohtia myös monien mielissä mitä ilmeisimmin myös niitä epäselvempiä tapauksia, siis abortti-asiaa laajemmin. Tällaista keskustelun laajentamistahan joku aiemmin jo kaipailikin.
Toivon mielipiteiden vaihdossa käytettävän maltillisia äänenpainoja ja asia-argumentointia keskinäisen kunnioituksen hengessä ja tuomion sanoja vältellen.
Joku kyseli mihin tämä adressi sitten laitetaan.
Pistin tämän liikkeelle aika pienellä harkinnalla, Päivi Räsäsen mainitseman kätilön kertomuksen koskettamana sillä tunteella että muutenhan asia taas unohtuu. Adressin lopullinen kohtalo ei ole vielä aivan selvänä. Pelkkä adressin olemassaolo ja leviäminenhän toimii jo osaltaan adressin edustaman tavoitteen ajamisena. Osaltaan asiassa tulee vaikuttamaan allekirjoittajien määrä. Jos heitä saadaan paljon, adressin voisi kannattaa luovuttaa juhlallisesti (tai vähemmän juhlallisesti) jollekin julkiselle taholle joka voi asiaan vaikuttaa. Tällä hetkellä allekirjoittajien määrä näyttäisi kasvavan jyrkästi. Mieleeni tulee lähinnä lainsäätäjiä, poliitikoja ja kirkon edustajia.
Toisaaltahan tämän liikkeelle pannun viestin voi jo nyt kaiken aikaa halutessaan välittää kuka hyvänsä kenelle hyvänsä vain vinkkaamalla tähän adressiin. Muista adresseista lueskelin että jotkut ovat saaneet aikaan haluttuja vaikutuksia pelkällä sen olemassaololla ilman että olisivat sitä mihinkään luovuttaneet.
Otan ideoita vastaan.
Hedelmöityksestä alkaa elämä
Minulla on vammainen lapsi
Re: Minulla on vammainen lapsi
#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi
Minullakin on vammainen lapsi ja en ikinä olisi suostunut aborttiin , jos olisin saanut tietää lapseni vammaisuudesta ennen hänen syntymäänsä. Meillä kaikilla on kummallinen taipumus haluta rinnallemme vain terveitä, menestyviä, kauniita .... kanssakulkijoita. Haluaisimme hallita elämäämme. Miksi vain syntymättömän lapsen saa abortoida vammaisuuden perusteella, mutta jo syntyneen lapsen elämää ei saa päättää. Voihan lapsi vammautua vaikka onnettomuuden seurauksena. Olen myös miettinyt, mitä vastaan lapselleni kun hän saa tietää, että SUOMESSA hänen kaltaisiaan ihmisiä aktiivisesti ja järjestelmällisesti etsitään äitien kohduista abortointia varten. Asialle on tehtävä jotain toivottavasti tämä johtaa parempaan tulevaisuuteen, tahdon kiittää kaikkia adressin allekirjoittaneita.
Re: Minulla on vammainen lapsi
#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi
Se etteivät vanhemmat ole valmiita ottamaan vastaan vaikeasti vammaisen lapsen mukanaan tuomaa valtavaa tuskaa itselleen, parisuhteelleen ja perheelleen EI tarkoita vammaisen lapsen ihmisarvon väheksymistä tai kieltämistä.
Yksikään vanhempi ei halua "perua" syntynyttä lastaan - oli tämä sitten kuin vammainen tai terve tahansa. Silti vammaisen lapsen kasvattaminen on usein niin raskasta, satuttavaa ja muun elämän tuhoava prosessi, ettei siltä säästyväksi toivovia tule syyllistää. Tässä ei puhuta rodunjalostuksesta, vaan yksinkertaisesti (monessa tapauksessa vieläpä usean eri ihmisen) elämänlaadun RAJUSTA romahtamisesta.
Myös uskovaisilta ihmisiltä toivoisin hieman kohtuullisuutta retoriikassaan. Kaikille kun elämä ei ole itseisarvo ja siittiö sekä syntymätön sikiö edes elämän kriteerit täyttävä biologinen vaihe.
Re: Oikeus aborttiin oltava!
#14: Oikeus syntyä toivottuna - Oikeus aborttiin oltava!
ja myös #12.
Olen samoilla linjoilla.
hyi teitä kyllä vastanneet!
Ei ole edes kyse vammaisen lapsen kasvattamisesta vaan näissä tilanteissa todella elinkyvyttömästä lapsesta jolla toivoa ei ole. Hyi joka ainoaa kyllä vastannutta! toivon teille niitä saappaita joissa seisotte 23 viikkoinen kuoleman sairas lapsisylissä jolla ei ole toivoa, vasta sillä kohdalla osaatte sanoa haluatteko lasta elvytettävän jos keskeytykseen on päädytty siksi ettei lapsella ole toivoa elämästä
Re: Re: Oikeus aborttiin oltava!
#20: - Re: Oikeus aborttiin oltava!
Emme keskustele vanhempien tunteista, odotuksista emmekä toiveista, kun puhumme lapsen oikeudesta syntyä ja elää. Se on lapsen subjektiivinen oikeus, jota hänen omat vanhempansa eivät voi häneltä ottaa pois, eivät sittenkään, vaikka lapsi ei täytäkään niitä odotuksia, jotka häneen asetetetaan.
Kestämättömien tilanteiden estämiseksi on kehitettävä adoptiojärjestelmää, joka tekee mahdolliseksi antaa syntynyt lapsi toisten hoidettavaksi, jos se tuntuu itsestä mahdottomalta.
Me tarvitsemme ehdottomia rajoja, joiden yli ei edes kyyneliä vuodattaen kuljeta. Ihmiselämän loukkaamattomuus sen alusta loppuun asti on yksi näistä rajoista.
Josefille
Re: Minulla on vammainen lapsi
#17: Onnellinen äiti - Minulla on vammainen lapsi
Mutta niillä, jotka eivät usko sen vammaisen lapsen kanssa jaksavansa, ON OLTAVA OIKEUS ABORTTIIN!
Mistä sinä tiedät että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja haluavat elää? Jos he eivät pysty edes kommunikoimaan? oletko käynyt eri hoitolaitoksissa tutustumassa vakavasti vammaisten elämään? Että tervemenoa vaan sinne Yliselle tutustumaan niiden "onnellisten" vammaisten arkeen! Osa on täysin pyörätuolissa, eivät pysty pysymään edes istumassa vaan heidät täytyy siihen tuoliin tukea sitomalla, vaipoissa 24/7 koko elämänsä ajan, syöminen ja juominenkin on joillekin vaikeaa. Huoneissa täytyy olla särkymättömät lasit, ja huuto on hirveää jopa öisin. Kenelläkään ei ole käsitystä siitä, että kuinka paljon vaikeasti vammainen kokee esim. kipua.
On todella lyhytnäköistä väittää että kaikki vammaiset ovat onnellisia ja että on ilo olla heidän vanhempiaan. Varmaan joo, jos kyse ei ole vaikeasta vammasta. Mutta onko oikein pitää väkisin hengissä lääkkein ja erilaisin hoidoin vaikeasti vammaista ihmistä jolla ei ole edes odotettavissa kovin pitkää elämää???
Ihan sama kuin väitettäisiin että kaikki vakavasti sairaat vanhukset ovat onnellisia ja haluavat elää. Oma mummuni kertoi minulle jo yli kymmenen vuotta sitten haluavansa pois tästä maailmasta. Silloin hän vielä oli jotenkin tolkuissaan ja pystyi kommunikoimaan. Nyt hän on kitunut sen kymmenen vuotta täysin sänkypotilaana, kykenemättä kommunikoimaan millään tavalla. Kivut ovat olleet kovat, jatkuvasti virtsatulehduksia ja erilaisia sairauksia, ei pysty kunnolla syömään ja juomaan. Mitään ihmisarvoista en siinä elämässä näe, eikä näe kukaan muukaan joka hänen luonaan säännöllisesti käy. Luojan kiitos hänelle on tehty elvytyskielto.
Tunnen erään(kin) pariskunnan jolla on vakavasti vammainen lapsi. Kun tämä lapsi oli vasta alle kolme vuotias, he olivat jo aivan rikki lapsensa kanssa. Totesivat että eivät jaksa, edes fyysisesti. On todella rankaa liikutella aivan velttoa, isokokoista lasta. Syöminen on vaikeaa, lapsi ei nuku öisin, ei opi koskaan kuivaksi, saa raivokohtauksia jne.... Ja että jos olisivat tienneet, olisivat päätyneet aborttiin. Tämä ei silti kerro etteivätkö he rakastaisi lastaan. Hän saa kaikki mahdolliset hoidot ja terapiat. Mutta vanhemmat tiedostavat sen että kauaa he eivät jaksa lastaan kotona pitää.
Itse en haluaisi elää vaikeasti vammaisena, enkä usko että haluaisi moni muukaan. Olen myös tehnyt hoitotestamentit ym. siltä varalta että joskus sairastun tai vammaudun niin pahasti että en pysty kommunikoimaan enkä kertomaan olostani enkä tahdoistani.
Joku mainitsi että alkio on lapsi ensi hetkestä alkaen. Täyttä puppua. Jos olisi, vauva syntyisi puhuvana ja tietoisena itsestään. Sikiölläkään ei ole omaa tietoutta tai käsitystä. Se syntyy ajan kanssa. Vastasyntynyt lapsi on ns. "tabula rasa" eli tyhjä taulu. Hänestä kasvaa sellainen millaiset geenit hän on saanut ja millaiseksi hänet kasvatetaan. Ihmisen aivot kehittyvät melkein 20-vuotiaaksi asti, joten turha kenenkään sanoa että yksisoluinen alkio olisi jo lapsi.
Jos joku haluaa synnyttää vammaisen lapsen ja hoitaa hänet koko elämänsä ajan, niin hienoa! Mutta niille, jotka eivät siihen kykene, on annettava oikeus valita.
Niitä ihmisiä en minäkään ymmärrä, jotka käyttävät abortteja jatkuvana ehkäisykeinona. Heille pitäisi tehdä pakkosterilisaatio.
| This discussion has been closed. |